Ten Ton Hammer

Kesällä on hyvä lomailla, jos ei ole töissä. Töissä lomailu ei ole suotavaa ainakaan palkanmaksajan kannalta. Nyt en ole töissä vaan krapulassa kotona. Tästä päivästä voi tulla hirvittävä. Mutta siis, mennäänhän menneisiin aikoihin.

Käytiin Pirpanan kanssa Savonlinnassa viime viikolla. Vettä satoi joka päivä, ei tosin jatkuvalla syötöllä kuten lause saattaisi antaa ymmärtää, ilman tätä korjaavaa sivulausetta. Käytiin Olavinlinnassa, syömässä lörtsyjä ja ihmettelemässä torin pienuutta versus lapsuuden ajan kesien muistokuvat ja torin myyntituotteiden rikkaudenvähyys. Pääosa ajasta oltiin isäni mökillä Saimaan juurella.

Machine Headin versio Hallowed Be Thy Namesta on muuten aivan uskomattoman hyvä.

Perjantaina näin pitkästä aikaa ystävääni Stereota, sitten olin humalassa. Lauantaina näin siskoa, lankomiestä ja muutamaa muuta. Juhlittiin Yhtyeen basistin kihlautumista naiseensa, hieno mies ja erittäin hieno vaimoke. Sitten oltiin humalassa.

Eilen menin muuten päivällä Alppipuistoon Stereon kanssa parantelemaan krapulaa ja nauttimaan kansanmusiikista. Oli siellä ihan hyviäkin vetoja, yksi totaalisen paska ”mukahauska” naisduo kyllä pilasi fiiliksen vahvasti. Ihan rentona ei voinut olla, paikalla oli myös pahamaineisen kansantanhujengin edustajia, joten piti olla skarppina ja varuillaan.

Illalla sitten erittäin rakasta ystävääni Burgeria ensimmäistä kertaa noin vuoteen. Olimme ns. best mates viidennestä luokasta lukion loppuun asti ja sen jälkeenkin hyvin tiiviisti tekemisissä. Sitten tuli kaikkia parisuhteita ja muuta paskaa väliin. Nyt kumminkin sitten tavattiin pitkästä aikaa ja vaihdettiin kuulumisia oikein kunnolla. Burger on myös rauhoittunut ja asettunut aloilleen, kihlaantunut naiseensa ja selkeästi tavallaan onnellinen. Juomatapojaan ei ole onneksi muuttanut vaan vieläkin sylki valuu pitkin leukaa, lompakot, puhelimet ja kortit katoavat ja nainen on epätyytyväinen. Pojat on poikia.

Puhuttiin yhteisen ystävämme itsemurhasta ja elämästä ylipäänsä aika syvälliseen sävyyn. Biologisen kellon tikityksistä ja muista asioista, prioriteettien muuttumisesta (koska mehän olemme täydellisiä miehiä) parisuhteen edetessä ja etenkin siitä, kuinka miehet eivät käy kahvilla keskenään. Jos nähdään niin kaljaahan siinä juodaan. Niin mekin teimme. Sitten oltiin humalassa.

Kun minä lähdin baarista kotiin, Burger päätti jatkaa iltaa vielä, suostutteluistani huolimatta. Aamulla tuli tekstiviesti, että mies oli päässyt kotiin ja nukkunut eteisen lattialla. Heräsin viestiin, valot ja tietokone päällä.

Minun pitäisi pakata ja hypätä junaan. Hahmottelen henkisesti pakkauskarttaa, merkkaan rukseja sinne tänne ja alalaitaan ehkä jo kirjaan (arvioituja) askelmääriä ja ilmansuuntia.

Tähän ihan loppuun haluan sanoa, että Annareetan uusin merkintä on ihan törkeän hyvä. Kantsii lukaista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

(otsikko Machine Headia)

Riga, Latvija

Käytiin sitten Pirpanan kanssa Lähi-idässä. Tarkemmin ottaen matkakohteena oli Latvian pääkaupunki Riika. Matkan alku näytti hyvin pahalle herätessäni tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kuumeeseen. Töihin oli kumminkin pakko mennä ja huomasin työskentelyn tapahtuvan puolella nopeudella normaaliin verrattuna. Kaikki tuli kumminkin hoidetuksi ja sain olla taas ylpeä yhteiskunnan rattaan osanen, osa tuottavaa kasvotonta koneistoa.

