tiistai 31. maaliskuuta 2009

Tarina rikastumisesta

Näinhän se nyt on, maaliskuun viimeinen päivä, tilipäivä. Oli ihan huojentavaa (ja joo joo, juon kahvia ja kuuntelen heviä tällä hetkellä) nettipankkiin kirjautuessa huomata, että tilillä oli entisestä tilistä vielä huimat 3, jotain € jäljellä. Tähän asiaan varmasti kyllä myötävaikutti aikuinen päätös lauantaina ostaa kaljaa kaupasta luotolla.

Nyt on sitten taas maksettu vuokraa, internetiä ja cdon.comia. Kaksi jälkimmäistä luonnollisesti viikon myöhässä. Ei paljoa auttanut edes palkankorotus. Ai niin, tosiaan! Sain palkankorotuksen. Käydäänpäs rekonstruktiomaisesti tilanne läpi.

Prinssi M. Laine seilaa pitkin työpaikkansa käytävää ja on jo useana päivänä suunnitellut ankkuroituvansa pomonsa huoneen kohdalle pyytääkseen palkankorotusta, kunhan vain käytävän muut ovet olisivat kiinni. Nyt tällainen hetki on viimeinkin koittanut.

Miero Laine: (koputtaa oveen ja sanoo) Kop kop.

Pomo: Astuos peremmälle, jalo prinssi (ei kyllä oikeasti sanonut noin). Kuinka voin olla avuksi?

M: Olisi valuutasta kyse. Muistanette syksyllä työsopimusta allekirjoittaessanne sanoneenne, että tarkastellaan palkkaa sitten kun koeaika on ohitse.

P: Kyllä. Koskas se loppui? Tammikuun lopussa?

M: Joulukuun lopussa.

P: Mitenkäs pitkä sopimus sulla on?

M: Krhm, toistaiseksi voimassaoleva (alkaa epäillä pomon olevan seniilimpi kuin näyttää).

P: Ahaa. No sitten tää menee kyllä hallituksen kautta. Paljoa sitä summaa ei voida nostaa mutta jotain sille voidaan tehdä.

M: Ahaa, kiitos.

M. Laine karauttaa ratsullaan (ja jättää ilmeisesti purtensa parkkiin? toim. huom.) kohti auringonlaskua ja uusia seikkailuja. Aikaa vierähtää kuukauden päivät mutta pomo ei ota asiaa puheeksi. Lopulta M. Laine pysäyttää enduropyöränsä pomon ovelle ja avaa sanaisen arkkunsa.

M: (koputtaa oveen ja sanoo) Kop kop.

P: Stig ombord (ei kyllä oikeasti sanonut noin)!

M: Mitenkäs siinä valuuttahommassa nyt kävi?

P: Kuten sanottua, en sille voinut kauheasti mutta sain nostettua sitä taulukonmukaisesti 300 euroa*

M: Hienoa. Kiitos paljon.

M. Laine ampuu itsensä tykillä kohti työtehtäviä, täynnä tarmoa ja hienoja mielikuvia uusista asioista joita ostaa uuden taloudellisen tilanteen vuoksi. Ja näin tarinamme päättyy tältä kertaa, ehkäpä jatkoa seuraa vielä päivänä eräänä.





(* vuositasolla, eikä pomo edes kertonut asiaa noin, vaan kertoi palkan nousevan huimat 26€/kk. Onko tämä nyt sitä vittuilua?)

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

36 Crazyfists soi tällä hetkellä.

Terapeuttisia asioita elämässä. Niitä on hyvä olla. Eilen vedin terapiamielessä aivan järjettömän kovan kännin ihan yksin, katsoin rumpuvideoita ja tinttasin kaljaa kovalla tempolla. Earth Houria tuli vietettyä baarissa (en siis pitänyt kodissa valoa päällä) ja kotona. Olen mennyt nukkumaan käsittääkseni ennen puolta yötä. Heräsin pirteänä vähän yli kahdeksan ja nyt olen jutellut Pirpanan kanssa puhelimessa ja juonut kahvia. Nyt kirjoitan tätä tekstiä.

Koska kukaan ei tunnu päivittävän blogiaan sunnuntaiaamuisin, taidan haastaa teidät kaikki top 4:ään. Tässä omani.

1. Pirpana (ilon aiheet)
2. kahvi (nautinnot)
3. Spotify (palvelut)
4. Pörssikurssit (masturbointikohteet)

Että näin.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Idiootti

Silmiä kirvelee, päässä huimaa, koko maailma huojuu. Oli sitten vissiin pakko juoda sitä alkoholia eilen runsaalla mitalla. Aluksi Nuun kanssa Loosessa, sitten kotona, sitten Kirmun uudessa lukaalissa, sitten eksyneen Nuun etsimistä, sitten bunkkerissa Nuun ja Kesiksen kanssa ja sitten järkevä ja aikuismainen päätös mennä nukkumaan.

Nyt istun töissä ja varmasti haisen vanhalle viinalle. Tästä työpäivästä tulee sekasortoinen. Otin onneksi bunkkerista mukaan yhden puolen litran oluttölkin. Jos vaikka välittömästi työsuoritteen jälkeen nauttisi sen pukkarissa.

Seuraavaksi minun pitäisi mennä muutaman metrin korkeuteen kiikkumaan vailla asianmukaisia (kyllä ne ovat töissä, en vain ole koskaan perehtynyt niihin) turvavaljaita. Vähän pelottaa.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

12/13

Hyvää huomenta, kauniit naiset, komeat miehet, pyllykarhut (kiitos Kiisseli), maailmanparantajat, ja oikeastaan ihan kaikki muutkin. Paitsi tietty kansallissosialistit ja muut idiootit. Teille ihan järjettömän paskaa ja huonoa huomenta.

