perjantai 30. toukokuuta 2008

A National Acrobat

No moi. Tänään oli sitten pääsykokeet ja ennakkotiedoista poiketen olivatkin yksipäiväiset. Meitä pääsykokeisiin päässeitä oli 13 ja paikkoja opinahjossa on 12. Jännäksi käy. Meitä oli kaksi henkilöä jotka emme ole alan kivenkovia ammattilaisia, ehkä toinen tippuu siis. Pääsykokeista voisin kertoa mutta se on hyvinkin tylsä ja egosentrinen aihe. Kerronpa siis jostain muusta. Juopottelen yksin nyt. Kiinnostaako? Sitä minäkin. Lähden kohta Töölönlahdelle maistelemaan pussikaljaa ystäväni Stereon kanssa. Stereo on ottanut kovasti yhteen poikaystävänsä kanssa joten toteutan ominaisinta rooliani, uskollista ystävää, jonka päälle voi kaataa sammioittain parisuhdepaskaa ja olettaa, että minä jaksan kuunnella.

Mitähän tästä elämästä tulee? Ei ainakaan sellaista, jossa juostaan lasertähtäimillä varustetuiden rynnäkkökiväärien kanssa jahtaamassa terroristeja. Ei varmaan myöskään urakeskeistä ja raharikasta, hyviä tunteita täynnä olevaa iloista elämää. No samapa tuo oikeastaan, siteeraan hyvää ystävääni Mierolaista: Elämä on pimeä käytävä.

Näin iloisiin kuviin ja tunnelmiin.

torstai 29. toukokuuta 2008

Onnenlantti

Hei vain taas näin pitkän ajan jälkeen. Onpa mahtavaa kun tämä toukokuu nyt alkaa vedellä viimeisiään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tänään on minun viimeinen kiireinen päivä, perjantai ja lauantai meneekin pääsykokeissa kivasti. Lauantaina illalla esiintyy mahtava Jaakko n’ Jay Texasissa ja ajattelin mennä katsastamaan heitä, ehkä.

Äitini antoi minulle toissapäivänä aivan normaalin 10 sentin kolikon ja sanoi sen olevan onnenlantti. Laitoin kolikon taskuun ja suunnittelin laittavani sen possuun kun kotiin pääsen. Eilen sitten sattui kummia: Puhelimeni soi aamukymmenen aikoihin ja puhelu meni jotakuinkin näin:

RING RING RING!!!

- Mierolainen

- Tässä on Sejase Fässäfössömusicista terve, soitanko pahaan aikaan?

Miero ajattelee välittömästi joutuneensa jonkun uuden musiikkikerhon värvääjän uhriksi.

- Jos tässä ei mene kauaa, et soita pahaan aikaan. Töissä on aika kiire.

- Olit osallistunut meidän arvontaan tuossa jonkin aikaa sitten.

Rattaat ruksuttavat esille hyvin hämäriä muistijälkiä.

- Joo, näin olen tehnyt kai sitten.

- Olet päässyt jatkoon meidän arvonnassamme…

Ensimmäisenä mieleen kumpuaa voittona levylahjakortti tahi joku pinssi.

-…ja olen pahoillani, että tämä tulee näin lyhyellä varoitusajalla mutta olet voittanut ensi viikon viikonloppuna olevalle Foo Fightersin Wembleyn keikalle matkan.

- ET ole tosissasi!

- Jo vain. Mitä luulet, pääsetkö mukaan?

- Aivan varmasti pääsen.

- Saatko hankittua kaverin mukaan, tää tulee näin lyhyellä varoitusajalla?

- Eiköhän se onnistu.

Miero on aivan täysin kyvytön keskittymään yhtään mihinkään työasiaan.

Ja sitten tietenkin ne perinteiset puhelunlopetusasiat. Paria tuntia myöhemmin Ylen toimittaja soitti ja pyysi mukaan yhteen radiojuttuun, narsistina tietenkin suostuin siihenkin. Eli siis, kesälomani alkaa radiohaastattelulla ja siitä sitten Lontooseen katsomaan rokettirollia. Ei huono homma ollenkaan. Täytyy varmaankin laittaa Lotto vetämään myös. Se olisi myös sinällään oikein hyvä lompakon jo nyt huudellessa ja tilipäivään on aikaa yli kaksi viikkoa. Noh, Mestari maksaa.

