keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Helvetin syvyyksiin ja vähän takaisin onneksi

Hei internet! Mitä sinulle kuuluu? Minulle kuuluu ihan tositositosi omituisia. Muistatko kuinka olin tuossa joulukuun alkupuolella vähän kipeänä (jos muistat, häpeä.)? No sain kumminkin sellaisen allergisen ihottuman tapaisen jutun angiinan jälkeen. Ajattelin sen tulleen antibiooteista, lääkkeistä joita olen aikuisiällä syönyt kahdesti (tiesitkö muuten, että yhden kuurin jälkeen kestää puoli vuotta elimistön bakteerikannan normalisoitumisessa?) ja kävin tunnollisena työläismuurahaisena työterveydessä näyttämässä täpliä.

Lääkäristä toiseen olen saanutkin sitten tämän jälkeen juosta ja eilen viimein ihan oikealle ihotautilääkärille. Miettikää! Ei siis mikään perinteinen ”laita jotain salvaa, kyllä se siitä”. Lääkäri katsasteli hetken ihottuma-alueita (kädet lähinnä, helvetin sairaat siat!), kehui hiuksiani samalla kun katsoi päänahkaa ja niin edelleen. Lopputuloksena kumminkin tällainen, yksinkertaisuudessaan äärimmäisen järkyttävä lause:

”Kyllä nyt on syytä epäillä, että se angiina on laukaissut psoriasiksen.”

Henkilökohtainen elämäni pysähtyi, näin sieluni silmin kuinka jossain kujalla makaan paskaisissa ryysyissä kerjäämässä hampaattomana ja syyläisenä rahaa, ohikulkijoiden sylkiessä päälleni inhoissaan. Näen jopa kuinka suostun siihen, että päälleni kustaan, jos vain saan edes lantin.

Onneksi seuraavassa lauseessaan lääkäri epäili kyseisen taudin olevan poistuvaa sorttia. Joka tapauksessa ensi viikolla taas lisää tutkimuksia ja osa minua siirtyy ajasta ikuisuuteen koepalojen matkatessa patologille. Arvatkaa kuka ei saa enää ikinä kokea naisen läheisyyttä jos lääkäri onkin väärässä? Aivan oikein, nöyrä palvelijanne Laine.

Tämän vuoden alussa työpaikallani aloitti uusi henkilö minun kanssani samoja tehtäviä tehden. Olemme tähän mennessä kerinneet tekemään töitä yhdessä kaksi päivää, hän joutui miltei heti taloon tultuaan lähtemään tuuraamaan sairaslomalaista pariksi viikoksi toiseen ”toimipisteeseen” eli kaupungin miltei toiselle laidalle. No kumminkin, tämähän olisi tylsää ja turhaa mainita ELLEI hän olisi soittanut minulle aivan yllättäen tänään (emme ole siis viikkoon olleet samassa paikassa töissä):

M: ”Moikka! Mitäs kuuluu?”
T: ”Moi, mitäs tässä. Mitä sä teet perjantaina?”
M: ”Töitä päivällä ja muuten on ihan avoinna. Kuinka niin?”
(tässä vaiheessa on hyvä alkaa jo epäillä jotain. Mitä tuo nainen oikein nyt tuollaisia kyselee?)
T: ”Ootko sä käynyt oopperassa?”
M: ”Kyllä, ehkä parisenkymmentä kertaa. Kuinka niin?”
T : ”Mulla olisi pari vapaata lippua Rigolettoon. Lähdetkö?”
M: ”Kuulostaa hyvälle, mä tarkastan omat kiinnitykset vielä mutta alustavasti kyllä lupaudun. Sopiiko?”
T: ”Totta kai! Ilmoittele sitten kun tiedät.”

Tiedän tiedän, on väärin ajatella hänen olevan kiinnostunut mutta ottaen huomioon lähiaikaisen käsittämättömän treffimääräni ja hänen kysymyksensä ensimmäisenä työpäivänä (”Ootko sinkku? Onko sulla lapsia?” ”Oon sinkku, yleensä ei ole naiset kauaa jaksaneet katsella. Ei ole lapsia, toivottavasti vielä jonain päivänä.”, on kumminkin ehkä oikeutettua vähän arvella hänen tarkoitusperiään.

