maanantai 30. kesäkuuta 2008

Autoemotive

Mikähän siinä nyt on? Miksei mieli voisi olla parempi? Ei jaksaisi tällaista alakuloista oloa vailla mitään oikeata syytä. Jos olisin viikonloppuna vaikkapa tehnyt jotain sellaista, että olotila olisi ansaittu, olisin ihan tyytyväisesti nyt näin. Tekisi mieli ostaa uusia levyjä mutta se on mahdotonta rahatilanteen takia.

Onneksi Ghost Brigade auttaa edes vähän. Suosittelen ostamaan tämän levyn. Kauneutta ja raskautta aivan uskomattoman hienolla kombinaatiolla.

Tarvitsen kosketuksen.

(Tämä on jo 160. merkintä ja tällaiseksi ruikuttamiseksi meni sitten)

Loppuun vähän kevennystä kun ei tässä enää voi kainalopierulla tulla sisään:


Että sellaista tällä kertaa.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Lävistyksiä ja kaljaa.

Väsyneen työpaikan väsynyt työntekijä tässä terve. Tämä viikonloppu on ollut oikeastaan hyvin samanlainen kuin aikaisemmatkin. Perjantaina olen käynyt työn jälkeen oluthuoneessa parilla ja sen jälkeen hylännyt kaikki periaatteeni ja arvoni ja lähtenyt juomaan alkoholia kavereiden kanssa. Olin myös katsomassa paria kaveribändiä syvästi vihaamassani ravintolassa ja pumminut ilmaisen taksikyydin majoitustiloihin.

Lauantaina olen luonnollisesti ollut töissä ja kävellyt vielä viiden kilometrin matkan töihin. Kevyessä krapulassa ja auringonpaisteessa se tuntui pitemmälle matkalle. Työn jälkeen olen mennyt ystävälleni ja hylännyt kaikki periaatteeni ja arvoni ja lähtenyt juomaan alkoholia kavereiden kanssa. Juhlistimme kylläkin valmistujaisia ja pelasimme Mölkkyä sateessa.

Koska juhlakalu oli naispuolinen, hän sai alkuillasta valita musiikkia. Tämä armollisuus kyllä loppui promillemäärän noustessa ja Blondien soidessa. Naisen miesystävä on onneksi hyvän musiikin ihmisiä ja kaikkien riemuksi kuuntelimmekin ulkoilmassa sopivalla volyymilla letkeätä tanssimusiikkia levyiltä. Levyttäneet yhtyeet olivat Brutal Truth, Cannibal Corpse ja Napalm Death. Voi sitä iloa ja riemua!

Tänään olen luonnollisesti ollut töissä ja kävellyt vielä viiden kilometrin matkan töihin. Kevyessä krapulassa ja tihkusateessa se tuntui pitemmälle matkalle. Tänään olen myös keskustellut messengerissä juhannusvaimon kanssa ja saanut sellaista faktaa pöytään, että moraalini on nyt erittäin suurella koetuksella, puhunut Minkin kanssa seksistä, huomannut tehneeni yöllä kännipuhelun ja päättänyt seuraavasta tatuoinnista ja sen tekijästä. Kaikki on valmiiksi suunniteltu, enää puuttuu vain miljoona euroa riihikuivaa.

Tänään aion syödä roskaruokaa ja katsoa Avaruusboltsit. Se on Ford Fairlanen kanssa maailman parasta krapulakatsottavaa. Tissien jälkeen tietty. Mmm. Nyt on monta nälkää samaan aikaan.

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Viva La Resistance!

Heipä hei kaikki höpönaamarit! Tässä lähiaikoina on ollut mediassa parikin hauskaa ja herättävää uutisointia. Ensimmäisenä siirrymme merille, tarkemmin ottaen Forvikin saarelle, Ison-Britannian, Norjan ja Färsaarten väliin. Uusi suuri idolini ja esikuvani Stuart on julistanut omistamansa saaren itsenäiseksi ja minä tuen ehdottomasti tällaista toimintaa. Stick it to the man!

Jo yli kymmenen vuotta sitten olen pohdiskellut, ihan filosofisella tasolla, samaa asiaa. Jos omistaa jonkin alueen, pitäisi kaiken järjen mukaan olla omistajan oikeus päättää alueensa asioista eikä joutua maksamaan veroja jollekin valtiovallalle. Eihän se niille kuulu. Samoilla linjoilla mennään kun puidaan esimerkiksi suojeltuja rakennuksia. Otetaan esimerkki: Omistat vaikkapa 1700-luvulla rakennetun talon. On nurinkurista, että joudut remontointiin pyytämään luvan ja ohjeistuksen esim. Museovirastolta taikka muulta taholta. Jos olet omin likaisin kätösin tienatuilla rahoilla ostanut talon, pitäisi silloin olla oikeus todellakin päättää sen olemisesta.

Toisena esimerkkinä sitten vielä maa-alueiden omistaminen. Jos päätän ostaa palan maata, pitäisi minulla olla siihen täysi oikeus, eikö totta? Jos jokin kasvoton korporaatio päättääkin rakentaa kahdeksankaistaisen moottoritien maitteni ylitse, pakkolunastetaan minun maani. Se tontti on minun enkä voi tuollaiselle päätökselle mitään. Rahalla saa ja hevosella pääsee (josta tuli mieleeni, Kampin Supermarketin aukioloajat eivät ole yhteneväiset muiden isojen kauppojen lainsäädännön kanssa. Eikös laki määrää että sunnuntaisin saa isot kaupat olla auki vain tiettyinä aikoina vuodesta? Vai onko Kampin Supermarket autonominen kuten Ahvenanmaa?).

Lisää Forvikin valtiosta löytyy täältä:

http://www.shetlandconversation.com/

Toinen mielenkiintoinen uutisointi löytyy naapuristamme, Ruotsista. Siellä joku paikallinen opettaja oli saanut ns. kenkää hanuriin viikon työsuhteen jälkeen. Syy potkuille oli soittaminen hevibändissä. Voi hyvänen aika sentään. Ei tuollaista tekopyhyyttä voi ollakaan. Maa, joka sortaa lainsäädännöllään muusikoita (laki joka sallii musiikin levittämisen vertaisverkoissa), vie sortamisen nyt jo aika pitkälle. Eiköhän sieltä löydy kumminkin opettajien joukosta sitä perinteistä nekropedofiiliä sun muuta mitä aina kasvatuspiireissä ilmenee. Heavy on musiikkina hyvinkin rattoisaa eikä (ääri-ilmiöt poislukien) ole pahantahtoista, oikeastaan päämääränään on lähinnä herättää ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti eikä vain tyytyä siihen totuuteen mitä sinulle annetaan. Eräänlaista kapinointia tavallaan siis. Vahvasti kyseistä genreä seuranneena tiedän kyllä mistä puhun.