Torstain vastaisena yönä heräsin todella kipeän oloisena ja mittailinkin virallisiksi lukemiksi 39,2 ºC. Aamulla herätessä kurkku oli aivan uskomattoman kipeä, puhuminen teki todella pahaa ja olo oli suorastaan epätodellinen. Tavarat rinkkaan ja lääkäriin kysymään matkustuslupaa.

Lääkäri katsoi minua päätä pudistellen ja suorastaan yläsyöttöluukku auki, kun kerroin suunnitelmastani mennä ulkomaahan. Pienen keskustelun jälkeen matkalupa onneksi heltisi, diagnoosina nielutulehdus ja taskuun vielä penisilliinikuurin resepti.

Siispä junaan ja Pirpanan tykö. Palelin sohvalla täysissä vaatteissa peiton alla Pirpanan pakkaillessa kamojaan ja parin pysähdyksen jälkeen otimme suuntimaksi lentokentän. Olin positiivisesti yllättynyt matkan lyhyydestä (varsinkin myötätuulen vielä leikatessa tunnin lentoajasta vartin verran kumpaankin suuntaan lentäessä), lentokoneiden kaiutinjärjestelmän paskuus yllätti taas. Pikavauhtia sanelluista säännöistä koneessa ei saanut yhtään mitään selvää, vaan taitavathan nuo nyt olla valtaosalle matkaajista ihan tuttuja ennestäänkin.

Päästyämme perille, matkasimme bussilla keskustaan ja tallasimme sieltä hotellille. Välimatkojen lyhyys yllätti hyvin positiivisesti, samoin se, että hotellin kupeeseen oli rakennettu turisteja varten maamerkiksi Stalinin hampaaksi kutsuttu Latvian tiedeakatemian rakennus. Oli suhteellisen paljon helpompi löytää perille. Hotellille päästyämme kävimme juomassa hotellin baarissa yhdet limonadit ja sitten olikin laitettava yöpuulle. Hymyilytti nukkumaan mennessä päivän transportaatiovälinekattauksen suuruus: Ratikka, metro, juna, kaksi henkilöautoa, lentokone, bussi ja apostolinkyyti. Kaksipyöräiset, veneet ja laivat enää jäivät puuttumaan.

Perjantai valkeni vähän paremmassa kunnossa, noin neljän tunnin yöunien jälkeen. Hotellin mukavan aamupalan jälkeen oli lähdettävä ostamaan hotellihuoneeseen mm. vettä ja jotain muuta juotavaa, varsinkin peläten yöllisen hikoilun aiheuttaman nestehukan tulevan uudestaan seuraavana yönä.

Ainoa ruokakauppa jonka löysimme, oli paikallinen Stockmann, kauppa, johon en normaalisti mene kyllä oikein millään asioimaan. Mitähän sitten? En näköjään muista. Hotellille mentiin ja ehkä lojuttiin siellä. En muista lähdettiinkö sieltä enää mihinkään, olo ei ainakaan ollut kauhean hyvä. Tosin paranemaan päin koko ajan.

Lauantaina löydettiin turisti-info ja saatiin kulkuohje paikalliseen eläintarhaan. Tarhassa oli aivan sikana ihmisiä ja näitä kaikkia tuntui yhdistävän täysi piittaamattomuus ruokintakieltoa kohtaan. Eläimet olivat oppineet tekemään jopa temppuja karkin toivossa. Sääliksi kävi varsinkin yhtä psykoosissa ollutta mustakarhua. Vaan oli siellä mukavaakin. Mangusteja, paskaeläin ja muita mukavia juttuja nähtiin ja päädyin siihen, että kirahvi on minun ehdoton suosikkini kissaeläimistä.

T.G.I. Friday’sissa käytiin syömässä ja se oli täydellinen muistutus siitä, mitä oikeasti hyvät hampurilaiset ovat. Suomeen tarvitaan ehdottomasti vastaava paikka. Illalla hotellilla juotiin kai parit kaljat, vettä tuli ainakin aivan hulluna ja yllättäen väsytti.

