sunnuntai 21. elokuuta 2011

Duikidavallinen mergintä

Tein tällä viikolla töitä aika paljon. Lyhyin päivä oli 12 tuntia pituudeltaan ja sen jotenkin tuntee nahoissaan. Koko perjantain pysyin edes etäisesti mukana työtehtävissä sellaisella määrällä kahvia, että luulisi vatsahaavan tulevan aika pian. Duunipäivän päätteeksi laahustin treffeille Manalaan. Pidimme hauskaa, piristyin vähitellen ja joimme lompakolleni aika ison loven. Manalasta matkamme jatkui vielä Shakeriin. Joimme loven siellä isommaksi. Yhtäkkiä alkoi väsyttää todella paljon, joten oli pakko keskeyttää ilta ja kävellä kotiin. Tietenkin piristyin kotimatkalla. Naapuritalon porttikongissa nussittiin aika intohimolla. Perinteisesti takaapäin ryskyttivät, miehen paljaat pakarat kadulle vilkkuen ja housut kintuissa tietenkin. Nauratti.

Kotona join vielä yhden oluen ja yhtäkkiä kello oli neljä. 22 tuntia heräämisestä oli kulunut, joten oli suotavaa palata lähtöpisteeseen eli nukkumaan. Heräsin tähän lauantaihin yhdeksän jälkeen. Pari tuntia palloilin kahvia juoden ja pyykit ja tiskit pesten. Sitten sain yhtäkkisen valtavan idean ja kävin ostamassa tuoretta leipää ja pippurikana-ainekset. Siispä kokkaamaan ja ruoan kanssa elokuvaa nukkumaan. Olipa vaikeata katsoa (mielestäni helvetin hyvästä kirjasta tehtyä) Millennium-trilogian toista osaa sohvalla maaten. Nukahtelu ja kelailu olivat suuressa osassa katselukokemusta. En ihan pitänyt elokuvan oikaisuista, mutta oli ehkä silti ihan hyvä leffa. Nyt en tiedä mitä tehdä. Kuuntelen Anal Thunderia ja istun sohvalla. Rahat on tuhlattu naisiin ja viinaan ja vaikka kuinka kaverit Roskapankkiin pyytelevät, en nyt voi. Sunnuntaiksi pitää jostain löytää rahaa ja mennä hyödyntämään Ravintolapäivää vähän. Tarkoituksena on juoda hyvää kahvia, syödä amerikkalaiseen henkeen tehtyä voileipää täytteineen ja ehkä vetää jälkkäriksi pannareita tms.

--------

Kesis kirjoitti deittailun, tai oikeammin parinmuodostamisen vaikeudesta. Totta joka sana. On jotenkin vaikea yrittää jaksaa ja olla positiivisella ajatuksella, kun jokainen oma yritys torpedoituu viimeistään siihen kun vastaa deitti-ilmoitukseen ja vastapuoli haluaa nähdä kuvasi. Pitää ehkä jatkossa lähettää suoraan elefanttimiehen kuva. Tai sitten vain olla lukematta niitä ja siten vastaamatta.

Kuuntelen The Streetsiä ja se vielä lisää tätä vellomista. En keksi mitä muutakaan sitten kuuntelisi. Tähän loppuun onkin hyvä siteerata Mike Skinnerin terävää kynää. Taidan mennä suihkuun ja sitten alkaa valmistautua treffeille. Jos vaikka en mokaisi.

"Right now logic states I need to be not contemplating suicide,
Cos with rational thought it would seem that I need to be not doing the stuff that makes death seem like an easier option,
I need a totally trojan plan right now.


The Streets - Prangin´ Out

tiistai 16. elokuuta 2011

Tuikitavallinen merkintä.

Hei vain taas. Istun työpaikalla ja juon kahvia. Jossain soi jazz. Haukottelen ja venyttelen samanaikaisesti. Multitaskaamista. Kävellessäni töihin näin kahden nistin kamppailevan hyväntahtoisen kisailun ja tosissaanolon rajamailla. Toinen huitaisi toista ainakin vaatteita sisältäneellä muovikassilla päähän, osuen samalla viisikymppiseen bisnesmieheen. Mies jatkoi hätääntyneenä matkaansa. Toisen nistin naama oli veressä.