Mitenkäs sitten valtavirrassa suositut hiphop- ja reggae-musiikit? Naisia ja seksuaalivähemmistöjä syrjivää, väkivaltaan yllyttävää, äidin- ja kirjakielen kaikkia sääntöjä tuhoavaa paholaisen meteliä sanon minä.

Nyt on parempi lopettaa, ennen kuin provosoin itseäni liikaa. Loppusanoiksi varsinkin tuosta Forvikin asiasta innostuneena siteeraan suuresti kunnioittamaani Propagandhi-yhtyettä:

I never have and never will pledge allegiance.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Jee.

Taivas jyrähtelee lupaavasti Tuskaiselle kansalle. Istuessani bussissa matkalla töistä kotiin, taivaanrannan ollessa musta ja selkeästi sateinen, iPodini taikoi satunnaissoittojärjestelmällään sopivasti Toolin 10 000 Days (Wings part 2) soimaan. Ei olisi juurikaan tuon parempaa kappalevalintaa voinut olla.

Suuntasin kiireen vilkkaa kotiin ja heti avattuani oven näin postivuoren. Huomasin mainosten seassa pari mielenkiintoista kuorta: toinen Yleisradiosta ja toinen Metropoliasta. Maltoin mieleni ja kävin nopeasti ja soljuvasti kuin dromedaari pyykkituvasta varaamassa pyykkivuoron ja vein saman tien trendikkäimmät asusteeni pesuun. Vasta tämän jälkeen maltoin avata kuoren. Sen sisältö kuuluu näin:

”Sinut on hyväksytty opiskelemaan yllä mainittuun aikuiskoulutukseen.

Saamasi pistemäärä oli 65

Alin hyväksytty pistemäärä oli 42.00”

Näin sitä alkaa pullukka vielä saattohoitoikäisenä kuluttaa ahteriaan koulun penkillä viikonlopun tahi kaksi kuussa. Tekisi mieli juhlistaa tilannetta jotenkin. Huomaan myös ikäväkseni, että syntymäpäiväviikonloppuuni osuus eräs opetusperiodi. Pahapaha.

Taidan nyt kulauttaa yhden oluen. Onnea minulle.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Vaatimattomuus on kaunista, kuin kuolema konsanaan.

Ystäväni Mimmu oli tuossa kylässä ja kahvikupin äärellä puhuimme vanhentumisesta ja siitä kuinka jotkut ovat löytäneet, jotkut hukanneet itsensä. Itsensä parisuhteellisena löytäneet eivät kaipaa niinkään riehakkaita juhannusjuhlia. Heille hyvä juhannus voi muotoutua sen oman pikku sydänkäpyrauhasen kanssa mökin terassilla nautitusta viinistä ja yhteisolosta, meille jotka olemme hukassa, mielenrauha tuntuu tulevan vain humalahakuisen juomisen ja vailla huomista ja historiaa olevan käyttäytymistavan kautta. Tunnistan oireet itsessäni ja muutamassa ystävässäni. Ikäkriisini hakkailee aivan ylärekisterissä ja olen alkanut nyt hyväksyä sen tosiasian, etten välttämättä koskaan tule olemaan perheellinen. Se on kammottava kohtalo enkä haluaisi niin.

Jos yrittäisin kovasti perheelliseksi, olisi varmasti hivenen muututtava. Pitäisi leikata hiukset (josta tuli mieleen, minua tuli tänään kaupungilla vastaan kaiketi se Kata Kärkkäisen entinen mies, se italialainen jolla on pitkät rastat), alkaa käydä jossain Hotelli Vantaassa koettamassa jallittaa joitain itseni ikäisiä ihmisiä mutta kuten maailman paras näätäeläin Kesäminkki tänään asian totesi: ” miks kaikki ympärillä nuorenee, vaikka itse ei kyllä vanhene päivääkään?” Tuossa hyvin kattavassa lauseessa on kysymys ja vastaus samalla kertaa.

Juttelimme Mimmun kanssa hänen ystävänsä oireilusta suhteensa kriisitilassa ja tunnistin oireet aika pian. Tietenkin osa oireilusta oli aika isoa (lesbolle heteroseksin harjoittaminen on varmaankin aika iso juttu, ainakin itselleni homoilu olisi hyvin iso muutos) mutta pääpiirteittäin oireet olivat samoja joita jokaisessa kolmen vuoden seurustelun rajapyykissä kohdataan. Silloin on oikein hyvä aika vaihtaa nuorempaan, näin olen avovaimoilleni luvannut ja kerran niin tehnytkin.

Minulla oli joku hyvä pointti tälle kirjoitukselle, joku kauaskantoinen ja uljas johtoajatus jonka keksimisestä olin vähän ylpeä, salaa. Se on nyt hukattu sitten. Kyseessä oli jonkin sortin definikaatio parisuhdekäyttäytymisestä, juuri oikein valitut sanat kaikille ja ehkäpä siinä oli vielä samalla elämän tarkoituskin kiteytettynä. Aina ei voi ihan kaikkea muistaa. Oloni on vieläkin heikohko juhannuksesta. Muistin myös tehtyjä asioita lisää ja aivan kaikesta en voi olla ylpeä.

Onneksi on olemassa Isis. Onneksi on olemassa. Onneksi näin juhannuksena tissit.

Touching The Absolute

Olen mierolainen ja olen alkoholista joskus pitävä ihminen. Joskus pidän vain vähän ja joskus kovasti. Joskus jopa kaksin käsin, kuten rakastettua pidetään. Nyt kun juhannus on mitä kaukaisinta historiaa, voin koettaa eheyttää pääni kovalevyä ja saada muistin palikat kohtaamaan toisensa ja täten muodostaa muistikuvien pohjalta sanojen muotoon tapahtumia.

Minulla ei ole kahvia, ei tästä tule yhtään mitään.