Sunnuntaina lähdimme käymään Miehitysmuseossa, sen viereisessä Pyhän Pietarin luterilaisen kirkon tornissa katselemassa maisemia ja lopulta lähdimme etsimään tarunhohtoista Ai Karamba! -nimistä ravintolaa. Matkalla bongasimme mukavia puistoja, paikallisen Kansallisteatterin ja mukulakivikatuja. Pääsimme perille vain huomataksemme, ettei kyseistä ravintolaa ole olemassa ainakaan siinä osoitteessa joka meillä oli tiedossa. Siispä kävelimme takaisin (olisimme menneet moikkaamaan Suomen suurlähettilästä mutta eipä tainnut kiinnostaa olla töissä sunnuntaina) vanhaan kaupunkiin ja menimme syömään hippihenkiseen John Lemoniin. Voinen suositella sitäkin. Ainakin se oli koko reissun ainoa paikka, jossa kuultiin edes vähän raskaampaa musiikkia (RATM: Killing In The Name Of). Muutoinhan Riiassa soi suhteellisen paska musiikki.

Illalla sitten vähän enemmän alkoholia hotellin baarissa (ullathuuus!).

Maanantaina olikin aika luovuttaa huone puoleen päivään mennessä ja lento lähti vasta seitsemän jälkeen illalla. Mitäpä siis sankariduomme tekee? Menee ostamaan tuliaisia ja istumaan vanhan kaupungin yhdelle lukuisista Double Coffeen terasseista. Jääkahvia ja jääteetä, ja hampurilaisten (T.G.I.) kautta linja-autoon ja lentokentälle kuluttamaan aikaa. Turvatarkastuksessa tuli hiki mutta kunnialla selvittiin.

Tänään nyt sitten saavuin kotiin ja aloitinkin kotielämän pyykkäämällä. Oh, joy!

Yhteenvetona voisin sanoa: Menkää ihmeessä. Todella kaunis kaupunki, eikä käy aivan hulluna lompakon päälle jos vähän katsoo, että missä syö.

Ensi vuonna sitten toiseen maahan reissaamaan.

Violet Skies

No kirjoitetaan nyt sitten kun teillä kaikilla on ollut niin kova ikävä. Minun pitäisi imuroida. Sen sijaan aionkin lämmittää viikonlopusta jäänyttä soijarouhekastiketta ja eilen keittämiäni uusia perunoita. Sitten aion syödä ne. Sitten ehkä siirrän tiskaamisen huomiselle. Siirrän näköjään pakkaamisen torstaille.

Molemmat mp3-soittimet ovat latauksessa, kaiuttimet syytävät linjaansa kammottavasti rauhoittanutta In This Momentia bunkkerin seinien heijastettavaksi ja minulla on tylsää.

Olen viettänyt aikaani tänään huomattavan paljon seikkaillen Wikipediassa, lukien mm. erinäisistä uskonsuuntauksista, okkultismista, suomalaisesta kirjallisuudesta ja sen sellaisesta. Minulla on pieni ongelma tatuointisuunnitelmani kanssa ja talouden kanssa suurempi. Aion silti syksyllä mennä penkkiin istumaan, jos vain mitenkään talous antaa myöten, niin pitkään tätä on nyt jo siirretty. Ehkä täytyykin antaa tatuoijalle vapaat kädet ongelmakohdan suhteen ja katsellaan sitten mitä tuleman pitää. Ja että pitääkö rasteroida mustalla jälkikäteen.

***

No nyt minä jo sitten syön tätä kastiketta ja perunaa. On kyllä aika hyvää, taas.

***

On mukavaa päästä Pirpanan kanssa käymään Lähi-idässä, toivottavasti kelit vain ovat puolellamme. Ei tästä nyt oikein meinaa muodostua mitään merkintää. Taidan mennä savukkeelle ja sitten jatkaa päämäärätöntä olemista (sekä elämässä että) internetissä. Internet kuuluisi muuten kirjoittaa isolla, ihan kuin muutkin paikannimet. Hassua.

Control Is Dead

Kahvini maistuu äärimmäisen hyvälle, kuten oikeastaan jok’ikinen aamu. Tänään aamun soundtrackina toimii pirteätä kesämusiikkia tarjoileva As I Lay Dying, huomattavasti parempi lähtö päivälle kuin eilisen valtaisa virheliike Sonic Youth.