Turvallisuuden olotila muodostuu monista asioista pään sisällä. Yksi niistä on varmasti rutiini ja toisto. Tämän takia mainittakoon nyt, että tällä hetkellä bunkkerin ilmatilaa hallitsee kanadalainen Propagandhi ja kahvi on erittäin onnistunutta. Noin, tulipas nyt turvallinen olo kirjoittaa tätä merkintää.

Tässä olisi pari tuntia aikaa ennen herätystä. Mitähän sitä tekisi? Eilen Pirpanan kanssa keskustellessa päähäni iskostettiin tiettyjä mielikuvia. Voisin tietenkin ajatella niitä, levitellä hilloa pitkin kehoani ja… osaatteko te tämän jo? Kaikki yhdessä?

Aina silloin tällöin joudun tinkimään periaatteistani. Hyvin harvoin joudun tekemään näin etukäteen. (teille jotka ette tunne minua, olen aika ambivalenttinen yksilö: Minussa asuu vahva ideologia JA mukavuudenhaluisuus) Joka tapauksessa, tingin erään paikan suhteen jo etukäteen ja yritän kovasti olla sitten siellä paikassa marmattamatta. Mitäpä en Pirpanan eteen tekisi, asuttaahan hän käytännössä koko päähäni mahtuvaa ajatuskuplaa. On tämä hullua. Toivottavasti päiväsi on yhtä vähästressinen kuin perhosen siivenisku, aurinkoa täynnä oleva ja muutoinkin paras mahdollinen. Äskeinen koskee jokaista, paitsi tietenkään kansallissosialisteja ja muita idiootteja.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen ruhtinaallista yhden päivän lomaa (normaalisti tunnettaisiin vapaapäivänä, mutta aion ottaa sen ihan lomailun kannalta), sitten on kuusi päivää töitä (joista aion olla läsnä viisi ja kuudennen ajan olen riiaamassa) ja sitten on varmaankin aika pitää vähän lomaa. Kollegat lähtevät ympäri Eurooppaa lentokoneilla(an), minä ajattelin siivota. Mahdollisesti kännissä.

Minulla on ikävä montaa ihmistä, kyllä te tiedätte. Special shout-outs go to my homies: H-nainen and Ghita. Ja niin, toivottavasti CC keksii jotain kirjoitettavaa. Voisi vaikka kertoa tisseistä? Ja hillosta (taitaa olla aika lopettaa tämä merkintä).

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

"Illaksi kotiin"

On tämä taas tällaista. Ei oikein mitään tapahdu, arki on hyvin arkimaista ja opinahjon tehtävät eivät tunnu tekevän itse itseään suoritetuiksi. Minulla ei vain olisi oikein mitään intressejä kirjoittaa asiatekstiä. Eipä toisaalta tämä asiatonkaan linja tunnu lähtevän.

Tekee mieli kahvia. Onkohan kello jo liikaa?

Minun pitäisi myös tiskata, paristakin syystä. Ensinnäkin, en halua tähän elämänvaiheeseen lemmikkieläimiä, varsinkaan lentäviä sellaisia. Jonkinlainen muunlainen lemmikki olisi ehkä ihan mukava. Paljonkohan maksaisi (hankinta- ja ylläpitokulut yhdistettynä) vaikka mammutti tai dinosaurus? Otetaan vielä takapakkia tuon äskeisen suhteen, voisin sittenkin ottaa lentävän lemmikin. En banaanikärpästä vaan lentoliskon. Antaisin sille nimeksi Finnair ja lentelisin sitten aina Finskillä töihin ja kotiin.

Ruoaksi se saisi metsästää citykanit ja häiriköivät pikkulapset. Iltaisin me sitten katsottaisiin pornoa, juotaisiin kaljaa ja oltaisiin best buddies. Annettaisiin toisillemme handjobeja nousuhumalassa eikä koskaan puhuttaisi niistä selvin päin.

Niin se menisi hyvin. Finskillä saisi todennäköisesti myös lentää päihteiden vaikutuksen alaisena, saa koiraakin ulkoiluttaa kännissä. Vai saako, Capri? Voisin aina soittaa Loosesta Finskille, että ”Tule hakemaan, otan sulle tosta jonkun pirkon matkaan mukaan niin voit sitä sitten ajella. Minä voin ottaa kuvia.”

Sitten kun elämä vähän seestyisi, alkaisimme tehdä kahdestaan mysteerimusiikkia, myytäisiin sitä Hollywoodin elokuviin ja ostettaisiin ikuinen elämä. Meillä olisi niin hauskaa, ettei kukaan edes voi käsittää. Minä ja lemmikkini, a match made in heaven.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Käänteinen Midas

Olen hyvä mokaamaan asioita. Jos haluat saada käytännön kusemaan, ihmissuhteet ihan päin helvettiä, koko maailman kaatumaan, tilaa paikalle lieromainen Mierolainen. Silkka karismansa ja läsnäolonsa riittää, jo alkaa tapahtua.

Joskus on vain tosi vaikeata hahmottaa joitain asioita, mittasuhteita, määreitä, miksi niitä nyt sitten milloinkin sanoo. Sitäkin useammin on vaikeata tuoda itsensä julki oikealla tavalla kirjoitetussa maailmassa, vailla äänenpainojen, kasvojen ilmeiden ja kaiken nonverbaalisen viestinnän tukea.