Eipä tässä nyt sitten mitään muuta, taidan lähteä kaitsemaan työkavereitani ja menettämään jälleen hermot kahteen heistä: Toisen ollessa keski-ikäinen ketjussa tupakoiva haiseva mies, joka ei puhu mistään muusta kuin ryyppäämisestä ja toisen ollessa vailla mitään logiikkaa, kaikki aivan maalaisjärjellä tajuttavat käytännön asiatkin pitää taivuttaa terästangoista.

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Black Out On White Night

Hyvää mutta aurinkoista päivää täältä Suomesta. Lähiajat ovat olleet kovin kiireyden täyttämää ja täysin hullua ajamista täynnä. On siis ollut töissä kova kiire, vapaa-aika on ollut aika suhteellinen käsite (vapaan viikonlopun kunniaksi olin eilen töissä ja tänään ottanut vastaan kolme puhelua työpaikalta ongelmatilanteita koskien, kyetessä oikeastaan vain sanomaan etten pysty täältä vaikuttamaan mihinkään asioihin) ja se vapaa jota ajalla on ollut minulle tarjota, on mennyt sitten kiivaasti ja yleensä istuen apaattisena telkkarin äärellä. En siis ole ollut kotona juuri lainkaan.

Olen nähnyt kaiketi stressin takia paljon omituisia unia, eräässä unessa seikkailivat pääosassa Kesäminkki, Nuunis ja Punkki. Punkki oksenteli kovasti ja huonoihin paikkoihin. Muuta en siitä muista. Toisessa unessa seikkailin eksyneenä Moskovan metrossa, kaikkialla oli kodittomia jotka pitivät käsissään suomenkielisiä plakaatteja ja tunnelma oli Resident Eviliin viittaava. Muitakin unia varmasti on ollut, en muista niitä kuten tapanani on. Kunnioitan perinteitä siis.

Eilen lähdettyäni töistä ja soiteltuani sinne bussipysäkiltä ja värvättyäni erään ihmisen tuomaan minulle takkini jonka unohdin sinne, takin saapuessa (bussikortti povitaskussa) noin viittätoista sekuntia ennen bussia, tulin muutaman päivän tauon jälkeen taas tänne Helsinkiin, metropoliin joka ei nuku koskaan. Heh.

Kotiin päästyäni odotti minua mieluisa yllätys: Kutsu pääsykokeisiin oli tullut. Olin aidosti yllättynyt, en mielestäni suoriutunut ennakkotehtävistä kauhean hyvin. Sitten alkoi kaikkien suosikkiosuus eli kaljoittelu. Luokseni saapui muutama ystävä ja nautimme kylmien juomien parissa mm. Slipknotin, Musen (kaikkea sitä ystäviensä takia joutuukin sietämään), Mudvaynen ja Eläkeläisten live-dvd:ien antamasta annista. Siirryimme Tavastialle ja matkalla joukkiomme pääluku kasvoi kolmella päätyen yhdeksään.

Tavastialla meille (ja varmaankin muillekin paikalla olleille) esiintyi Von Hertzen Brothers ja keikka oli yhdellä sanalla kuvattuna mieletön. Oli vähän jopa hullua olla hetkellisesti kuin yhtä koko universumin kanssa, jakaa lämpöä ja rakkauden tunnetta. Aika hippiä. Huomasin kadehtivani noita veljeksiä, taitaa olla aika hienoa olla sen musiikin esittäjä. Kie soitti koko keikan pipo päässä ja encoren aikana selvisi myös syy: Aika reippaasti kaljuuntuu. Harmitti puolestaan. Huomasin myös kiinnittäväni huomiota Kien parrattomuuteen. Aika homoa ehkä mutta mielestäni hänelle parta sopii paremmin kuin ilman sitä.

Tänään olisi Maailma Kylässä Kaisaniemessä mutta voi olla, etten jaksa lähteä. Voisin juoda limua ja katsoa Goebbelsista kertovan dokumentin, näin kesän alkamisen kunniaksi.

(Otsikko loistavalta Sage Francisilta, tutustukaa ihmeessä.)

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Aallot kääntyy pois

Hyvää huomenta. Ei mitään uutta elämässä, paitsi se, että nyt on sitten vuokravakuustili hommattu, eka vuokra maksettu ja hoh hoijaa kun onkin kiinnostavaa.

Ei mulla ole mitään asiaa, odottelen tässä kahvia juoden sitä hetkeä, että pitää lähteä töihin. Odotan tulevaa viikonloppua erittäin kovasti. Ilmeisestikin tyköni on tulossa pari ihmistä istumaan iltaa, Vantaalta ja Kemistä kylläkin. Luoja meitä armahtakoon. Heh, näyttääkin muuten aika paljon hauskemmalta kun kirjoittaa nuo väärin. Eli siis, ystäväni tulevat Vantaasta ja Kemiltä.