Juhannusaaton aattona olin grillaamassa erään ystäväni vanhempien takapihalla. Lapsia kirmaili jaloissa ja käyttäydyimme sivistyneesti. Illan kohokohtia oli yllättäen radiosta soinut Cannibal Corpse ja toisena yllätyksenä oli edullisen kaljan nauttimisen helppous. En näköjään tiedä millä olen mennyt majapaikkaani. Ei se varmaankaan ole niin justiinsa.

Juhannusaattona olin grillaamassa erään kollegani vanhempien takapihalla. Ihmisiä kirmaili jaloissa ja käyttäydyimme. Sitten joimme kyseisissä piireissä tavaksi tullutta Pernodia. Join muutaman. Muistan hajanaisia asioita. Menin nukkumaan parikin kertaa, myöhemmän kerran kello oli jotain kaiketi viisi. Heräsin aamulla puoli kaksitoista ja tiesin, että nyt on aika rajoittaa käyttäytymistä. Siispä sivistyneesti keitin kahvia ja kummastelin maailman menoa. Tilasin myös Nuulta samalla 12 kaljaa (en maksanut) ja unohdin pyytää tuomaan tupakkaa. Onneksi kuten Nuukin, on Nuun sisko mitä parhain, mukavin ja kaunein nainen päällä maan. Hänen avustuksellaan sain savukkeita (en maksanut).

Juhannuspäivänä oli myös eräät syntymäpäivät. Juhannuspäivänä olin siis käymässä siellä mutta koska muut eivät tuntuneet olevan aivan samalla aaltopituudella, oli aikani siirtyä takaisin lähtöpisteeseen. Synttärit kestivät osaltani noin 5 minuuttia ja se varmaan onkin ihan hyvä aikamääre.

Noin sata kaljaa ja skumppapullo myöhemmin kävin kotipizzasta hakemassa pizzan (en maksanut) ja rymysin taksiin (maksoin).

Koko eilinen meni sitten valveunien seassa, paniikkihäiriön partaalla ollessa ja säpsähdellessä. Olin äärimmäisen iloinen kun pääsin illalla kotiin.

Ai niin, sain melkein vaimon reissusta. Olen moraalisessa dilemmassa. Taidan kohta mennä hulluksi olotilan ja tilanteiden takia. Taidan siis uhmata villiä luontoa ja lähteä hakemaan kaupasta kahvitarpeita.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Kuningaskuntaani eksyneet lampaat

Hei taas. Koska näköjään minulle on tullut pakottava tarve seurata asioita, listataan seuraavaksi taas hakusanojen aateliset tänne. Näillä on tänne eksytty tällä kertaa:

incubus keikka mukana myös vastaavia hakusanoja kuten incubus jäähalli, incubus kuulosti jäähallissa yms. Annan keikalle arvosanaksi 7/10. Minulla on muuten nälkä jo nyt.

folke westin poika andu räbäyttää muistaakseni Kapasiteettiyksikössä. Voi olla että muistan päin väärää.

kassajärjestelmät + keskustelu Kassaneidit tunnetusti tykkäävät keskustella enemmän kuin tehdä työtään. Liikuttaisivat niitä ostoksia. Kävin muuten Agnesin kassalla pari päivää sitten.

keikuttaa tavaroita tänne :D Keikuttaa sitten vain.

kie von hertzen esikoinen ja myös hassunhauska kie von kaljuuntunut Onko kyseessä lisänimi vaiko vain oma kevyt epävarmuus kyvystä kirjoittaa saksalaisperäinen sukunimi oikein?

laaturuno on mielestäni sellainen, että se aiheuttaa ”fiilareita” lukijassa/kuulijassa. Laaturunoksi lasken ainakin Lauri Viidan Betonimyllärin.

mudvayne on kevyttä verrattuna Cannibal Corpseen, Lamb Of Godiin ja Rotten Soundiin. Tykkään kyllä kaikista edellä mainituista.

nikotiini ”poistuu elimistöstä” mutta meneekin oikeasti vain piiloon?

ratikkalinjat ovat opettelun asteella vielä minulla. Kolmosella pääsee moneen paikkaan ja kasilla Arabiaan.

värssyjä juhannus ja värssyjä, juhannus Mitäköhän niitä on? Itse suosittelisin jotain kepeää kesäillan tunnelmankohottajaa kuten Reverend Bizarrea. Yhteislaulu on yleensä aika kammottavaa.

yksinäisen juhannus on kovin surullinen kohtalo. Siinä täytyy sitten vain koettaa saada fiilis mahdollisimman hyväksi ja olosuhteet myös. Käy vaikka vuokraamassa joku mukava elokuva? Bar Loosessa on ainakin jouluisin kohtalotovereille tarkoitettu ilta, en jaksa katsoa internetistä onko juhannuksena sama homma.

pisteen käännös point, punkt… vai tarkoitetaankohan tässä esim. kolmen pisteen käännöstä? Pisteen sanakäännöksenä toimii turkulainen kiekkojoukkue Tepsi. :D

Siinähän nämä. Lisäksi oli tullut lisää hakuja valmistujaispuheille ja kiitospuhe eläkeläinen. Veikkaan esim. Lassi Kinnusen pitämän kiitospuheen olevan aika roisi ja viinantuoksuinen.

On korkea aika mennä syömään. Heippa siis.

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Urhon päivänä työpaikalla.

Hei juuri Sinä siellä näyttöpäätteelläsi. Onko ollut hyvä aloitus tälle päivälle? Minun päiväni on ollut aika tavanomainen joten ei siitä sen enempää. Juhannus tekee vähitellen tuloaan ja kerrankin on sellainen tilanne, että en ole yhtään suunnitelmia tehnyt. Vaihtoehtoina on joko hyvin yksinäinen juhannus Helsingissä, juhannus parin kaverin kanssa luonnon siimeksessä, juhannus jossain keskellä ei mitään tuntemattomassa seurassa taikka perinteiset kotibileet erään kollegani vanhempien kodissa. Viimeinen näistä edellä mainituista vaihtoehdoista kuulostaa minunkin korviini todennäköisimmälle. Olemme siis samaa maata, eikö totta?

Kotibileissä on kuulemma uima-allas ja kaikkea sen sellaista sopivuutta. Tämä tietenkin kohottaa hukkumiskuoleman mahdollisuutta aivan uusiin määriin mutta ihminenhän on luotu hallittujen riskien uhmaamiseen.