Työpäivä alkaa jo vähän yli kymmenen tunnin päästä, onneksi olen jo hereillä. En saanut nukuttua. Tule jo, kesäaika.

Loppusuoralla voidaan käyttää koko elämääni kuvaavaa määrittelyä, tämän sain eilen lukeakseni messengerissä. Ei laisinkaan paskemmin suoritettu, vai mitä?

Pirpana sanoo (21:52):
*ei, sä olet huono siinä
*et yllä edes tyydyttävään
*välttävä, sanoisin
*ellei peräti heikko


Ja koska olen nyt siteeraavalla päällä, voisin toistaa itseäni ja siteerata In Flamesin biisiä (tämän saman siteerauksen olen tehnyt joskus vuosi sitten muistaakseni) Disconnected. Tämän myötä hyvää päivää ja elämää:

I feel like shit, but at least I feel something

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

7/13

Sunnuntaista alkuiltaa. Viikonloppu on takana taas ja olen kovasti väsynyt. Olen työsuoritteiden lisäksi istunut koulunpenkillä ahkerasti ja osallistunut. Lauantaina oli töissä pienimuotoiset juhlat ja meininki oli juuri sopivan villiä ja hauskaa. Pomot olivat aika päissään ja viiniä kaadettiin lasien lisäksi pöydälle. Sain muuten lahjaksi töissä ruohoa (sellaista pääsiäisjuttua).

Kun bileistä loppui suosikkijuomani, ilmainen olut, oli aika ottaa suuntimaksi maailman paras Loose ja siellä istuivatkin Nuu ja Panu. Rahalla (muistaakseni sitä ei ole, eikä ollut eilenkään mutta kortilla) sai ostettua kaljaa, se kaatui kurkkuihin ja meni kuplien päähän. Peilipallon valot aiheuttivat harhoja ja pelkoja. Loosen jälkeen Nuun kanssa (Panu oli poistunut jo aiemmin seurueesta vedoten joko töihin tai seksiin) matkustettiin toistuvasti Kampin rullaportailla ja ilakoitiin Pick-A-Delissä. Muistaakseni myyjä tuli hyvälle tuulelle. Tai sitten petän itseäni jo aika vahvasti.

Aamulla sitten piti taas mennä kouluun ja kylläpä on krapulassa ikävä miettiä riskianalyyttisiä asioita: materiaaleja, palokuormia, vetävyyttä, istumapaikkoja, tiheyksiä, nousukulmia yms.

Koulun jälkeen kävin ostamassa läheisyydenkaipuussani jotain, jotta olisin lähempänä Pirpanaa. Ostin kananugetteja, karkkia, sipsejä ja dippiä. Lähestyn varmasti levenemällä horisontaalisesti. Nyt olen sitten syönyt yllämainittuja asioita ja nukkunut Sankarit sukkahousuissa läpi. Haluaisin vokotella.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Vaikka yritän pahimpani.

Bunkkerista kuuluu kummia. Yksityiselämässään mullistuksen keskellä oleva Miero Laine on käyttänyt kohta temppukirjansa jokaisen kikan, odotettu reaktio ei vain ole ilmestynyt paikalle.

Olisi hauska oikeastaan jättää tämä merkintä tähän mutta selitellään nyt sitten kuitenkin vähäisen.

Huomaan toimivani tietyn kaavan mukaan: Orastavan suhteen alkumetreillä kerron itsestäni epäedullisia asioita ja annan toiselle kaikki mahdollisuudet kunniakkaaseen perääntymiseen. Hyvin harvassa ovat jääneet. Pirpana näyttäisi nyt olevan jäävää sorttia. Vaikka olen liioitellut mittasuhteita ja todistanut olevani paska jätkä, pysyy hän matkassa mukana. Onko minun todella sitten antauduttava, avattava takki ja vain käveltävä kohti valoa?

Valosta tulikin mieleeni (jätin edellisen kappaleen lopusta yhden lauseen tietoisesti pois, säilyttäen näin pienen poeettisen tunnelman), olen edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Vähän yli viikon päästä siirrymme jälleen kesäaikaan (kuten äitini opettaa, aina aikoja vaihdellessa siirretään tuntiviisaria kesää kohti). Olen siirtynyt jo muutama viikko sitten itse. Tänäänkin heräsin jo kuudelta, herätys soi varttia vaille kahdeksan. Vähän yli viikon päästä herään siis vasta seitsemältä.

Tänään on vuorossa jälleen pitkä päivä (Hi, I’m Roberta from Spotify… keskeytti hyvän musiikin ja ajatuksen) ja huomenna samoin. En ole pitkään aikaan muuten laittanut tähän blogiin mitään videota taikka biisiä. Harmi. Nyt tulee asiaan muutos. Tämä aurinkoinen (olettamus, en aio avata verhojani) ja kofeiiniannosteinen aamu on hyvä aloittaa lempeissä ja kauniissa tunnelmissa. Laittakaahan siis itsellenne hyvä kahvi, ottakaa hyvä asento ja nauttikaa Erik Mongrainin virtuoosimaisesta ja kauniista soitosta. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Live This!

Koska suunnilleen jokainen merkintä alkaa (muistaakseni, en jaksa tarkistaa massiivisen laiskuuteni takia) maininnalla kahvinjuonnista, tätä merkintää en aio aloittaa niin. Vaikka totuuden nimessä myönnettäköön, että kahviahan minä tässä nyt juon.