Koska tämä on jäämässä pahasti tynkämerkinnäksi, laitetaan tähän nyt sitten toisen kirjoittamaa tekstiä, tällä kertaa Kyyrian hivenen kryptinen teksti Evelyn. Näihin kuviin ja tunnelmiin.


I am well without a reason

underneath they’re all the same
I am searching all right questions
it’s no Evelyn to blame

Isn’t there something you should try to explain?
truth is out there blooming red
is there something you should try to hide?
show it all, you won’t regret.

I am happy, when I’m looking for Evelyn
I am dancing, she’s burning like the sun
I am laughing
maybe I’m drifting
with a smile
burst my head in flames

Fallen down to his guilty hole
With this bastard in your womb
He is out there just to cut you
What else Evelyn could do?

Does it hurt he opens absciss deep within
To see your sickness all undressed?
Don't you cry his blade is dancing on your skin
Harlot's birthmarks on your breast

I am happy, when I'm looking for Evelyn
I am dancing, she's burning like a sun
I am laughing
Maybe I'm drifting
With a smile
Burst my head
In flames


Post Scriptum: Saran uusi levy on kuunneltavissa kokonaisuudessaan Myspace-sivuillaan. Mahtavaa.

maanantai 19. toukokuuta 2008

Skeleton of Steel

Hyvää alkuiltaa täältä pääkaupungistamme. Olen tänään siivoillut kuin virkaintoinen laitoshuoltaja taikka mielenköyhä ja vinksahtanut hovimestari joka pyrkii tekemään kaikkien työt, rakastaahan hän kartanon isäntää, salaa ja luvatta. Vaimonsa epäilee varmasti myös jo jotain. Illalla kun… mitäs tässä nyt oikein tapahtuu?

Olen siis tänään siivonnut asuntoani kovasti, imuroinut, pessyt lattiat, ollut tiskaamatta ja sen sellaista. Vuokraisäntä kävi äsken ja laitoimma nimiä paperiin. Nyt olen sitten virallisesti tässä asukkina suoraan asunnonomistajan alaisena. Meinaa kuulemma korottaa vuokraa jossain vaiheessa. Sukupuoleni kostautuu tässä aivan selkeästi. Missä on esim. Minna Canth?

Ei minulla ole kyllä nyt mitään asiaa, voisin ottaa pois tämän kauluspaidan, avata hiukset lähemmäs normaalia olotilaansa ja vaikka käydä nauttimassa savukkeen. Sen verran täytyy vielä sanoa, että ostin tänään vihdoinkin palovaroittimen ja sen seuraksi vasaran, nauloja ja Von Hertzen Brothersin uuden levyn. Muutaman kerran olen sitä jo kuunnellut ja täten valmistellut itseäni lauantaista livekeikkaa varten. Biisit eivät oikein vaikuta yhtä hyville livebiiseille kuin Approachin biisit. Ehkäpä tuo tuosta aukeaa vielä.

Mutta nyt, on aika lopettaa tämä merkintä Entombedin soidessa taustalla, sitaatittomasti vielä, sillä olen laiskalla päällä ja täten minun ei tarvitse etsiä mitään hyvää lopetusta. Eipäs, keksinkin.


Tissit.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

The Shortest Straw

No hei. Koska töissä ei ole tapahtumassa mitään järisyttävää, päivän kohokohtana tähän mennessä on ollut kassajärjestelmän totaalinen kaatuminen ja erään työkaverin ilmoittaminen kipeydestään ja hänelle tuuraajan hankkiminen huomiseksi, voisin vaikka tähän taas laitella noita hakusanoja. Ei ole kauheasti kyllä tullut uusia mutta näillä mennään:

blokkariksi Olisihan se varmaan tosi kivaa duunia, katsella selvin päin humalaisia urpoja jotka toistavat samoja asioita kerta toisensa jälkeen. ”Mä oon AINA halunnut sanoo shulle…”

coal chamber Tykkään kovasti varsinkin levystä Chamber Music. Dark Days oli aika huono lätty jo. Dez Fafaran tuoreempi yhtye DevilDriver on aika kovaa matskua. Tykkään kyllä Coal Chamberista enemmän melodisuutensa takia.

eevan perintö On hyvä Kotiteollisuuden levy. Tästä eteenpäin alkoikin sitten minun mielestä alamäki ja itsensä paha toistaminen.

hietaniemen hautausmaan työpaikkaruokala Nyt en kyllä mitenkään keksi, että millä ilveellä tänne on päädytty. Toivottavasti löytyi osoite.