Tietenkin yhtenä vaihtoehtona voisi pitää myös täysin alkoholivapaata keskikesän juhlaa, syödä vaikkapa joku herkullinen mikropizza ja täyttää ristikoita kunnes uni tulee silmille kuin Rocco Siffredi elokuvissaan. Edelleen kotibileet ovat paras vaihtoehto.

En ole laisinkaan seurannut sääennustuksia joten en tiedä yhtään mitä tuleman säiden haltijalta pitää. Toivon luonnollisestikin aurinkoista keliä vaikka silloin todennäköisesti veikkaukseni hukkuneista menee alakanttiin. Veikkaan juhannuksen hukkumiskuolemiksi (ajankohtana siis juhannusaattoaamusta sunnuntai-iltaan) kokonaiset neljä kappaletta. Joskus aikanaan Mikko Kivinen lausui jossain haastattelussaan jotakuinkin näin: ”Suomalaiset ovat niin tyhmää kansaa, että kaikki pitäisi juhannukseksi sitoa puihin kiinni.” Olen aika pitkälti samaa mieltä.

Mikähän siinä on, että pitää voimiensa tunnossa lähteä vesille humalassa, vähän kokemaan verkkoja taikka onkimaan sen perinteisen kossun nautittuaan? Omista mökkikokemuksista viisastuneena en ikinä lähtisi vesille kännissä. En siis ole ollut vesillä mutta halkoja on joskus vaikutuksen alaisena tullut hakattua. Ymmärsin toki lopettaa kun olin kolmasti peräkkäin lyönyt kirveellä ohi tähtäimessä olleesta halosta ja täten sivallellut säärieni pintaa. Vasta vähän myöhemmin ymmärsin onnekkuuteni asian suhteen.

Mutta juu, näin valtavan pitkä pohjustus syntyi ihan siitä, että löysin aikaa sitten hauskan sitaatin internetistä, eräältä punk-musiikkiin (kyllä, minä tykkään kovasti alakulttuureista, varsinkin vasemmistolaisen suuntautuneisuuden omaavilta) orientoituneelta forumilta. Tämä hieno sitaatti saa toimia loppukaneettina tälle merkinnälle ja sen myötä toivotan hyvää päivää sinulle. Itse sitaatti kulkee sanatarkasti näin:

"Hallittu humala... sen verran vaa otetaan, että sosiaaliset esteet poistuu. Kuten tajunta ja puhekyky."

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Vesi vanhin voitehista.

Viikonlopun loppusuoralta moi. Tämä viikonloppu on ollut täynnä mukavia asioita. Perjantaina kelin ollessa hyvä tarkoituksena oli ottaa muutama ns. pussari ja nauttia elämästä. Pussarit jäivät nauttimatta sanan oikealla merkityksellä mutta tulipahan kaljaa juotua kavereiden kanssa. Koska olen rationaalinen kuin susikoira, jätin baarit väliin ja menin nukkumaan. Lauantaiaamuna sitten muistelin edellisen illan saldoa ja totesin sen olleen hyvin äijämäinen. Päädyimme kavereiden kanssa mm. teesiin ”Naiset ovat kuin koirat. Kumpiakin pitää lyödä, että ne oppii.”. Tämä tietenkin nyt siellä herkimpiä lukijoita ärsyttää. ”Miten voit sanoa noin?” ”Ei ole hauskaa huumoria tuollainen.” No yhyy. Olen naisen kasvattama ja ne teistä jotka minut tuntevat, tietävät kyllä mielipiteeni naisista ylipäänsä.

Lauantain tylsän työpäivän jälkeen oli tarkoituksena lähteä katsomaan Von Hertzen Brothersia mutta koska samaiset perjantai-illan ystäväni jatkoivat heti aamusta ns. raipiskelua, vaihtoivat he päivän aikana kolmasti mielipidettään lähtemisestä. Emme sitten lähteneet. Sain kylläkin keskellä päivää pari hauskaa tekstiviestiä heiltä:

lähetetty 14.6. klo. 12.12

Mä olen terassilla mutta sinä et. Hmm.

lähetetty 14.6. klo. 12.29

Etruski nandroidi pyyhältäen ohitti konditorian ja penseä meno mannet kiittää virgellä nostraaliin.

lähetetty 14.6. klo. 12.43

Haha. Homo osku lähetti viestin kuninkaansa puhelimesta. Täytyy antaa koppia.

Eihän tuollaisia viestejä lähettävien ihmisten seurassa voi olla tylsää. En kumminkaan viettänyt heidän seurassaan iltaa vaan menin kaverini luokse saunomaan. Kylläpä oli mahtavaa. Oluen kyytipojaksi ostin Spumantea, olenhan kaupungin kiistatonta eliittiä. Spumanten viipyilevä jälkimaku on aika pitkä. Maistuu vieläkin.

Humalassa tuntui hyvälle idealle lähteä viettämään Juhannusta jonnekin keskelle-ei-mitään täysin ventovieraassa seurassa. Olen itse asiassa tehnyt niin pari vuotta sitten. Siitä syntyi parisuhde joka kantoi juuri ja juuri kesän yli. O tempora, o mores.

Nyt sitten istua kökötän työpaikalla, pikkukaupungin julkisen liikenteen mahtavuuden takia, tuntia ennen työajan alkua ja taidan kohta keittää kahvia. Vajaan seitsemän tunnin päästä olen onneksi kotona. Siellä ei ole mitään syötäväksi kelpaavaa eikä myöskään siivottu. Täytyy syytellä jotakuta.

perjantai 13. kesäkuuta 2008

60100 vs. 00100

Nyt vaikuttaa sille, että kaikki, painotetaanpas uudelleen, kaikki ovat menossa kohti pohjanmaan lakeuksia, tarkemmin ottaen Seinäjoelle ja siellä Törnävän leirintäalueelle. Provinssirock alkaa siis tänään. Oma provinssihistoriani on aika tanakka: 10 vuotta peräkkäin ihmisten juhlaa. Kaikkea siellä on koettu: Hellettä, sadetta, viimaa, tyyntä, satunnaista parittelua, mahtavia keikkoja, yllätyksiä, pettymyksiä, paljaita rintoja, ärhentelyä, yöllä teltasta varastetut lompakko ja matkapuhelin, kaikenlaista.