Muistatko sen tunteen kun sydämesi ottaa ylimääräisiä sykäyksiä aina tekstiviestin saadessasi tai sähköpostiin kirjautuessasi, ihan vain siitä jännityksestä, että onkohan edes muutama sananen tullut siltä eräältä? Minä muistan nykyään oikein hyvin ja se tuntuu hyvälle. Kiitos Pirpana kun tuot hymyn näille synkeille kasvoille. Ja silmiin.

No niin, oliko nyt tarpeeksi lässyttelevä ja sydämiä täynnä oleva alku? Otetaan muutama hakusana ja sitten minun pitää mennä hakemaan pyykit koneesta ja tiskata. Palkallinen työ alkaa kahden tunnin päästä.

espoohon espooseen näitähän voi tehdä jokaisesta paikkakunnasta! Nyt kaikki mukaan taivuttamaan nurinkurisesti.

Heikki Malmberg
on Suomen ihan kärkinimiä rumpaleista. Käytti ainakin jossain vaiheessa Mike Manginin oppeja.

mitäs minä sitten kirjoittaisin tähän suosittelen koti- taikka ulkomaisia sanoja, välimerkkejä vähän sinne tänne ja katsellaan mitä siitä tulee. Voit vaikka julkaista koko homman blogina. Jos taas raaputtelet linkkarilla sanoja käsivarteesi, suosittelen ytimekästä eikä niinkään jaarittelevaa ja maalailevaa kerrontatyyliä.

savuke rakastellessa on hyvä laittaa tuhkikseen. Tuhkakupin voit sijoittaa vaikkapa partnerisi selän päälle, jos ajat takaapäin.

vapaa rakkaus treffit radio ei tähän ole oikein mitään sanottavaa.

No niin, loput hakusanat olivat kovin tuttua kauraa edellisiltä kerroilta joten niitä on turha toisintaa. Nyt on aika nauttia juoman loput ja sitten lähteä teutaroimaan kotiaskareiden kovinkin ihmeelliseen ja jännitystä purskahtelevaan maailmaan. Oikein hyvää päivää sinulle.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

"Miten ois, kiinnostaako jääkiekko?"

Ei tullut sittenkään näköjään meteorologien povaamaa jopa kymmentä senttiä lunta, valtavaa nietosmerta joka suistaa autoilevan kansan vastaantulijoiden kaistoille, ojienpohjiin, ahdinkoon ja itsemurhiin. Ei tullut pelkäämääni takapakkia henk.koht. varustelutasossa (ei, emme puhu nyt genitaalialueen varustelusta), vaan saan edelleen taittaa työmatkat kevättakissa mutta taitaa silti olla parasta tänään kumminkin laittaa maiharit. Että olkaa hyvä, Capri ja Kiisseli.

Lisää kahvia tietoisesti kääntyvän (ja käännytettävän) unirytmin aisoissa pysymiseksi ja maltillisena ohjausliikkeenä. Ruotsalaista metallia valumaan pitkin korvakäytäviä, korkeaoktaanista ja nopeatempoista korvakarkkia. Tästä saattaa tulla vähän vaikeampaa kuin olin ajatellut, mutta suunta kun on selvä ja lopputulos kirkas, eivät pienet vaikeudet tee matkasta huonompaa, oikeastaan päinvastoin, palkitsevamman.

Tänään on taas uusi osio tulikoetta, ei kuvausryhmää mutta muuta ryhmää kyllä. Katsotaan pettääkö tekniikka eilisen tavoin vai päästäänkö kunnialla hommista läpi.

Tuntisinpa ystävällishenkisiä saksiniekkoja, huomaan kaksihaaraisten pitävän valtakuntaansa frisyyrissäni. Nuo syöpäläiset, keratiinikummajaiset, on saatava kuriin. Ordnung muss sein!

This just in: Aina silloin tällöin minuun kontaktia (nyt ihan lähiaikoina kapeammalla intervallilla) ottava Pianisti pyysi minua mukaansa illan jääkiekko-otteluun. Jotenkin kummasti sain kieltäydyttyä. Juuri ja juuri. :D

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Coverointia, elävää kuvaa ja vokottelua supreme.

Hyvää huomenta, Internetin katajainen kansa, sen kummitukset ja portinvartijat. Mitä juuri Sinulle kuuluu tänään? Ole toki hyvä ja kerro kommenttilaatikkoon, olisi mukava saada tietää. Minulle kuuluu ihan hyvää, keskiarvoista parempaa oikeastaan.

Lauantaina taas juhlittiin, Odéonin pitäessä seuraa baariin asti, ystäväni Anssin saapuessa myös paikalle. En muista mitä kaikkea on tapahtunut mutta hauskaa on ollut. Lopulta lähdimme Anssin kanssa Virgin Oiliin, katsomaan kuinka Suomen eturivin muusikot (Kuoppamäki, Nyman, Vartiainen, Paakari, Tuomi, Komulainen…) pitävät hauskaa soittaessaan. Keikka oli aivan mieletön vaikka yleensä en ole niinkään kovasti innoissani cover-bändeistä. Ehkä juuri kyseisten muusikoiden raudanluja ammattitaito tuo kyvyn varioida lennossa, hauskuutella ja olla ottamatta niin älyttömän tosissaan asioita. Joskus cover-bändiä katsoessa oikein harmittaa kun yritetään toisintaa alkuperäinen versio yksi yhteen. Kukin taaplaa tyylillään.