”wallu valpio” 2008 Jaa.

kiasma kaljaa Ei ollenkaan huono yhdistelmä. En tiedä kuinka suopeasti museon henkilökunta suhtautuu humalaisiin asiakkaisiin. Humalassa tosin taideteokset saattaisivat ”aueta” hivenen paremmin tällaisellekin sivistymättömälle moukalle.

lester brown kirjat Nevöhööd.

suomenlinnan kioski Viime kesänä asioin Suokin aktivistiruokalassa, jumittavaa trancea kuunteleva hippi väsäili hampurilaista ja käsitteli rahoja pesemättä käsiään. Ei taida olla saastaisella hipillä hygieniapassi hallussa.

vasikan nimiä vuodelle 2008 Mikähän ihmeen agrimaailman kultakaivos tästä blogista on tuloillaan? Minun ehdotuksina vasikoiden nimille voisi olla vaikkapa Seppo (nimi muutettu), Gambinakeisari, Sollozzo, Maaseudun tulevaisuus ja vaikka Kantri-Helena.

vitun r-kioski Lopetetaanpas nyt se rienaaminen. Ihan kivahan se on, että on olemassa kioskeja.

Eipä tässä nyt sitten taas muuta. Hyvää nimipäivää nimpparisankareille ja hyvää päivää teille muille omien elämienne sankareille.

lauantai 17. toukokuuta 2008

Kahden kovalevyn hurinan luona.

Jumalan terve täältä töistä. Muutama päivä on taas vierähtänyt ilman mahdollisuutta blogimerkintään. Ei ole välttämättä laisinkaan huono homma. Eilen illalla vähän suunnittelin merkintää ja yllättäen merkintäidea onkin sitten kaikonnut ontosta kallostani kuin rahat tililtä konsanaan: salakavalasti ja ilman muistijälkiä.

Oikeastaan minulla ei ole nyt mitään puitavaa. Suomi hävisi odotetusti kiekossa, Venäjän peli oli mykistävän hyvää ja ystäväni luona kuin yhteisestä sopimuksesta vaientui television äänet kolmannen erän puolivälissä, antaen täten auditiivista tilaa heleälle musisoinnille 2000-luvun parhaille teknisen ja progressiivisen heavy metalin yhtyeille.

Saatoimme myös juoda kaljaa, matkustaa äärimmäisiä nopeuksia hyvinkin pirtsakalla Bemarilla ja päätyä erääseen oluthuoneeseen. Siellä olikin myös eräs kollegani ja hänen siro ystävänsä. Pelasimme korttia ja sanailimme kepeään sävyyn. Sitten kävelin majoituspaikkaani sydänyön tunteina, vain musiikki seuranani.

Nyt sitten taputtelen näppäimistöä töissä, seuraan uuden valvontajärjestelmän avulla 16 kameran tuottamaa kuvamateriaalia siitä, kuinka missään ei tapahdu mitään.

Jos ilma on hyvä tänään illemmallakin, saatan mahdollisesti mennä grillaamaan yhtyeen basistin luo. Vaikea arvata mitä tästä seuraa.

Tähän ihan loppuun kaino pyyntö: Voisiko nyt jumalauta joku nainen tulla tähän elämään ettei tarvitsisi jatkuvasti juoda olutta? Olisi paljon mukavampaa viettää viikonloppua esim. tekemällä ruokaa yhdessä ja salaa juoda nelosolutta vessassa. Näin tekee erään ystäväni isä ainakin. Roolimalleja on etsittävä kaikkialta. Kaikkialta voi etsiä myös timantteja ja hiekkaa, kylmiä perunoita, eheyttämisen perusteita ja vaikka hyvää suojaa. Suoja on hyvä olla olemassa vaikkapa sateella. Sade kastelee juhlapukuisen ihmisen lisäksi myös luontoa. Kasvit kasvavat paremmin. Vielä paremmin kasvavat jos käyttää maanparannekalkkia. Sitä voi ostaa vaikka agrimarketeista. Marketit ovat loistava keksintö.

Nyt en jaksa pidemmälle.

maanantai 12. toukokuuta 2008

Memory Loss

Sateista huomenta täältä pääkaupungin tukikohdastani. Taikka bunkkerista. Taivas on harmaa kuin vanhan naisen kuontalo, mieleni samoin. Mielen harmaus johtuu lähinnä kadonneiden muistipalojen ojentamisesta omistajalleen takaisin. On ikävä luoda muistikuvia vain annettujen vihjeiden perusteella. ”Se oli uskomaton metamorfosis siitä kun lähdit siihen, että nähtiin baarin edessä. Seisoit siinä röökillä, silmät seisoi päässä ja sanoit juoneesi vitun monta fisua.”