En ilmeisesti olekaan ihan niin kuolematon ja ikinuori kuin aiemmin ajattelin. Kevään ja kesän ryyppäämisestä kertyneitä kiloja pitää saada pois. Ostan mustikkakeittoa. Yritän syödä puuroa aamuisin. Kävelen töihin. Muutama kilo pois ja sitten... niin, mitä sitten? Voin taas juopotella ja heilua kylillä? Olen päättänyt olla tällä viikolla juomatta iltaisin oluita, vaikka työpäivät ovatkin minimissään 12-tuntisia.

Muutenkin ehkä vanhenen sittenkin. Olin sunnuntaina treffeillä todella kauniin naisen kanssa. Treffien alkupuoliskon pelkäsin kyseessä olevan jonkun sairaan mielen virittämä piilokamera tahi vastaava. Treffit sujuivat hyvin ja yhteisiä mielenkiintoja löytyi paljon. Join itseni humalaan vahingossa, seuralainen ei juonut ollenkaan alkoholia. Hyvä minä. Ilmeisesti olemme menossa vielä uudelleen treffeille, perjantaina työni jälkeen. Syömään. Perjantai-iltana syömään ravintolaan. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan. Enkä ehkä syö kumminkaan.

Sain eilen kuulla, että Yhtyettä on verrattu joissain paikoissa Happoradioon, Tehosekoittimeen ja alkuaikojen Mokomaan. Hymyilytti. Tehosekoitin on kiistatta hirvittävää paskaa alusta loppuun, mutta nämä kaksi muuta verrokkia? Happoradiota voisi verrata Yhtyeeseen osittain ja alkuaikojen Mokoma kuulostaa imartelevalle. Yhtyettä on pyydetty takaisin eloon ja haluaisinkin puuhailla noita hommia. Neljän vuoden tauon jälkeen, vailla harjoittelutiloja, on aika vaikea lähteä starttaamaan mitään toimintaa.

Taidan nyt mennä. Tai siis, en tietenkään mene mihinkään, vaan jatkan tässä istumista. On vain luontevampaa lopettaa merkintä sellaiseen illuusioon, että olisi johonkin kiire ja siksi ei voi kirjoittaa enempää. Näin lukija ei saa tietää, ettei blogistilla ole yhtään mitään kerrottavaa ja se on häpeä. Eli siis, taidan nyt mennä. Moi.

perjantai 12. elokuuta 2011

Löytyykö suosta kivi, jonka päällä askel kantaa?

Huomenta täältä työpaikan uumenista. Tämä viikko on ollut joutilaisuuden juhla-aikaa. Töissä on lähinnä odoteltu asioita tapahtuvaksi, pelattu puhelimella Angry Birdsia ja välillä vähän tehtykin jotain. Tänään pitää tehdä jotain lisää, lähinnä kyllä ajatukset ovat jo illan Flogging Mollyn keikassa. Sisko ja sen kaveri ovat tällä hetkellä maailman parhaalla festivaalilla, Szigetissä, Unkarissa. Olen erittäin kateellinen. Tietenkin siskoni (joka on ystävällisesti muotoiltuna melkoinen kohlo) hukkasi puhelimensa ilmeisesti melko välittömästi festareiden alettua.

Huomista työpäivää en odota mitenkään erityisen paljoa, Floggingin keikoilla on yleensä ollut tapana päihtyä. Työpäivän jälkeen pitäisi lähteä parin kaverin kanssa ajelemaan pitkin ja poikin, nyt kun pyöräkin on kunnossa ja saanut kelien takia seistä ihan rauhassa paikallaan. Mutta kuulkaas! Ihmeiden aika ei ilmeisesti olekaan ohi. Näillä näkymin nimittäin pukkaa treffiä sunnuntaille. Itseni tuntien jännitän ihan hulluna ja kaadan juomia päälleni. Ehkä myös päähäni. Itseni tuntien minulla on myös krapula, vapisen pelkotiloissa ja horisen irrationaalisia lauseita maailmanlopusta. Vartin kuluttua treffien alkamisesta nainen protestoi ja lähtee pois.