Provinssin suurin heikkous on mielestäni aina ollut ajankohta. Viikkoa ennen juhannusta noinkin pohjoisessa on aika viileätä aikaa. Hallayöt ovat pysyneet hyvin muistissa. Tänä vuonna en ole itse lähdössä laisinkaan vaan nojailen tylsistyneenä työpaikan pöytään ja odottelen humalaisia väliaikaraportteja pelipaikoilta. Mitä olisin tänä vuonna halunnut nähdä? Aika monta bändiä. Mitä sitten näen? En mitään. Jos aurinko paistaa, huomenna on pussikaljapäivä takuuvarmasti.

En kadehdi kauheasti kylläkään festaroitsijoita. Toissapäivänä (keskiviikkona suom.huom.) olin katsomassa kesäteatteria ja reilut pari tuntia kylmässä hytisten toivat elävästi mieleen kylmät provinssi-illat ja –yöt. Kaipailin lapasia kovasti ja käsien kohmeus toi muistikuvan jossa samanlaisessa kylmyydessä pitää vielä juoda tölkkijuomia ja toivoa, että alkoholi lämmittää. Minulla on nyt kylmä jo sisälläkin. Vanhuusko vaivaa? Ehkä.

Ulkona sataa. Hah.

Tänään olen nyt sitten istunut töissä tällä hetkellä neljä tuntia ja varsinaisia työtehtäviä on ollut sähköpostien tarkastaminen. Siinä ei ollut moneksikaan minuutiksi hommia. Nyt sitten vain odotellaan, että kello tulee 16.00 ja saa poistua työmaalta.

Minulla oli vielä jotain kirjoitettavaa mutta en muista yhtään mitä. Haluaisin sohvalle peiton alle, jonkun kultabikinihinkkitsiksin kainalooni ja kuumaa kaakaota ja hyvän aik… elokuvan katsottavaksi.

Hyvää festaria kaikille teille jotka siellä olette. Parempaa jotain muuta meille onnekkaille jotka emme siellä ole saamassa kuolemantautia.

torstai 12. kesäkuuta 2008

Köh köh.

Räjähdän kappaleiksi. Massiivinen ruumiini muuttuu nanosekunnissa pienen pieniksi osasiksi. Nuo osaset sinkoilevat valtaisalla nopeudella päin lähellä olevia ihmisiä, esineitä ja asioita. Sormenpääni lävistää pahaa-aavistamattoman rouvan posken ja penetroituu kurkkuunsa kuin merimies vanhoina hyvinä aikoina. Keuhkojeni palaset vaurioittavat auton ikkunaa, puhumattakaan omistajansa psyykestä. Luitteni sirpaleet jakavat tuhoa mihin ikinä osuvatkaan. Vereni maalaa ison alueen punaisellaan ja kaikkialla on yhtäkkiä todella hiljaista. Vain aivomassani tipahtelu korkeuksista muodostaa hypnoottisen äänen: huminaa ja lätsähtelyä C-duurissa.

Näin siis mielessäni. Tyydyn vain yskäisemään ja menen tupakalle. On vähän tylsää.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Aivan turhaa tämä.

Työpaikalta taas Mierolainen tässä moi. Toivottavasti et ole pahassa paikassa. Eilen oli Incubuksen keikka, olin sitä odotellutkin kaiketi vuodesta 1999 alkaen. Noh, eipä se mikään hyvä sitten ollutkaan. Brandonin lauluääni oli miksattu aivan äärimmäisen pintaan ja bändi kärsi teknisistä ongelmista. Biisivalinnat olivat osittain hyviä, osittain aivan liian hempeilykamaa. Setistä olisi voinut jättää mielestäni Incubuksen heikonta antia olevan Love Hurtsin. Drive oli myös vähän turhaan siellä setissä.

Jotain hyvääkin pitää varmaan sanoa. Luen tällä hetkellä taas Kari Hotakaisen Klassikkoa. Siinäpä oiva opus itse kullekin. Hotakaisen kirjoitustyyli on napakka ja sopivan halveeraava.

Juttelin eilen messengerissä pitkästä aikaa ystäväni kanssa joka asuu Lapissa. On kuulemma ollut nyt jonkin aikaa täysin alkoholittomalla, tupakattomalla ja terveellisellä elämäntavalla. Oli kuulemma mennyt aika kovaa, taas, sitä ennen. Fight Club – henkistä kikkailua kaverin kanssa, Bam Margeran hotellihuoneessa viskin juomista ja sen sellaista. Oikein hyvä hänelle, että osaa jarruttaa ajoissa. Riippuvuudesta toiseen, eli hänen tapauksessaan äärisuorituksia vaativiin liikuntasuoritteisiin.

Ei tästä nyt oikein meinaa syntyä mitään merkintää, turhaa jauhamista. Lopetellaan siis tähän ja laitetaan loppuun linkki Sikth-vainaan muistoa kunnioittaen. Tuosta tulikin mieleeni, että tänään on mummoni 75-vuotispäivä. Onnea mummo. Tsemppaa.

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Nautiskelen humpasta.

Päänsärkyjen ritarihuoneelta hei. Eilinen meni aivan omalla painollaan kotona, poistuin kertaalleen käydäkseni kaupassa. Unohdin ostaa maitoa joten nyt on aivan erityisen hyvä päänsärky. Onhan edellisestä kahviannoksesta aikaa jo… tuota… sunnuntaina lentokoneessa juotu (nyt on tiistai toim.huom.) joten jonkin verran. Tänään herättyäni massiivisten 9 tunnin yöunien jälkeen olikin pakko käydä ostamassa kaupasta maitoa ja kahvin viekoitteleva tuoksu leijuu pitkin bunkkeriani seireenien laulun tavoin.

Koska vapaapäivänäni tuntuukin satavan vettä, en oikein keksi mitään tekemistä. Voisin ehkä katsoa elokuvan ja syödä hilloleipiä. Eilen katsoin Blade Runnerin pitkästä aikaa. On se aina vain yhtä hyvä leffa. Nukahtelin kyllä taas kesken kaiken.

Mitäs muuta tänään? Voisin vaikka vähän siivoilla, heitellä jääkaapista tavaroita mielivaltaisesti roskikseen ja illalla käydä katsomassa Incubusta. Juu, se kuulostaa ihan kivalle suunnitelmalle.