En tällaista siis muista laisin, en tosin muista kuin yhden fisun. Pitäisi kaiketi pikku hiljaa rauhoittaa vähän. Etsiä jostain vaimo, leikata hiukset, siittää downin syndroomainen esikoinen, muuttaa esikaupunkialueelle, mennä parempipalkkaiseen työhön, vaihtaa kaveriporukka sivistyneisiin ihmisiin jotka siemailevat viiniä otsa rypyssä ja analysoivat flavonoideja ja tanniineja. Nauttia elämästä toisella tavalla. Vai nauttisiko siitä sittenkään?

Mitä muuta en muista? En muista tapahtumaa jonka äitini kertoi taannoin. Olin kuuden, ehkä seitsemän vanhana räkänokkana pohdiskellut lihansyönnin eettistä puolta, ilmoittanut kotona etten voi syödä liharuokia. Äitini oli saanut vakuutella minua kauan, että olin pyörtänyt mieleni. En myöskään muista milloin viimeksi olisin ollut äärimmäisen onnellinen. Tieto lisää tuskaa, kylläpä kyllä.

Mitä sitten muistan sellaista jonka tahtoisin unohtaa? Haluaisin unohtaa muutaman aamun aivan tyystin, erästä ystävääni lainatakseni: ”Silloin ei mene vahvasti jos kännissä ajattelet voivasi tyytyä johonkin ihmiseen. Edes kännissä jos se ei näytä hyvälle niin…”

Haluaisin myös unohtaa sen kun olen saanut nyrkistä, kaikki ne kerrat kun olen halunnut tarpeettomasti huomiota, ollut kusipäänä ja muka-tärkeä, kaikki ne solvaavien sanojen suoltamiset vasten toisen kasvoja. Oikeastaan aika paljon kaikkea. On pelkästään oikein etten unohda niitä, olen sillä tavoin katolinen, että uskon katumuksen tekevän ihmisestä paremman. On siis hyvä, jos on paljon kaduttavaa.

Ghita erosi vihdoinkin miehestään. Olen tätä hetkeä odottanut hyvin pitkään, tavallaan pelännyt ettei se koskaan tapahdu ja hänen elävän siinä kuplassaan josta näkee ulos muttei löydä uloskäyntiä, hapen pikku hiljaa loppuessa sisältä. Oikein paljon siis onnea G.

Eipä tässä nyt sitten muuta, taidan tehdä jotain kovin vapaapäiväistä. Sadesää pilasi suunnitelmani houkutella Kesäminkki päiväkänniin.

(Otsikko on suoraan Velcralta, biisi ei soi tällä hetkellä mutta en voinut vastustaa kiusausta.)

lauantai 10. toukokuuta 2008

Patruunoita.

Moi pitkästä aikaa. On ollut vähän kiireksiä joten en ole ollut kerkeäväinen kirjoittamaan teille internetin haukoille mitään elämästäni. Kiireisyyden takia tietenkään ei ole myöskään ollut raportoitavaa.

Eilen koitti ensi-ilta sille produktiolle jonka valoja olin tekemässä. Oli mukavaa nähdä valmis teos, hyvin valmistautuneet näyttelijät antoivat parastaan ja yleisö itki raskaan ja dramaattisen näytelmän äärellä. Täytyy myöntää, että luettuani plarin, en ollut yhtään varma teoksen hyvyydestä. Nyt olen.

Ennen ensi-iltaa ja myöskin sen jälkeen istuskelin eräässä oluthuoneessa. Näin siellä sattumoisin ystäväni (kutsutaan häntä autonsa mukaan) Bemarin. Istuskelimme ja puimme asioita kun eräs noin 35-vuotias Susan Ruususen – näköinen nainen tuli luoksemme. Seurasi seuraavanlainen dialogi:

Nainen: Hei pojat, saako liittyä seuraan?

Miero: Toki, ole hyvä ja istu.

N: Mistä te juttelette?

M: Itse asiassa teatterista.

Bemari poistuu vessaan

N: Mä en tiedä miten voisin osallistua keskusteluun.

M: Hmm… noh, oletko koskaan käynyt teatterissa?

N: En. Mulla on kyllä eräs ystävä Niina Lontoossa joka harrastaa teatteria.

M: Ahaaaaa… (huomaa ajattelevansa, ettei pidä kauhean hyvänä ideana naisen tuloa pöytään sittenkään.)