Virginistä piti lähteä sitten kotiin ja olen taas suorittanut kännipuhelun, aika rohkeasti vielä, tietämättä onko vastaanottaja esim. unten mailla. Kuuntelin taas hunajaisen äänen kauniita äänteitä ja olin hurmattu. Pirpana todella tietää mistä naruista vetää. Kotiuduttuani saatoimme jatkaa keskustelua johonkin neljään asti internetitse, ei ole kovin usein tässä kropassa valvottu niin pitkään vallitsevan humalatilan ollessa tanakkaa luokkaa. Eikä kyllä muutenkaan, me eläkeikäiset menemme illasta riippumatta aikaisin nukkumaan, bingolappujen suloiset unikuvat mielessämme.

Eilen sitten podin vähemmän krapulaa kuin pelkäsin, unimäärien ollessa kumminkin kahtena edellisenä yönä vajavaiset kuin… en keksi tähän mitään poliittisesti korrektia mutta hauskaa. Mentiin Minkin ja Kokoomuslaisen kanssa eläviin kuviin katsomaan The Watchmeniä. Leffa oli hyvä, tosin ehkä hivenen pitkähkö eli kolme tuntia. Minua häiritsi hieman Tri. Manhattanin suuri yhteneväisyys Maynard James Keenanin kanssa. En tiedä kumpi on kopioinut kumpaa: sarjakuvasankari 20 vuoden takaa vai kameleonttimainen taiderocktähti. Yhtä kaikki, leffa oli hyvä ja suosittelenkin sitä kaikille mutta kantsii ehkä joku avannepussi napata matkaan mukaan.

Ja niin, hei jätkät! Siinä näkyy tissit!!!

Leffan jälkeen sitten palasin kotiini vokottelemaan ja siinäpä sitten koko hurja viikonloppu olikin paketissa. Nyt alkaa uusi työviikko, erittäin raskas sellainen ja koko viikon tuntimäärä kouluinensa ja kaikkinensa on noin seitsemänkymmentä. Seuraava vapaapäivä on ensi viikon sunnuntai. Sitä odotellessa.

Mutta ihan oikeasti, mitä Sinulle kuuluu?

lauantai 14. maaliskuuta 2009

This is Sparta!

Jouduin eilen tulikokeeseen, monellakin tavalla. Aamulla menin töihin (tämä ei ollut tulikoe) taistelemaan väsymistä vastaan. Olin herännyt yli tuntia ennen herätystä ja kahvi ei tuntunut enää toimivan halutulla tavalla. Töissä sitten haukottelin aktiivisesti ja tapoin aikaa. Saatoin pelata jopa pasianssia. Sitten kello oli yhtäkkiä sen verran, että oli pakko aloittaa työskentely ja kämmenet alkoivat hiota. Ensimmäistä kertaa siis tulille ja onneksi Yleisradion tv-ryhmä oli todistamassa tätä tilaisuutta myös. Suoriuduin suoritteesta miltei virheettömästi ja tämähän johti eittämättä siihen, että välittömästi kun oli mahdollisuus töistä irrottautua, suorastaan juoksin duunin viereiseen kantikseen ”palkitsemaan itseäni”.

Täällä soi muuten lauantaiaamuun sopiva Burt Bacharach.

Aloin siis uuden trendini mukaisesti ryypätä lounastamatta mitään, vatsalaukkua täytti vain yksi sämpylä vatsahappojen seurana. Kaljahan meni päähän aika tehokkaasti (huomaatteko puolustelevan linjauksen jo?) ja hymy paistoi kasvoillani auringon kanssa kilpaa. Sain eräältä entiseltä kollegalta paheksuntaa aikaisesta baariajastani ja kutsun lähteä Tampereelle tupareihin tänään. Taitaa jäädä Tampere väliin kylläkin.

Baarista kampesin itseni kaupan kautta kotiin ja nautin ravitsevan mikropizzan ateriaksi ja jatkoin sen jälkeen oluen sijoittelua pitkin vatsalaukkuani. Tämä tarina kestää aivan järjettömän pitkään jos en lyhentele.

Odéon tuli kylään ja katsoimme valtavan hauskaa stand upia ja päihdyimme lisää. Sitten piti mennä Bruuveriin sisätupakoinnin takia. Join vissiin puolitoista tuoppia? En muista. Ja laitetaan nyt se lause jota tuossa puolustelevasti tähän pedattiin ja jonka ihanainen O tuolla edellisen merkinnän kommenttilaatikkoon minulle valmisteli. Oletko valmis? Hyvä.

Olin Odéonin kanssa juomassa, mutten kestänyt, joten menin kotiin.


Menin naapurin kebabin kautta kotiin (kellonajoista ei käsitystä, varmaan aika aikaisin) ja olen kaiketi syönyt. Sitten olen puhunut puhelimessa Pirpanan kanssa ja muistikuvat ovat hyvinkin rajoittuneet. Muistan vain hypnoottisen ja äärimmäisen kauniin äänen ja yleisen iloisuuden. Olisin nyt aika helposti vietävissä, voi pojat.

Nyt kello on noin puoli yhdeksän ja taidan keittää pitkästä aikaa kahvia ja lopettaa tämän (kolmannensadan) merkinnän kirjoittamisen. Kahvin kanssa taidan nauttia muutakin kuin yleistä kansalaisluottamusta eli luen uutisia. Voin lukea myös ääneen jos haluan. En ehkä halua. Haluaisin kyllä lukea ääneen uutisia ja muokata niitä lennossa, aiheuttaen paremmassa puoliskossa yllättyneitä huudahduksia:

- ”Mitä?!? Ranskan presidentti on linnoittautunut Louvreen?!?”
- ”Jepp. Niin tässä lukee. On panttivankeja ja suuren maailman meininki.”