Nyt vaikuttaa kovasti sille, ettei minulla ole mitään asiaa. Ajatusten Suuri Huone on hiljainen ja vailla mitään hyviä oivalluksia, oikeammin vielä vailla edes huonoja ideoita. Tästä tulee tynkämerkintä, vaan niinhän se on yleensä elämässäkin ollut tapana. Tynkäjutuiksi jäävät kaikki aloitetut asiat.

Täältä tähän.

Kauraa.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Lyhyitä lauseita.

Huomenta taasen. Tuli käytyä ulkomailla vähäisen, yritän siitä jotain kertoa. Lauantaiaamu herätti minut jo kuudelta. En saanut nukuttua joten oli pakko nousta ylös ja keittää kahvia. Kahvia nauttiessa olikin hyvä pakata samalla reppua ja fiilistellä. Ennen yhdeksää olin jo rautatieasemalla ja sinne saapui myös matkatoverini. Hyppäsimme bussiin ja matkasimme lentoasemalle. Lentoasemalla odottelimme… ääh, tästä tulee tylsää. N joo, lentokentällä otettiin ekat oluet, nähtiin The 69 Eyesin jätkiä ja bongattiin vanha kameravelho Ylitornio joka olikin Jukka Rossin kanssa tekemässä jotain reportaasia matkasta. Ylitornio vaikutti hyvälle ja humoristiselle miehelle.

Menimme Lontooseen, Foster’s piti meitä todella hyvänä. Hotelli oli ****-tasoa, olut maksoi n. 5€/tuoppi ja niitä meni monta. Matkakumppanini tarjosi minulle aika paljon bisseä. Hotellin ruokailu oli loistava seisova pöytä ja saimme ilmaista olutta (samoin saimme lentokoneessa kumpaankin suuntaan mennessä). Illalla sitten lähdettiin keikalle ja keikka oli loistava. En osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä kun 86 000 ihmistä pakkautuu samaan paikkaan fiilistelemään. Missään siellä ei saanut tupakoida. Kaljaa sai kantaa katsomoon. Koska en jaksa selittää, laitan pari kuvaa reissusta, aika huonoja sellaisia tosin.


Maailman perinteisin matkakuva:







Olimme kuulleet jo aikaisemmin huhua, että Led Zeppelinin väkeä saattaisi tulla lavalle. Kun sitten keikan lopulla Dave Grohl hyppäsi rumpujen taakse, rumpali Taylor Hawkins mikrofonin ääreen ja kitaraa tuli soittamaan Jimmy Page, oli huutomyrsky aika melkoinen. Vetivät Led Zeppelinin Rock and Rollin ja sitten jonkun toisen värssyn.

Keikan jälkeen tuli nukuttua bussissa (vähän yli 20km matka junailtuna huonolla liikenneohjauksella Wembleyltä kesti noin 1½ tuntia) ja oltua vähän tokkuraisena hotellilla. Baariin piti kuitenkin mennä ja juoda mm. kaljaa ja G&T:ia. Tapasimme hotellilla kolme jamppaa Nottinghamista, olivat hauskoja. Murre oli sen verran paksua, että oli todellisia vaikeuksia ymmärtää välillä.

Aamulla olikin sitten aamupala ja aika hyvä (ja ansaittu) krapula. Heathrow:n lentokentällä oli valtavasti väkeä ja massiivisuutta joka suuntaan. Turvatarkastukset olivat hymyilyttävän isoja ja kyllä sitä tuli ajatelleeksi, että jonkun työ on ihan oikeasti istua 8 tuntia ja katsella läpivalaisulaitteella ihmisten kenkiä. Turvaihmiset myös kyselivät vointia, näkyi vissiin vähän krapula läpi kun yhtäkkiä kuului "Are you allright, mate?".

Takaisin tullessa Foster’s järjesti vielä kiva pikkuisen yllätyksen. Saimme kaiken tämän ilmaisen jutun lisäksi mp3-soittimet joissa on joku Foo Fightersin kokoelma tms. Kiitos kovasti kaikille.


Ja kateellisille tiedoksi: ÄHHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄÄÄ!!!!

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Paha tie II

Kesäminkin tunteita ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta innostuneena (en nyt mainitse sitä, että juon kaljaa) päätin vähän kirjoitella henkilökohtaisia. Minulla on huono vaikutus ihmisiin, ainakin osittain.

Otetaan pari hauskaa esimerkkiä avoliitoistani. Ensimmäisen avoliittoni alussa avovaimoni oli sm-tason karateka eikä koskenut pulloon oikeastaan ollenkaan. Vajaat pari vuotta seurustelimme ja suhteemme päätyttyä (en voinut elää suhteessa jossa henkisesti olin pettänyt häntä, minä pieni moralisti) hän juhli jo aika kovaa. Päätyi vissiinkin myöhemmällä iällä ravintolaan töihin ja mehän kaikki tiedämme kyypparit.

Toinen avovaimoni oli ollut seitsemän vuotta kasvissyöjä kun tapasimme. Eipä ollut kovin kauaa. Kevyesti provosoivat puheeni, kuten liha on ihmisen paras ystävä ja muut vastaavat aiheuttivat sen, että hän nykyään on hyvinkin lihaisa ruokavalioltaan. Nykyään hänellä tietenkin on lapsikin joten se vaikuttanee osittain.

Kummassakin esimerkkitapauksessa minä olen ollut se tekijä, joka on aiheuttanut muutoksen. Tämä on aika hälyttävää, varsinkin jos ajattelee asiaa isommalta kantilta. Kyllä minä muistan ne humalaiset sanat joita minulle on erinäiset ihmiset sanoneet. Onhan se jumalauta aivan uskomattoman egoa hivelevää saada kuulla lausahduksia kuten ”Minä rakastan sinua.” taikka ”Sä saat tehdä mulle mitä vain.” Tiedän, että olisin ollut kummallekin esimerkkitapauksista aivan todella väärä ihminen ja vienyt heitä hyvin väärille suunnille elämässä. En hae tässä mitään rappioromanttista kuvaa itsestäni, tiedän vain hyvin sen, että minä olen välillä paha tie.

Tietenkin, mitä pidempään elän elämääni yksin, sitä pahemmaksi tieni muuttuu. Mennäänkö tässä sitten lopulta siihen, että JOS jaan elämäni jonkun naisen kanssa, asun saman katon alla jonkun lähiökapakkaruusun kanssa? Se on hyvin pelottava mielikuva.