Nainen kertoo siitä, kuinka on juuri edellisenä päivänä tullut takaisin Suomeen Englannista. Siellä kuulemma odottaa rakkaus ja niin edelleen. Nainen on ilmeisimmin juonut itseltään opettajanpestinsä ja tullut Suomeen ”ratkomaan ongelmansa”.

N: Gimme your hand.

M: Anteeksi mitä?

N: Niin, anna kätesi (ojentaa oman kätensä pöydän ylle).

M: Ööööhh… okei… (Ojentaa kätensä.)

Nainen tuijottaa intensiivisesti Mieroa silmiin, tilanne on monta sekuntia kestävä ja aivan äärimmäisen vaivaannuttava.

M: Anteeksi, mä en nyt kyllä ymmärrä yhtään mitään.

N: En mäkään, voin kyllä sanoa että sulla on lämmin sydän.

M: Tästä voi olla montaa mieltä.

Bemari tulee vessasta

B: Mitäs helvettiä, täällähän suorastaan rakastellaan?

M: Käy pöytään istumaan, mä lähden nyt röökille.

B: En käy, mä lähden nyt kotiin, oon autolla liikenteessä.

M N:lle: Mä menen nyt tohon ulos tupakalle.

N: Tuuthan sä takaisin?

M: Eeehhh… tota, mulla on aikaa lähtöön joten kyllä mä tuun.

N: Ihan oikeasti kans?

M välinpitämättömästi: No joo joo.

Mierolainen lähtee kävelemään kohti ulko-ovea puolikkaan tuoppinsa kanssa.

N kovaan ääneen: WHAT’S YOUR NAME?

M itsekseen: Ei jumalauta.

Mierolainen saa savukkeen juuri sytytettyä ja otettua ensimmäiset henkoset. Nainen tulee ovelle.

N: Come here.

M: Mitä? En tule, olen tupakalla.

N: Eiku tuu tänne nyt.

M: Mitä vittua?!? En tule, mä poltan tän tupakan nyt.

N: Eiku tuu tänne nyt heti, kulta.

M: Just. Voin sanoa nyt sitten etten tule. Pelasit tän nyt sillain.

N: Et oo tulossa?

M: No en!

Nainen sulkee oven, Miero juo oluensa yhdellä huikalla loppuun ja lähtee pois.

Mä en ole lähtökohtaisesti koskaan tahallisesti ilkeä taikka sano pahasti mutta välillä ei vain voi hillitä itseään. Luettuna kyseinen tapahtuma ei ole kovinkaan kummoinen, itse koettuna se oli hyvin outo ja kummallinen. Äänten painottamisen kuvaileminen sanallisesti vaatisi vähintäänkin Runebergin taikka Kiven taitoja, taitoja joita tunnetusti en omaa.

Tänään on nyt onneksi sitten grillausta illalla luvassa mukavien kollegojen kanssa, ainoa pelko on se, että jostain kaivetaan esiin Pernod, tuo tämän kyseisen seurueen perinnejuoma. Majapaikastakaan ei ole minkäänlaista tietoa, luottavaisin mielin lähdetään liikkeelle tosin.

Päätän raporttini täältä tähän.

työpaikalla 10.5.08

Miero

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

First Spring Day (Sub-Urban Tribe)

Kevät on nyt virallisesti totta. Mistä sen tiedän? Jos emme ota mukaan selviä säähavaintoja kuten ilmaston lämpeneminen (heh) ja auringon valon määrän lisääntyminen, voimme todeta kevään tyrkyttäneen itsensä kylään kuin ärsyttävä sukulainen siitä, että ensinnäkin heräsin yöllä yskimiseen, joka ei talttunut kuin inhalaattorilla. Olen siis taas tuonne Juhannukseen asti kuin astmaattinen rautahammaskeiju jolla on pikkaisen liian pieni raidallinen paita ja kenkien kärjet osoittavat sisäänpäin.

Toinen syy josta keväistymisen huomannee, on työpaikan sesongin alkaminen. Taas tästä päivästä eteenpäin aina sunnuntaille asti olen sidoksissa vanhaan kotipaikkakuntaani. Työmäärä on iso ja hankala, joten hivenen huumorintajuttomuutta on varmasti luvassa, jos vain joskus vielä kerkeän merkitsemään tänne nillityspaikkaan jotain. Ylipäänsä on huvittavaa, että työpaikalla käy kuukaudessa noin yksi neljäs-viidesosa koko vuoden kävijöistä. En odota mitenkään innolla tätä kuuta. Sen loppumista odotan kyllä.