Parempi puolisko saapuu paikalle.

- ”Sä oot kyllä just tollanen, sehän vain kävi uuden näyttelyn avajaisissa. Oot kyllä aina niin älyttömän hauska ja valloittava, käypäs tohon selälleen niin minäpä vähän imÄH”

torstai 12. maaliskuuta 2009

Omituisesti jäsennetty, lähinnä kofeiinista

Tämä tulee vielä kostautumaan. Elimistöni on eri mieltä kanssani nukkuma-ajoista ja muista vastaavista asioista. Toissayönä nukuin kahdesti: ensin puolesta yöstä vähän yli kolmeen ja sitten puolesta viidestä vähän yli seitsemään. Tämän jälkeen olikin mukavaa lähteä töihin opettelemaan aivan uusia juttuja Bastillionin opastuksella, miehen joka oli sanojensa ja hajun perusteella istunut baarissa puoleen neljään.

Töissä mentiin kahvin ja parin leivän voimalla, puolen viiden aikaan sain tietää, että työpäiväni venyykin suunnitellusta viidestä noin kymmeneen. Siispä lisää kahvia. Oli kyllä erittäin hyödyllistä tehdä pitkä päivä, tänään on levollinen mieli astua puikkoihin. Varsinkin kun tietää saavansa mokailla vielä ihan pienen hetken.

Tiedäthän sen tunteen, kun silmäluomet painavat tonneja, silmät punoittavat ja kirvelevät ja elimistö tärisee kofeiiniyliannostuksesta? Minä tiedän joka päivä.

On mukavaa kun Ghita tulee tänään katsomaan työskentelyäni, olinhan minä vastavuoroisesti lauantaina katsomassa hänen työskentelyään. Vuoroin vieraissa, sano. Loppupäivä sitten meneekin mokaillessa ja kahvia juodessa. Olen vahvistanut kofeiiniriippuvuuttani kovin, vaan minkäs teet? Herätykseni soi neljä minuuttia sitten, heräsin melkein tunti sitten. On vain pakko juoda kahvia enemmän jaksaakseen. Ehkä tämä on ohimenevää.

Iltaisin en malta käydä totuttuun aikaan nukkumaan. Pitää datailla ja hassutella Pirpanan kanssa. Jos vaikka vielä joskus näkisi tisÄH.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Mysteerimusiikin paikka olisi lopussa.

Olenpa minä onnekas mies. Edessäni lojuaa hyvää kahvia täynnä oleva muki, vieressään äitini tekemää mansikka-ananasrahkaa (sain viikonlopun kulttuurivisiitiltä mukaan arviolta neljä kiloa ruokaa, miten niin poikansa ei ehkä itse osaa tehdä keittiössä oikein mitään ruoaksi luokiteltavaa?) astiassa, lamppu valaisee bunkkerini sisätilaa ja verhojen takana olevan ikkunan läpi jos tarkasteltaisiin, ulkoilma olisi pari astetta pakkasella ja lumiverho olisi kuorruttanut maanpinnan ja autot, muista asioista nyt puhumattakaan.

Lähtökohdat ovat siis vallan mainiot. Herätyskello soi puolen tunnin kuluttua mutta yön itsessään nukuin (käsittääkseni) vailla heräämisiä. Olen vähän jännittynyt uusista kuvioista ja varmistuksista johtuen. Sekä työ- että vapaa-ajan kuvioissa. Mutta ei niistä nyt sitten sen enempää, jos sinä eräs päässäni kovasti oleva nainen tätä luet, haluan kovasti toivottaa sinulle miellyttävää visiittiä.

Minun piti listata tähän hauskimpia hakusanoja ja kehitellä niille nasevia jatkolausahduksia mutta nyt näyttää vahvasti sille, että en teekään näin. Aionkin sen asemesta tehdä jotain muuta. ”Jotain muuta?” kansa kohahtaa ja minä yskähdän, hymyilen ja tyynnyttelen väkijoukkoa: ”Kyllä, aion tehdä jotain muuta. En vielä tiedä itsekään.”

Siispä nyt siirryn pois blogin äärestä, kiitos kaikille.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Mustan magian kuutonen

Huonosti nukutun yön jälkeen (pitääköhän minun sittenkin aikamatkata taaksepäin ja myöntää länsimaisen lääketieteen murskaava ylivoima versus ihminen?) on juuri oikea mielentila alkaa miettiä kuutta omituista pientä faktaa itsestään. Olen käsittääkseni tehnyt tämän joskus mutta katsotaan, josko vielä jostain saisi tiristettyä kuusi sattumanvaraisuutta teille luettavaksi.

Tässä vielä Nerikahin laittaman meemin viralliset säännöt:

Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Ja nyt sitten mennään, onko sinulla suojavaatetus päälläsi? Laita.

1. Tunnen harvoin oikeaa onnellisuutta. Sen asemesta pyrin ruoskimaan ja mollaamaan itseäni, yleensä syyttä. En tiedä syytä moiseen käyttäytymiseen.

2. Minulla on erittäin surkea nimimuisti ja se aiheuttaa noloja tilanteita jatkuvasti. Olisi mukavaa osata työkavereiden nimet eikä kehitellä niille omia lempinimiä, nimiä joita ei voi käyttää ääneen.

3. Olen niin väsynyt, että en meinaa keksiä kuutta asiaa itsestäni. Otetaan latteuksia siis: Musiikki on minulle maailman tärkein asia ja olen sen suhteen välillä hyvinkin huumorintajuton.