Koska en huomenna kumminkaan merkintää jaksa näpytellä, informoin jo nyt. Aamulla on herätys joskus seitsemän kieppeillä ja ennen yhdeksää pitää jo matkustaa kohti lentoasemaa. Illalla sitten Wembleylle katsomaan Foo Fightersia. Mahtavaa. Alustavasti olen suunnitellut sunnuntai-illan ratoksi On The Rocksia ja erittäin viihdyttävää Hemma Beastia.

Mierolainen kiittää ja kuittaa.

torstai 5. kesäkuuta 2008

Freedom Fighter

Hyvää iltaa. Kuumat kesähelteet ovat läsnä ja pitävät otteessaan. Eilen antoisan Espoo-reissun jälkeen.. ääh, kerrotaanpa aikajärjestyksessä. Lähdimme siis aamutuimaan työporukalla käymään WeeGeessä ja vähän muuallakin. Espoon idyllisessä siimeksessä sijaitseva museoryhmittymä osoittautui todella mielenkiintoiseksi paikaksi. Minun pikkuruista sydäntäni varsin lämmitti Helinä Rautavaaran museon tavarat, samoin koin monta muistoa Lelumuseossa ja Espoon kaupunginmuseon näyttely oli erittäin taidokkaasti toteutettu. Saastamoisen säätiön taidekokoelmista en liiemmin pitänyt, en osaa arvostaa tauluja ja sen sellaista kuvataidetta. Tai osaanhan minä tietynlaista mutta… no kysy kasvotusten niin on helpompi selittää.

Weegeestä siirryimme ruokailemaan ja hyvinkin perusluokkaisen ravintola-annoksen jälkeen menimme vielä johonkin ulkomuseoon. Siellä oli samalla joku ruotsinkielisten vanhusten laulusessio pihalla joten olinkin aika kypsää kauraa aika nopeasti.

Kun siirryimme takaisin kohti lähtöpistettä, päätin illan kuvion valmiiksi. Hyppäsin kyydistä työkaupungin keskustassa ja kävelin moikkaamaan paria tuttua ravintolaan. Sieltä hakemaan ns. pussareita ja kaupungin rantaan istumaan. Ystäväni ja minun seuraan liittyi vähitellen joukkoa jos jonkinlaista: pari rocktähteä, hampuusi, skeittareita. Meillä oli erittäin mukavaa. Kun päätimme siirtyä kohti kaupungin orastavaa yöelämää otin vähän yhteen pulloja keräävän mummon kanssa. Hänen paksuun kalloonsa ei tuntunut menevän se elämän totuus, etten suostunut antamaan hänelle tyhjiä tölkkejäni. Miksi en sitten suostunut? Hän oli aikaisemmin käynyt keräämässä tölkkejä ja kieltäytyi ottamasta muutamaa pantitonta tölkkiä viedäkseen niitä tölkinpalautukseen. Saatoin kyllä hivenen provosoitua ja tylytin ehkä vähän tarpeettomastikin mutta kuitenkin, vein itse sitten kaikki tölkkini lähimpään kierrätyspisteeseen hyvillä mielin.

Yöelämän visiitti oli lyhyt ja se oli hyvä niin. Tänään aamulla heräilin aikaisin ja join hyvää kahvia ja katsoin äitini tykönä televisiota. Isä Mitro esiintyi ohjelmassa ja tulin erittäin hyvälle mielelle. Hän on äärimmäisen karismaattinen ja hyvää oloa tursuava hahmo. Haluaisin joskus tavata hänet.

Aamupäivällä oli sitten radiosession aika. Meitä oli kolme teatterin edustajaa ja yksi toimittaja. Menimme idyllisen rannan luona olevalle nuotiopaikalle ja keittiömestarimme loihti nopeasti tulet käyntiin. Siinä sitten rupattelimme kaikenlaista sekalaista ja tunnelma alkoi vapautua vähitellen. Parituntinen vierähti hyvin nopeasti ja oli aika palailla takaisin kotiin parin päivän reissun jälkeen. Juttelin koko bussimatkan toimittajan kanssa ja viihdyin mainiosti. On aina mukavaa tavata ihmisiä joilla on samankaltainen katsantokanta elämään ja asioihin.

Kuuman päivän kunniaksi olen sitten ollutkin kotona, suunnitellut tiskaamista ja pessyt vähän pyykkiä. Huomenna täytyy käydä pankissa vaihtamassa puntia, en vain tiedä vielä sopivaa summaa. Aion myös nauttia kuuman päivän antimista jollain tapaa, en lähde rilluttelemaan kylläkään. En. Enhän?

Tässäpä tämä nyt sitten taas. Ah niin, ohjelma tulee juhannuksena ulos radiosta. Jos tunnet asiaksesi kysellä tarkemmin, kysele esim. s-postilla.

Rauhaa.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Rutiinien alkamista ja draamaa.

Työelämästä huomenta. Kesä on nyt tullut myös tänne Skandinavian perukoille. Aamulla kiirehtiessäni bussille, en voinut olla hymyilemättä. Vaikka mikrossa lämmitetty kahvi aiheutti kevyitä puistatuksia elimistössäni, oli yleinen mielialani aika korkeahko.

Nyt, vietettyäni puolitoista tuntia töissä, mieli on yhä korkeampi. Kesätyön ahkerat raatajat ovat saapuneet tänne luukallopaikalle, tuttuja kasvoja aiemmilta kesiltä, aurinko armas lähettää säteilyään pihamaalle, puuskittainen tuuli ryöpyttää hiuksia, vahvojen havupuiden oksat heiluvat kuin viittoakseen luokseen makoilemaan. Kaikki vaikuttaa näennäisesti hyvälle, vaikka unohdinkin työavaimet kotiin ja rahatilanteeni on toivoton. Huomenna lähdemme työporukalla käymään villissä Espoossa kuulemma. En tiedä sen tarkemmin, enhän ole ollut täällä paikalla viimeiseen kuukauteen kuin hyvin satunnaisia pieniä hetkosia, niin lyhyitä hetkiä maailmankaikkeuden historiassa, ettei niistä ole edes sopivaa kertoa. WeeGeessä saatamme käydä, sen aukioloajoista ainakin tuossa joku äsken jotain sanoi.