Tästähän tuleekin hyvä aasinsilta ja lopetankin tämän merkinnän Rotestilauluun. Hyvää perjantaita tämän tahtiin itse kullekin säädylle.

tiistai 9. elokuuta 2011

Out Of The Silent Planet

On maanantai-ilta. Stereoissani soi hyvin hiljaisella volyymilla Iron Maiden. Painelen peukalollani sitä kohtaa kehossani, jossa on pallea ja kylkiluita. Kylkiluihin sattuu, mutta ei kovin paljoa. Sen siitä saa kun töissä roikkuu pää alaspäin ja solmii rusetteja. Tämän lisäksi olen hengittänyt valtavan määrän pölyä, juonut paljon kahvia ja jutellut noise-musiikista ja sen synnystä.

Pääsin töistä kolme tuntia aiemmin kuin alunperin arveltiin. Sen kunniaksi olen maannut sohvalla ja katsonut mielestäni maailman parasta tv-sarjaa, The Wirea. En jaksa tarttua koulutehtäviin, en näköjään ota yhteyttä enää kehenkään ja jotenkin vain odotan, että joku tulee ja pelastaa minut täältä. Tiskit lojuvat keittiössä, imuri ei ilmeisesti toimi omatoimisesti. Valehtelen itselleni, että ihan kohta hoidan talouden takaisin kuntoon, teen terveellistä ruokaa, kävelen töihin ja löydän siinä jossain, ns. matkan varrella, vielä itselleni seuralaisen. Toivon voivani olla niin paljon töissä, että käyn kotona vain nukkumassa. En olisi uskonut, että minusta, siitä supliikkimiehestä joka osaa soittaa naista, tulee katkera vanhus. The Lord works in mysterious ways. Otan jokailtaisen annoksen kemikaalia, jotta saan nukuttua ja olen taas aamulla kofeiinin voimin toimiva tehokas pieni porsas rattaiston pyörteissä.

***

On tiistaiaamu. Herään herätyskellon lempeään helinään ja lompsin keittiöön keittämään kahvia. Käyn suihkussa ja avaan tietokoneen. Kollaan sähköpostit ja facebookista kavereiden kuulumiset. Teen jonkun typerän tilapäivityksen ja luen netistä uutiset samalla kun juon kahvia. Puen päälleni, juon toisen kupin kahvia ja lähden töihin vain päästäkseni sieltä kotiin makaamaan sohvalle ja katsomaan lisää The Wirea. Päätän siivota jonain toisena päivänä.

(otsikko Iron Maidenia)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Taskussa kolkyt donaa

Huomenta, blogspotistit. Pikainen päivitys menneisiin aikoihin. Kesäloma tuli suoritettua kokonaan ja nyt kun siihen on yhden työviikon verran jo saanut etäisyyttä, voinemme tehdä jonkin sortin yhteenvedon kuluneesta seitsenviikkoisesta.

- Kuten jo aiemmin mainittua, yksillekään festivaaleille ei tullut osallistuttua. Hullu homma.
- Lihosin vähintään lehdissä puidut viisi kiloa olemalla keskiarvollisesti joka toisen lomapäivän juopottelemassa. Ja tietenkin aina grillin kautta kotiin.
- Hukkasin kännissä iPodin jonnekin.
- Kaaduin (kännissä) pyykkitelineen päälle ja sain sen yllättävän solmuun.
- Moottoripyörä vieraili huoltoliikkeessä monta kertaa ja lompakko myös.
- Kesälomamatkana kävin sukuloimassa Savossa ja Kesiksen kanssa Turun saaristossa.

Siinäpä nuo jännittävimmät hommat sitten olivatkin. Töihin on palattu ja hommat ovat alkaneet aika verkkaisesti. En valita yhtään. Nyt istun kotona, pieni krapula seuranani, vatsani sulattelee aitoja, karjalaismummon tekemiä karjalanpiirakoita ja kuuntelen dubstepiä. Miten voi joku konemusiikki olla näin mielenkiintoista? Viimeisetkin katu-uskottavuuden rippeet karisevat harteiltani, keinuvat sadeveden muodostamassa pienessä purossa ja syöksykierteilevät viemäristöön. Heippa.

Jälkikirjoituksena todettakoon vielä, että kävijälaskurissa napsahti 30000 rikki. Kiitos teille. Ja iso kiitos itselleni.