4. Minussa virtaa aatelinen veri.

5. Haluaisin löytää elämääni sisältöä. Sisällöllä tarkoittanen tissejä.

6. Yksi ärsyttävimmistä asioista on, kun menee nukkumistarkoituksessa lukemaan illalla ja kirja loppuu eikä ole seuraavaa odottamassa. Näin kävi viimeksi eilen.

Ja ketähän tällaiseen nyt haastetaan? Liatia, Capri, Kesis, Nuu, Kiisseli, Kirmu. Joo, siinäpä melkoisen loistava mimmilauma. En jaksa linkittää muita kuin Liatian, eivätköhän nuo elämäni naiset käy täällä lukemassa kumminkin.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Oonpa laiskalla päällä

Ajattelin ensiksi, että kirjoittaisin normaalin merkinnän eilisen päivän tapahtumista, mutta en taida jaksaa. Sen jälkeen ajattelin, että kirjoittaisin merkinnän naisista, näin naistenpäivän kunniaksi, syväluotaavan tutkielman suorastaan. Vaan enpä taida jaksaa. Tulinhan vasta kotiin.

Siispä tyydyn nyt tähän: Haluan kiittää kaikkia naisia elämässäni, juuri TE olette syy siirtää omaa kuolemaa eteenpäin. En halua nostaa ihmisiä erikorkuisille jalustoille joten en mainitse mitään nimiä, kyllä te itse tiedätte vallan mainiosti. Ja kyllä, juuri sinäkin kuulut heihin.

Nyt on pakko siirtyä juomaan limua, käsissä vähän tärisee.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Ghosts of Romance Past

Tapahtuipa eräänä perjantaina töissä: Kaikki mahdolliset asiat menivät periaatteessa vikaan, erään tärkeän asian koeistaminen tuotti hienon lopputuloksen: Kolme yritystä, kolme epäonnistumista. Siispä uutta patenttia tekemään ja valtavan hikoilun ja uurastamisen jälkeen Great Success. Siispä suoraan töistä baariin parille. Aamupäivän palaveeraamisten oltua suhteellisen ärsyttäviä ja tehden aikatauluista mahdottomia, tapahtui hyvin kummia: Jopa esimies tuli kaljalle. Tätä ei ole kuulemma tapahtunut ennen.

Pari kaljaa taittui useaksi ja humalaisen mieli on vallaton ja hassu. Kuultuani Maturen tapailevan jotain miestä, oli aivan pakko kokeilla, josko vetovoima on edelleen tallella. Tästä myöhemmin lisää. Kantabaarista Säveleen O:n kanssa nauttimaan pari. Nauramaan. Bondaamaan. Meillä on aika ässää yhdessä, harmittaa kun yhteiset hetket ovat olleet aika lyhykäisiä. Joskus vielä pitkän kaavan mukaan.

Sävelessä yhtäkkinen tekstiviesti sekoittaa illan suunnitelman. Sain kutsun tulla yöpymään työpaikan lähistölle ja koska lauantaiaamu tarkoitti töitä, oli majoitusidea humalassa hyvä. Siispä Maturelle kylään, hampurilaista ja industrial-musiikkia. On vain jotenkin luontevaa nukkua joku toinen kainalossa sen sijaan, että nukkuu yksin vain painajaiset ja pelkotilat seuranaan. Vaikkakin kahdestaan nukkuminen on vaikeata, ainakin aluksi. Pitää valvoa toisen unta.

Aamulla sitten heräsin aikaisin, kovin aikaisin ja sain juodakseni pannujauhatuskahvia. Sitten menin töihin ja Oopperatoveri tuli myös. En voi näköjään laskea duunijuttuja hänen harteilleen vielä, neiti tuntuu olevan jostain hajalla ja on henkisesti niin väsynyt, että työsuoritteen kunnolla alkaessa hän oli aivan repeämäisillään itkuun. Kysyin kolmasti, teenkö minä sittenkin? Ei tarvinnut tehdä. En voinut poistua paikalta vaan jouduin olemaan koko ajan valppaustilassa, josko hän ei sittenkään suoriudu ja joudun hyppäämään kesken kaiken työhön.

Tullessani töistä, näin metroasemalla entisen romanssini jostain vuoden takaa. Hymytyttö oli edelleen yhtä hymyä ja kerkesimme rupattelemaan jonkin aikaa. Nyt sitten olen kotona, haaveilen maakuntamatkasta ja illalla menen katsomaan kulttuuria ja juomaan ilmaisia alkoholeja. Oikein hyvää lauantaita sinulle, minä pyrin osaltani samaan.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Fellaatiota Vaasankadulla.

Onpahan taas ollut elämää parin viime päivän aikana. Eilen pääsin töistä hyvään aikaan, tulin kotiin lempimään internetiä/internetitse ja sitten pitikin jo lähteä illanviettoon. Pornokauppatreffit peruuntuivat mutta kumminkin lopputulos oli samanlainen. Siis vaatteiden osalta. Nuun sellaisten.

Eilistä keikkaa varjosti ikävä tekstiviesti Oopperatoverilta: ”Sorry, sun pitäis tulla yhdeksään töihin…” ja tämän aiheuttama pikainen illan suunnitelmien osittainen vesittyminen. Danko Jonesin keikkaa etkoiltiin (en muista osallistujien oikeita internet-nimiä joten keksin omat) Väkivaltaisen Hipin luona. Osallistujina olivat allekirjoittaneen, Nuun ja VH:n lisäksi Kesis ja Kokoomuslainen.

