Delta Dawn

Tänään muutto sai tältä osin loppunsa. Vanhan asunnon avaimet luovutettiin ja kaksi autoa kurvaili omiin suuntiinsa. Minä vein omani suoraan huoltoon ja käväisin äitini patojen äärellä pyörähtämässä. Sen jälkeen palelin bussipysäkillä 72 minuuttia, yhden bussivuoron yllättäen ilmestymättömyydellään.

Nyt, puolitoista tuntia myöhemmin, kotona on vähitellen lämmennyt olo. Me First & The Gimme Gimmes soi ja ainoa keskiolueni pitää minulle seuraa. Pyykkikone tekee työtään ja ovien yläosat, ne ylimmät kapeat osat, mitä sitten ovatkaan nimeltään, on käyty rätillä huolellisesti läpi, jotta saan lakanat kuivumaan.

Haluaisin lomalle. Tuntuu sille, että olen antanut itsestäni aivan kaiken ja enemmänkin lähiviikkoina. Päivät ovat olleet pitkiä ja täynnä fyysisiä ponnisteluja. Minun tarvitsisi saada viettää edes muutama päivä ihan vain laid back jossain kivassa paikassa. Vaikka aurinkoisessa ja lämpimässä. Näin ei tule kumminkaan käymään, ellen sitten yhtäkkisesti saa jostain mieletöntä läjää rahaa.

Huomenna taas heti aamusta työhön puurtamaan ja pinnistelemään. Toivottavasti saan nukuttua ensi yönä mojovasti. Lähiaikoina olen jälleen alkanut nukkumaan pätkittäisiä unia, kuulemma se näkyy myös ulospäin.

Eilen olin parin kaverini kolmekymppisillä pyörähtämässä ja rahapulan ja valtaisan väsymyksen vuoksi olin kotona ennen yhtä yöllä. Kivaa oli silti nähdä tuttuja piiiiitkästä aikaa.

Ei tästä kirjoittamisesta nyt tule yhtään mitään. Hyvää yötä, internetit.

Oho! Uusi teksti!

Kahvi mataa mukissa, aivan samalla tavalla kuin arviolta kymmenet tuhannet kerrat aiemminkin. Vasen käteni kurottaa mukia kohti, ottaa siitä varmahkon otteen ja tuo mugsonin huulilleni. Hienomotoristisilla taidoillani kaadan tuota jumalten nektaria elimistööni, tuomaan virkeyttä ja poistamaan vieroitusoireita. Koko tätä tapahtumaa rytmittää The Agonist.

Tyhjät muuttolaatikot ovat pinossa keittiössä. Eteisessä olevat tarvitsevat vielä pientä huomiota: tyhjentämistä tai ullakolle roudausta. Asuntoni on muodostumassa kodikkaaksi koloksi, turvasatamaksi, minun itsemääräämisoikeuteni ilmentymäksi, paikaksi josta en enää kovin helpolla luovu. Keittiö, eteinen ja muukin osuus asunnosta sijaitsevat Punavuoressa, satamahuorien vanhoilla kulmilla.

Uusi luku elämässä on alkanut. Melkein puolentoista vuoden kirjoittamattomuuden aikana on kerinnyt tapahtua paljon. Näistä kertoilen sitten joskus ehkä, en tiedä kiinnostaako minua. Tokkopa sinuakaan. Ainakin kirjoitustaito on alkanut leikkiä kuurupiiloa kanssani, tuo penteleen riiviö vain on kovasti karussa, eikä anna itsestään pienintäkään vihjettä.

Näillä sanoilla alkakoon uusi osio, melkein uuden blogin arvoinen, mutta ollessani laiska, jatkan tätä samaa. Tervetuloa kyytiini uudestaan. Pahoittelen hevoskärryn raihnaisuutta ja nitinää. Alkukankeutta vain, toivon mukaan. Eiköhän tämä tästä lähde. M. Laine toimii ohjastajana ja rahastajana. Istumaan vaan sinne heinäpaaleille, niin lähdetään liikkeelle.