Kuulin kaupungilla huhuttavan, että säät alkavat viiletä. Nyt taitaa olla niin, että on palkattava suosikkilakimieheni O. kehiin ja lähdettävä käräjöimään tästä Suomen kesästä. Reklamaatiota ainakin pukkaa, se on ihan saletti. Stiletti. Totta kai sitä termostaattia käännellään viileämpään päin kun on viikonloppu tulossa ja ihmisillä saattaisi vaikka olla kunnollinen mahdollisuus viettää aikaa ulkoilmassa hyvässä seurassa. Up yours, kuten Nykäsen Masakin sanoo. Matti kyllä saattoi tarkoittaa eri tavalla kuin minä nyt.

Miksiköhän Sonic Youth edes saa julkaistuksi musiikkia? Uskoisin valtaosan ihmisistä mieluummin kuuntelevan epävireistä lapsikuoroa laulamassa itkunsekaisesti Ave Mariaa, samalla kun heidän vanhempiaan hakataan brutaalisti teräasein kasvoihin lastensa silmien edessä.

Eilen tuli varattua pankista ulkomaan rahaa, rinkka on kaivettu napalmista esiin ja rokotuksia ei ole otettu. Matkakuume saattaa olla tuloillaan. Dengue-kuume and. Autokuume, mopokuume, keuhkokuume, kala- ja äyriäiskuume, lai lai. Onpas hyvä meno.

Taidan survoa elimistöön jotain maagista aamupalaa ja sitten lähteä suoriutumaan perjantaista, työtä ja leikkiä luvassa. Live long and promiscuite!

Kaksi päivää Ameriikan synttäreihin

Kun nyt kahdelta taholta on tullut noita listauksia, niin ”kai määki ku pojatki”. Ja aloitetaan niistä hyvistä. Eipäs kun kerronkin ensiksi vähän kuulumisia ja sitten vasta listaan. Jepppp.

Alkuviikon aikana olen jälkikäteisesti masentunut viime kesän tuhlaamisestani. Ei, lapsoset, en puhu nyt rahasta, vaan siitä, kuinka tuhlasin koko kesän vapaat sisätiloissa. Ei paljoa kiinnostanut ulkoilmailu, sisäilmailu ja tietokoneen tuijottaminen sitäkin enemmän. Muistaakseni ainakin. Nyt olen ottanut kovan vastaiskun ja tämän viikon kahden ensimmäisen päivän ollessa vapaita työvelvoitteista, olen viettänyt kotona minimaalisia aikoja.

Yllätykseksenne en ole ollut teutaroimassa alkoholin kanssa ja sammuillut pusikoihin toisten päällekustavaksi, vaan olen makaillut auringonpaisteisessa puistossa, lukenut kirjoja ja nauttinut kesäisestä Helsingistä. On tämä kyllä upeata kelillisesti ja muutenkin. Kuvitelkaapa nyt tämä skenaario: Pilvetön taivaankansi, aurinko paistamassa suoraan viistosta ja muusta sopivasta kohdasta, hyvä asento pyyhkeellä makailla, hyvä kirja, jääteetä juomana, iPodista sopivaa musiikkia (Strapping Young Lad, Textures, Mnemic, Frank Sinatra, Turbonegro, Me First & The Gimme Gimmes…) ja yleinen huolettomuus.

Mutta siihen listaamiseen sitten.

Vihreää valoa:

- Tuska-festivaali oheisohjelmineen (hulluttelut)
- Kesä (vuodenajat)
- Kesäloma + matkailu (lähestyvät asiat)
- Kahvi ja keksit / pekoni ja kananmunat (aamupalat)
- Kuvaviestit (kommunikoinnin täsmennysmuodot)

Punaista valoa:

- 2,5€ kupillisesta seissyttä kahvia (riistohinnat)
- Välimatka (distanssit)
- Heikot unenlahjat (heikkoudet)
- Rahojen loppuminen (Big spendin’)
- Listaamisen vaikeus (haasteet)

Eiköhän näillä nyt taas päästä jo vähän matkaa eteenpäin. Nyt on päässä vain sekalaisia ajatuksia ja siksi pyydänkin teitä kaikkia katsomaan vasemmalle. Siellä näemme kuuluisan Turun Linnan. Oikealla taasen näkyy Olavinlinna ja nyt jos katsotte ystävällisesti suoraan eteenpäin, näette tässä kohtaa merkinnän loppumisen.