Viski virtasi, skumppa solisi ja ydinjätemansikat täyttivät laseja. Näiden lisäksi joimme olutta ja nauroimme vedet silmissä. Alku oli siis mahtava. Siirryimme hyvissä ajoin Kulttuuritalolle ja suhteellisen kalliin olutalueen piiriin. Nopea tuoppi (0,4l 5,50€) kitusiin ja katsomaan keikkaa. Danko ja pojat olivat oma tarkka ja napakka itsensä. Välispiikit eivät olleet kauheasti muuttuneet elokuun Unkarin keikasta mutta eipä se valtavasti haitannut. Oli myös mukava huomata tuttuja töissä: monitorimiksauspisteen ja valopöydän äärestä löytyi minulle tuttuja ihmisiä.

Suurin ylläri koettiin keikan lopussa. Varsinainen keikkaosuus päättyi maanmiestensä Rushin YYZ:n alkuun. Uskoisin aika harvan kyllä tunnistaneen värssyn. Sitten keikka päättyi, muu revohka lähti baareilemaan, minä kotiin nirhaamaan ranteita.

Tänään aamulla olin sitten ensimmäistä kertaa noin puolen vuoden aikana oikeasti (anteeksi tämä ranskan kielen käyttöni, en verbaalisen lahjattomuuteni takia osaa asiaa muutoin sanoa) vittuuntunut töihin. Päivän edetessä tosin viinahammasta kolotti vähemmän ja työ maistui taas mukavasti. Lopulta lähdin töistä väsyneenä mutta suhteellisen iloisena pois. Hyvää hyvyyttäni lupasin vielä huomenna tulla aamuun vaikka oikeasti työvuoro alkaisi vasta klo. 15.00 ja päättyisi tynkänä noin kolmen tunnin kuluttua.

Mutta eipä tässä nyt ole mitään kaskuja kerrottavana joten siirryn eteenpäin. Pahoittelen.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Ei niin mitään, säälittävää siis.

Huomenta taas. Ei ole oikein mitään tapahtunut joten ei ole kerrottavaa. Sunnuntaina kävin kerran ulkona, hain pizzaa läheisestä pizzeriasta (4 täytettä 6,50€ kun on opiskelijakortti, teknisesti ottaen se on minulla hivenen arveluttavin keinoin) ja siinähän se sitten päivä menikin.

Eilen oli töissä aktiivinen päivä, purkua ja pystytystä, tavaroiden roudaamista ympäriinsä ja sellaista mukavaa tekemisen meininkiä. Sitten jäin kaatuvan elementin alle. ”Onneksi oli turvakengät” sanoivat, minä en sitä varsinaisesti pitänyt onnenkantamoisena, jalkapöydän päälle kun ei se turvaosio yletä. Ehkäpä turvakengät estivät jalkaterääni murskautumasta mutta jo kertaalleen murtuneen kohdan rusahtaessa, ei tuo paljoa hymyilyttänyt.

Parilla Ice Power-pussilla ja pienellä lepuuttamisella tuosta nyt kumminkin selvittiin, tänään aamulla huomasin kyynärpäässä olevan vekin ja kivistävän kankun. Missähän on kaikki hoitoviettiset naiset, kysynpähän vaan.

Eilen illalla Kiisseli tuli luokseni katsomaan The Officea ja nukkumaan, minun lähinnä valvoessa miltei koko yön. Tämän päivän työvuorosta on varmasti tulossa äärimmäisen tehokas.

Jätetäänpäs tämä merkintä nyt tähän, taidan ottaa aamupalaksi leipää ja katsoa lisää David Brentin toilailuja. Taikka sitten jotain muuta. Jos vaikka nukahtaisi.

Ai niin, laskurin mukaan yli 10000 klikkausta. Oho. Kiitos tästä huomionosoituksesta.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

konditionaali

No kuka sitä nyt viitsisi joka viikonloppu ryypätä perjantaina ja lauantaina? Sitä minäkin. Jos olisin juonut, olisi ilta ehkäpä kulkenut seuraavanlaista reittiä:

Ehkä olisin ensin ollut Kesäminkin residenssissä juomassa olutta ja minkin mennessä blogitapaamiseen, olisin saattanut hänet sinne. Kahden tuopin jälkeen olisin jo osannut poistua paikalta.

Sitten olisin mennyt ystävälleni Stereolle ja juonut siellä olutta lisää.

Sieltä olisimme menneet Hakaniemeen ja syöneet Mäkissä hampurilaisia ja juoneet kahvia.

Sieltä olisimme menneet ravintolalaiva Wäiskiin ja dokanneet aivan hulluina, kuin Sziget-festivaaleilla kuunaan. Ihmisten kondis oli myös täysin vastaava kuin Taisto-busseissa. Ammattilaiset asialla.

Sieltä olisin sitten sadan tuopin jälkeen lähtenyt Kuulapään ja MH:n kanssa keskustaan, Kuulapään vielä matkan varrella mennessä sittenkin kotiin.

Keskustassa olisin mennyt Baker’sin alakertaan ja juonut kaljaa. Ja sieltä sitten lähtenyt tien toiselle puolelle Baseen juomaan lisää kaljaa.

Basesta olisin ottanut suuntiman kotiin ja ollut muistamatta koko kotimatkaa ilmeisesti.

Tämä siis jos olisin juonut. Ja jos joisin alkoholia usein, saattaisin myös saada testissä 25 pistettä. Testissä, jonka kipuraja näyttäisi olevan kahdeksan pistettä.