perjantai 28. elokuuta 2009

Harhaanjohtava otsikointi tähän.

Joskus se on todella pienestä kiinni. Tiedättehän ne hetket kun elämä vilisee kuvasarjana sielun verkkokalvoilla esim. auton lähtiessä hanskasta oikein kunnolla tai kun näet kaatuvan betoniauton syöksyvän kohti? Tai kun yleiseen menoon kyllästynyt karannut virtahepolauma ottaa sinut ajojahtinsa kohteeksi pienellä saarella. Tai kun… no joo, ymmärsitte varmaankin. Osa ihmisistä ei ymmärtänyt, mutta en jaksa ta-vut-taa koko tekstiä. Y-rit-tä-kää pär-jäil-lä.

”Mikä on M. Laineen elämänlankaa ollut noin liki katkomassa?” saatat kysyä, mahdollisesti samalla vähän haukotella ja kouraista kädellä haaroja(si/an). Ei mikään. Ei tässä nyt ole ollut lähtö lähellä (ainakaan niin, että nöyrä kertojanne olisi siitä tietoinen). Toiset asiat vain ovat pienestä kiinni. No sinä kysyt sitten seuraavaksi, että ”mikä?” ja minä tässä jaarittelen ja kylläpä käy tylsäksi tämä nyt. Asiaan siis.

Eilen kävellessäni julkisesta kulkuvälineestä kohti kotia, näin potentiaalisen kantapaikkani ohittaessani, että tuttu baarimikko oli työssään. Nopea päätös käydä ”yhdellä” ja sitten jatkaa matkaa kotiin.

Joskus se vain on todella pienestä kiinni.

Muutamaa tuoppia ja yhtä varta vasten minulle sorvattua drinkkiä myöhemmin pääsin vihdoin ja viimein kotiin. Täällä piti sitten vielä varoiksi juoda lisäolut ja kuunnella Meshuggahin ihanan villejä rytmityksiä. Tässä minä nyt sitten juon aamukahvia ja kello käy puoltapäivää. Työaika on virallisesti alkanut pari tuntia sitten, taidan mennä vaikka viisi tuntia myöhässä sinne. Siitähän saavat, megabitches.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Observation Slave

Mitä jengi? Häh? Taas on kevyttä taukoa ollut merkintöjen välissä, mutta no biggies, se on uusi musta ja fleece. Taukoilu siis. Miero vetää ihan muodin huipulla ja aallonharjalla. Juuresharjalla.

Kakskyt kiloa kävijöitä on näköjään mennyt rikki, kiitos klikkailusta. Sikäli jos siinä nyt on edes mitään varsinaista kiittämistä, per se.

Koulu on alkanut taas, kesäloma loppunut ja touhuprosentti on huipussaan. Tälle viikolle, ihan vain esimerkinomaisesti, työtunteja kertyy yhteensä 72, mutta eipä tuo haittaa. Näkyyhän se sitten vissiin palkassa.

Alun perin piti kirjoittaa merkintä, jossa luotaisin villein sanakääntein ja tuokiokuvauksin läpi muutaman viime viikon. Nyt tilanne näyttää vahvasti toisenlaiselle. En jaksa muistella, eikä varmaankaan kerrottavaakaan liene kertynyt sen kummemmin. Perusmenoa eli kolmen d:n järjestelmällä Duunia, Datailua, Dokausta.

Tekisi mieli toimia Kesiksen esimerkin mukaan ja varata aika leimapenkkiin, rahavarainnot ovat vain mystisesti, myskisesti ja kystaisesti kadonneet jonnekin (tähän kohtaan leikkaus sarjakuvasankariin joka pui nyrkkiään ylös taivalle ja huutaa ”DAMN YOU, BARS!”) ja piakkoin on oravannahat muutenkin kovin tiukoilla. Siitä sitten joskus toiste lisää.

Ja aivan hetken mielijohteesta otetaan tähän loppuun päivän top-4 (tee toki omasi!) ja mennään jokainen sen jälkeen oikeisiin hommiin:

1. Moccamaster (uskolliset kumppanit)
2. Soilwork (audiovirta)
3. Musta (sielun väritys)
4. Kaksihaaraisten metsästys (hypnoottiset ajanvietteet)


(otsikko Soilworkia)