Olen mykistynyt ylipäänsä tämän asian tiimoilta. Mitä on tapahtunut vähän yli kuukaudessa? Olenko muuttunut yhtäkkiä (varmasti kuvankauniin mutta lemmessä ikävän epäonnisen) Pyriitin epäilysten mukaiseksi Antonio Banderaksen näköiseksi jykeväleukaiseksi latinohurmuriksi? Pitänee ostaa uusi peili, vanha näyttää tuttua peilikuvaa vain.

7 kommenttia:

  1. heeeei. ei nyt yksi psori sulta punanya epää, ja se pysyy kuulemma ihan hienosti aisoissa medikaaleillakin.

    ja sä alat kyllä olla sellanen treffikone, että ihanhan tässä saa ruveta viattomia leffatärskyjäkin varailemaan kuukausia etukäteen! ens su?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti rohkaisevista sanoista. Laitan ehkä rasvan takaisin kaappiin ja köyden syrjään vielä hetkeksi.

    Vai sunnuntaina? Sehän voisi olla alustavasti hyvä päivä. Vaikka leffavalinta ei ehkä ole ihan paras mahdollinen mutta ei se mitään.

    VastaaPoista
  3. älä nyt alota kun tää on jo sovittukin, viime sunnuntaina etkös muista? :) aattelin vaan tässä sun mainetta naistenmiehenä pönkittääkseni kysästä, niin jengi tietää et sul on vientii, säpinää ja niinq sillee :D

    VastaaPoista
  4. Haa, kaikkien sinkkujen treffiesikuva iskee jälleen, huomaan. Jeesus sentään.

    Ja mun mielestä on muuten ihan perusteltua olettaa ko. tsubun olevan kiinnostunut. Muiden mielipiteitä sä et edes tarvi, koska mä yleensä olen aina oikeassa. Kerran luulin olleeni väärässä, mutta huomasin sitten erehtyneeni.

    Mitä tulee tohon mahdolliseen psoriin, niin elä sitä sure. Sen saa käsittääkseni aika hyvin hansikkaaseen, ja jos ei, niin mä oon ainakin valmis auttaan ton läheisyyden kanssa, jos sillä estetään yksi kappale pahasti syrjäytynyttä ihmiselämää. Hyvän asian puolesta ;)

    VastaaPoista
  5. Tai sit se on vaan samanalainen chiksi ku meitsi; tsekataan faktat heti suoriks ettei tuu ikävii tilanteita ("no lähtisin mielelläni, mut vaimo pitää tossun alla".) Mut silleen sinkkukiinnostusta positiivisessa mielessä: ei oo mitään hävittävää, tarvitsee deitin, ei jaksa just nyt vanhoja ja haluu tsekkaa vähän uusia ihmisiä.
    Mä ainakin saattaisin tehdä ylläkuvatusti (ilman mitään varsinaista manhunting-motiivia) ihan vaan siitä motiivista että hetkellinen tylsyys vaivaa. Mut siis en tarkoita ettetkö ois muuttunut Javier Bardemiksi (et cetera et cetera) vaan että jos minä tekisin noin kun toi nainen, niin en mä kyllä mitään sillä tarkoittais. Väldeen.

    VastaaPoista
  6. Otin tarjouksen vastaan ja lähden siis katsomaan ammattilaisia.

    Täytyy toivoa, ettei kyseinen neiti ole romanttisella fiiliksellä, itsehän en pysty näkemään häntä "sillä silmällä". Hassua miten omista preferensseistä katsoen lisänä tulevat noin 20-30 kg vaikuttaa niin paljon. :D

    Mutta mutta, onneksi kohta on jo lauantai ja allekirjoittaneella sovittuna jo uudet kuviot. ;)

    VastaaPoista
  7. Ja niin, parahin Capri! Anytime baby, anytime. ;)

    VastaaPoista