Eräs kevään merkki voisi olla myös se, että tänään synttäriään viettää PelimiesKaikkonen, että onnea vain runsaasti. Juon puolestasi lauantaina. Synttäreitään viettää tänään myös pari muuta kaveriani, toinen heistä on entinen avohoitoni ja hänellä on laskettu aika virallisesti tänään täynnä. Olisi siinäkin, äidillä ja sikiöllä samana päivänä syntymäpäivät. Toisaalta, olisipahan se sikiön isähahmolle varmasti helpompi muistaa ja helpompi sitten tarvittaessa unohtaa vaikka lasiseen tuoppiin (siis se päivämäärä eikä sikiö, sairas ihminen olet).

Että ei tässä nyt sitten muuta, jatkan Calliston kuuntelua ja juon kahvia, bussi kohti työelämän taifuuneja lähtee yhdeksältä paikallista aikaa. Voisin oikeastaan tähän ihan loppuun poimia jonkun sitaatin:

Naisen hakkaama poliisi! Kun minä olin nuori, niin ei naiset piesseet miehiä. Miehet pieksi naisia, muttei huvikseen koskaan. Vanhuksia ei piessyt kukaan, lapsia pieksi kaikki. Pihan lapsia sai kuka tahansa piestä, eikä kukaan vetänyt huumeita. Maailma oli jengoillaan, ihmisillä kiva rytmi ja vakaus elämässä, toisin kuin nykyään JUMALAUTA!!

- Rauno Repomies, Pasila

maanantai 5. toukokuuta 2008

Huomiopiste, HUOMENTA!

Jopas olikin mahtavaakin mahtavampi vapaapäivä ihanaisen pääkaupunkimme tarjonnassa. Oikeastaan miltei hetkellisen päähänpiston valtaamina eräätkin allekirjoittanut, Kesäminkki ja Nuunis lähtivät laittamaan alkukesän prioriteetit kuntoon.

Käytännön tasolla hassu triplamme siis pyyhälsi pahamaineisen asematunnelin lävitse, pysähtyen ns. tankkauspisteellä eli kaupassa ostamassa juomia ja siirtyen loppujen lopuksi torille ja sen lävitse Suomenlinnan lauttaan.

Hurjan lauttakyydin jälkeen tämä kohtaloita ivaava sankarikkomme lähti kokeilemaan onnensa kantimia, tämän tarkoittaessa puluja, sandstormia ja terveyskeskuskylttiä. Menimme siis juomaan ns. pussikaljoja Kustaanmiekan välittömään läheisyyteen.

Koko reissu oli periaatteessa ja käytännössäkin yhtä iskulausetta alusta loppuun joten jos halajat enemmän lisätietoja, lue toki jommankumman toisen osallistujan reportaasi. Minä en osaa oikein muuta sanoa kuin, että kiitos maailman eniten. Mahtava tuulinen päivä sekä Suokissa, että Public Cornerissa oli jotain juuri sellaista, mitä minä olin tiedostamattani vailla.

Kiitos.

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Nolla asiakasta.

Sunnuntaita täältä toimistosta. Radio Rockin neljä pitkäsoittoa soivat taustalla, aurinko helottaa täydeltä taivaalta ja minä näännyn toimistoon. Vapun tienoon kolme kovasti juhlittua päivää tuntuvat enää onneksi kevyenä väsymyksenä, eilen olikin vähän heikompi happi. Tai siis, oikeammin niin, että eilen ei tehnyt yhtään mieli juhlia, enkä olisi lähtenyt vaikka olisi kutsuttu. Onneksi ei kutsuttu. Miksei kukaan kutsunut?

Koska äitini hoteissa vietetty lauantai-ilta antaa hyvin vähän aihetta raportointiin, tapahtumat kun keskittyvät akselille hyvän ruoan syöminen - lätkän katsominen televisiosta (ylellisyyttä), on varmaankin taas aika vähän katsella hakusanoja:

kutsu valmistujaisiin ei taida olla tulossa tänä vuonna, ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Ei tosin kyllä tullut kutsua entisen kämppikseni häihinkään. Homo.