Nyt on siis kesärutiinit alkamassa ja se tarkoittaa osaltani hyvin helppoa oleilemista. Tämän päivän ja huomisen koetan olla töissä ja sitten pidän vajaan viikon mittaisen loman. Lomassa, kuten muissakin asioissa, on hyvä olla tietynlainen draaman kaari. Lomani alkaa radiohaastattelulla, puolivälissä on kohokohtana Foo Fightersin livekunnon tarkastaminen Wembleyllä ja loma päättyy Incubuksen keikkaan Jäähallissa. Näillä siis lähdetään liikkeelle ja odotan innolla mitä kaikkea elämästäni päättävät tahot keksivät lomani kahdelle muulle osiolle. Ainakin luvassa on töitä pienillä festivaaleilla ja asiakastelua erittäin paljon suuremmilla festivaaleilla. Unkarin festareilla on luvassa varmasti erittäinkin päräyttäviä kokemuksia, tällä kertaa en aio saada allergiakohtausta Meshuggahin keikan aikana.

Nyt työt kutsuvat äkillisesti joten kiitos sinulle tämän merkinnän lukemisesta. Olet varmasti ainutlaatuinen ihminen, hyvässä tai pahassa.

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Serafin

Moikkelismoi. Eilen oli sunnuntai ja vietin siitä alkuosan aivan normaalisti: Heräsin, join kahvia ja menin töihin. Töissä ollessani ystäväni Myr De Noms soitti minulle ja pyyteli osallistumaan ystäviensä seuraan Kaisaniemeen. Tarkastin nopeasti netistä ja huomasin kerkeäväni paikalle parahultaisesti Herra Ylpön ja Ihmisten keikan alkuun. No näinhän tapahtui. Kävin luonnollisesti kaupan kautta ja huomasin festarifiiliksen nousevan nopeasti. Huomasin myös kaivanneeni nimenomaisesti festareilla tavattua pintaan miksattua basaria. Ylppö oli hyvä kokemus vaikka osittain materiaalista tulikin Kauko Röyhkä mieleen. Tekstien inhorealismista iso plussa.

Kun Y oli lopettanut, tajusimme, että on aika siirtyä muualle sillä seuraavaksi esiintyisi joku Sunrise Avenue (taikka Poets Of The Fall tms. huuhaabändi) Siirryimme reippaasti taaksepäin ja menimme varjoon juomaan pussareita. Kun alkoi olla rakot koetuksella, siirryimme Myr Den kanssa hyödyntämään hänen drinkkilippuaan ja menimme siis patsastelemaan Vltavan terassille.

Terassilla seurailimme hajonneen bussin korjausyritystä ja oikeammin sen mielenkiintoisempaa sivutuotetta, apukuskia. Apukuskina oli nimittäin noin 5-vuotias pikkupoika ja innoissaan pyöritteli käynnissä olevan hinausauton rattia. Asiantuntevasti vilkuili aina ikkunasta renkaiden liikettä. Kertaalleen myöskin päätti tyhjentää rakkonsa kadulle. Vltavasta siirryimme kuin ninjat tyköni ja yhdessä ihastelimme ystäväämme. Joimme myös luonnollisesti alkoholia.

Päätimme siirtyä yöelämään joten otimme suunnaksi On The Rocksin. Rocksissa oli aika vähän väkeä mutta yhtye oli sitäkin parempi. Koko tämän merkinnän pointti on yhtyeessä nimeltä 22. Kannattaa ehdottomasti tsekata heidän Myspace-sivut. Mahtavan rokkielämyksen jälkeen lauteille astui sitten joku Hurriganesia versioiva porukka ja poistuimme tahoillemme.

Mutta siis, kivaa oli ja epäilykseni siitä, että suunnittelemattomat illat voivat olla parhaita, vahvistui kovasti. Kivaa oli vaikkei Minkki taikka Kaikkonen ollutkaan pykälässä. Toivottavasti teillä on nyt kivaa töissä, minulla on ainakin kotona. Kahvia nam.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

The Wizard (toinen peräkkäinen Black Sabbath-otsikkoinen merkintä)

Huomenta taas. Eilen oli lapsosten valmistujaiset ja voisin toki kirjoittaa pitkät pätkät siitä, kuinka jälkikasvuni loisti lakkiaisissaan ja saivat stipendejä ja kaikenlaista muuta sellaista. Tuosta nyt en kumminkaan kerro vaan pidättäydyn mieluummin totuudessa ja siksi kerrataankin parit hakusanat:

dementikon keppihumppa Eläkeläiset on aivan parasta viihdettä.

turhuuksien taivalta matkaten on tämän blogin nimi. Siinä on mun mielestä mukava ”klangi”.

helsinki kuohuviini tarjous Kuoharia saa halvennuksella ainakin Baker’sista ja sitten siitä yhdestä baarista WTC:ssä.

kutsu teksti valmistujaisiin Mä en kutsu tekstiä, kutsun vaan sanoja. Ähäkutti. Eikö joku raasu osaa oikeasti kirjoittaa itse kutsutekstiä? Onneksi on sitten toi Google.

ihkun lätkäpelaajan kaa Ihmettelen aika vahvasti tätä. Sekä siis hakutulosta, että ilmiötä ylipäänsä.

Metropolien pääsykokeisiin kutsuminen Metropoli on mun mielestä hieno sana ylipäänsä. Siitä tulee aina Batman mieleen.

rakkaus kysymykset Parahin vierailija. Voin auttaa esittämällä parhaan rakkautta koskevan kysymyksen: Miksi? Ole hyvä.

vuokravakuustilin lopettaminen tapahtuu sillä paperilla jonka olet saanut tilin avatessasi. Siinä pitää olla vuokranantajan kappale myös mukana, allekirjoitettuna.

valmistujaisten kiitospuhe Mikä tätä kansaa riivaa? Kuulkaahan nyt Suomen nuoriso. Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja toimikaa. Kyllä sentään kiitospuhe on syytä sorvata ihan itse, jos te olette näin laiskoja, on maamme tulevaisuus totisesti kammottava.

ja tähän viimeiseen on tosi kiva lopettaa tämä merkintä, herra Miero nauttii kahvinsa ja alkaa tehdä lähtöä töihin ja jättää tämän blogin kellumaan rasvassansa näillä sanoilla: Täällä Aarne Tanninen.