keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Fall Creek

Heippa taas täältä kotoa. Koska ilmeisesti olen surfannut koko internetin läpi, ajattelin kirjoittaa tällaisen turhanpäiväisen blogimerkinnän ja tehdä sitten jotain muuta. Kuten surfata netin taas läpi tai mennä ulos*.

Joulu oli ja meni ja niin surulliselle kuin se kuulostaakin, nautin aaton loppuosasta kaikkein eniten. Aattona lähdin siis äitini luokse puolen päivän jälkeen ja matkalta soitin Lankomiehelle (vaikkei hän nyt sitä enää teknisesti ottaen ole), joka parahultaisesti oli juuri herännyt ja sen takia ilmoitti saapuvansa myöhemmin käymään ja moikkaamaan.

Syötyämme jouluaterian ja juodessamme kahvia, Lankomies ja siskontyttö saapuivat paikalle, eikä aikaakaan kun paketit alkoivat aueta. Jotenkin kummasti isäni myös saapui paikalle kesken kaiken. Joskus seitsemän jälkeen illalla lähdin taittamaan matkaa kohti kotia erilaisista jouluruoista pullistelevien nyssäköiden kanssa. Päästyäni kotiin nautin hetken hiljaisuudesta yrittäen integroitua sohvaan kiinni selästä ja hanurista. Lopulta lähdin viimein tarkastamaan jo monena vuonna houkutelleen Loosen jouluaaton ja parin tuopin päästä jo palasin kyllästyneenä kotiin. Pienoinen pettymys siis.

Jouluaaton jälkeen en ole sitten oikein tehnyt mitään jännää, ollut vain neljän seinän sisällä, tapanina toki vähän töissä ja sen jälkeen dokaamassa duunikavereiden kanssa dtm:ssä. Nyt kuuntelen Orange Tulip Conspiracya, yhtyettä jonka musiikista on todella vaikea sanoa mitään. Tim Burtonia, Lähi-itää, kaukomaita, Paatosta sekaisin. Suosittelen.

Uuden vuoden suunnitelmista ei ole mitään hajua. Koska olen vanha ja kyyninen, en haluaisi viettää sitä Raatteentiellä eli keskustassa pommitettavana kaikkien amatöörien melskatessa kohtuuttomasti, mutta en halua myöskään missään nimessä mihinkään maalle. Ehkä olen siis kotona ja juon kaljaa yksin ja kuuntelen jotain progea. Fuck my life.

Laitetaan tähän loppuun piristävä Panzerballett. Noin.





*Eipäs nyt liioitella sentään. Menen kylpyyn lukemaan.

(Otsikko Orange Tulip Conspiracya)

torstai 22. joulukuuta 2011

Vettä sakeampaa

Joulu on ihan kohta täällä. Ylihuomenna. Istun sohvalla, jalat pöydällä, jauhan purkkaa, Turbonegro soi stereoissa ja joululta ei sitten tunnu yhtään. Tähän varmaankin vaikuttaa vahvasti se, ettei oikein tunnu miltään. Sisko päätti tehdä koko muun perheen joulusta huonolaatuisen olemalla oma erittäin itsekeskeinen itsensä.

Normaalisti olemme aina jouluaattona kokoontuneet äitini luo, siskontyttö innosta ja jännityksestä täristen ja muut muuten vain hyvällä päällä. On saunottu, syöty erittäin paljon mutta hyvin ja sen jälkeen availtu paketteja rauhassa ja rupateltu niitä näitä.

Koska siskoni erosi aviomiehestään (kyllä, hänen aloitteensa) vuoden alussa, on nyt kuulemma joulu jotenkin ihan liian ahdistava kokemus. Vaikka siis kumpainenkin taho seurustelee jo uuden kumppanin kanssa, niin jotenkin nyt on niin ahdistavaa, että piti lähteä Aurinkorannoille dokaamaan ja moikkaamaan tuttuja. Yksin.

Jotenkin aika vahvasti uskon, että siskontyttö, 12 vuotta, ei unohda tällaisia tempauksia ja ottaa mallia omaan toimintaansa. Että on ihan ok toimia itsekkäästi täysin muista välittämättä. Kivoja teini-ikäisen kasvatushetkiä toivotellessa.

Lahjat ovat pakkaamatta ja juuri kun ajattelin tehdä tänään asialle jotain, Pokeritähti laittoikin tuossa viestiä ja pyyteli kaljoittelemaan. Minäpä menenkin. Menee ne lahjat paketeiksi huomennakin. Katsellaan kuinka monta kaljaa sitä tänään jaksaa, päivän ateriointi on muodostunut kahdesta itsetehdystä juustokaurasämpylästä. Tai sämpylä on vähättelyä, enemmänkin sellaisia... leipäsiä.

Näihin jouluisiin tunnelmiin, mustaa joulua toivotellen,

Miero Laine

maanantai 19. joulukuuta 2011

City Of Cold

Hei vain. Terveisiä täältä joululomalta, joka tänä vuonna on huomattavan erilainen kuin aiemmin. Esim. viime vuonna olin lomalla pari viikkoa (tai ainakin näin olen kehuskellut tuolla facebookissa) ja tällä kertaa loma menee näin:

Olin kymmenen päivää putkeen duunissa ja nyt eilisen (sunnuntai) ja tämän päivän (maanantai) lomalla. Huomenna duuniin tarkistamaan parit asiat ja sen jälkeen ruhtinaalliset viisi päivää vapaata. Sitten töitä yksi päivä, kaksi vapaata, yksi töitä ja sitten vissiin pari vapaata. En tiedä sen pitemmälle ja mitäpä se oikeastaan mulle kuuluisikaan, kun ei juuri nyt kiinnosta. Tällä hetkellä kiinnostaa lähinnä se, että tuleekohan siskontytön joululahja ajoissa perille, vai pitääkö paketoida pelkästään tyhjä laatikko.

Eilen olin vähän krapulassa pikkujoulujen jäljiltä (olin muuten ihan siivosti siellä ja taas oli kauluspaita ja ilmaista viinaa. Tällä kertaa en tosin hukannut omaisuutta, enkä krapulassa laattaillut valtoimenaan makaronilaatikkoa nenästä, toisin kuin viimeksi.) ja söin taas makaronilaatikkoa ja surfailin netissä. Erehdyin katsomaan videoita joissa ajellaan moottoripyörällä alpeilla. Tuli melkoisen vahva halu lähteä oman pyörän luo ja edes laittaa se käyntiin vähäksi aikaa.

Tänään en ollut krapulassa, söin makaronilaatikkoa ja surfailin netissä. Sen lisäksi että ajatus uudesta tatuoinnista ja lävistyksistä kuumottaa aivan hulluna, haluan näköjään myös New Yorkiin ja Torontoon. Pankista joku soitteli vähän aikaa sitten ”keskustelemaan tulevaisuudesta” ja tänään varasin sitten tällaisen keskusteluajan. En kyllä pidä itseäni minään meediona tahi vastaavana, mutta yritän auttaa virkailijaa parhaani mukaan.

Huomenna menen työpäivän päätteeksi ostamaan joulupapereita, laitan glögit kuumenemaan ja paketoin kännissä. Saapahan sitten edes itse nauraa aattona, kun katselee niitä paketteja, jotka nopealla vilkaisulla näyttävät todennäköisimmin sille, kuin laumalle sormettomia apinoita olisi annettu erilaisia kemiallisia huumausaineita, tapettia, liisteriä ja palloja joihin aineksia soveltaa.

Jouluisin terveisin täältä Punavuoresta,

Miero Laine

(Otsikko Raised Fistiä)