”tule töihin” Olen jo täällä, vastentahtoisesti. Tulkaa joku kahville tms.

alkoholi filmi poikki Aika tuttu yhtälö, aina yhtä mielenkiintoista ja hauskaa. Hyvät kännitarinat jäävät kyllä kertomatta tästä syystä.

byanille En ymmärrä. Sinne siis? Vai Ryanille?

en keksi En minäkään. Mitenköhän se on, sinne byanille vai ei?

juon kaiken juon myös eilisen Stam1na. Aivan loistavaa.

jätesäkki r-kioski ???? Onhan se kallis paikka, totta.

ketä keksi harley davidson Huoh… KUKA keksi rakkauden?

kerro lisää nobody cares Ihailtava asenne, ihan oikeasti asia kyllä useimmiten on niin, että vaikka olisi kuinka hyvä tarina omasta mielestä, se ei sitten kiinnostakaan ketään. Näin syrjäydytään tehokkaasti. Valehtele siis ystävällesi, että hänenkin tarinansa ovat ihan kivoja.

paralyytti Heh, sepä se. Rullaati rullaati, rullaati rullaa…

royal onnela Ei enää koskaan.

seksi kuviot Hetkinen. Yhdyssanavirheestä viis, olen pitänyt aivan tietoisesti tämän blogin seksivapaana, kuten elämänikin. Sen tosin vastentahtoisesti. Mitäs muita hauskoja kuvioita voisi olla?

Tässä nämä hauskimmat nyt olivat, jatkan mielenosoituksellisesti suljettujen ikkunaverhojen takana istumista ja mietin ruokailua. Vielä kolme ja puoli tuntia tätä työpäivää jäljellä.

edit: Varttia myöhemmin taivaalla onkin tummia pilviä ja ukkonen jyrisee. Taitaa ilmojen herra olla vähän myöhässä, vappupäivänä puheet olivat sellaisia, että olisi ollut oikeutettua iskeä seuruettamme salamalla naamaan.

perjantai 2. toukokuuta 2008

Ananasjuomaa juodessa kirjoitin.

Hei vain ja hyvää selkeyttävää perjantaita teille kaikille. Vappu meni ja siitä luonnollisesti täytyy vähän kertoa. Minun vappuni oli hyvin omituinen ja sen voisi kiteyttää muutamaan sanaan:

skeittipunkkarit, Mc Diablos, kolmet kotibileet, semihippi, pari kunnon hippiä, keskusaukio ja miljoonat teinit, eräs ravintola maan alla, shottikilpailu, kotibileet, taksin jonotus puhelimessa.

Näillä avainsanoilla pääsee aika lähelle sitä vappua joka oli tällä kertaa tapahtuva. Menetin puhekykyni shottikisan takia ja katsoin hyväksi ratkaisuksi lähteä pois. Odottelin taksia hautaustoimiston kohdalla (enteitä, hyvät ihmiset) ja miltei jäin auton alle. Seisoin siis paikallani jalkakäytävällä kun yhtäkkiä auto tuli samaista kulkuväylää kovalla vauhdilla. Jouduin ottamaan pikaisen väistöliikkeen taaksepäin ja samassa auto pysähtyi. Auton sisältä kampesi nopeasti ulos aseistettu miesjoukko joka lasertähtäimin varustetuin rynnäkkökiväärein osoittivat minua suoraan ns. kasvoihin ja huusivat erikielisiä komentolauseita. Eiku. Siis, auto tuli kohti ja väistin. Auto pysähtyi ja erään ystäväni aviomieshän se siinä kruisaili, en tiennyt sepän tekevän myös postinjakajan töitä. Hän vei minut onneksi äitini residenssiin, en tiedä miten olisi muutoin käynyt.

Vappupäivänä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja aamu alkoi miltei jouluisissa merkeissä. Jonkin asteinen humalatila ja kahvia ja riisipuuroa. Pian aamupalan jälkeen olikin jo aika lähteä katsomaan Sad Circuksen keikkaa, suurin osa keikasta meni ensimmäisen tasottavan parissa. Keikan jälkeen oli oma osuus hoidettu joten oli mentävä oluthuoneeseen nauttimaan torvisoittokunnan epävireisestä soitosta ja kylmästä oluesta. Hyvä ystäväni Renki osui samaan paikkaan ja siitähän tilanne sitten pääsi karkaamaan täysin lapasesta. Monta olutta myöhemmin tajusin lähteä kumminkin pois anniskelumaailmasta jotta olisin nyt näitä merkkejä tap-tap-taputtelemassa teidän verkkokalvojanne kuluttamaan.

Kohta alkaa viikkopalaveri ja sitten se on totta, vuoden 2008 kiireisin työkuukausi alkaa. Tänään täytyy vähän juopotella kyllä illalla, Asa ja Jätkäjätkät ovat keikalla, tuttuja on yleisössä. Toivottavasti on hyvännäköisiä blingblinghoroja myös. Täytyy ehkä vähän harjoitella iltaa varten omaa flowta. Tai sitten ei.