maanantai 23. kesäkuuta 2008

Vaatimattomuus on kaunista, kuin kuolema konsanaan.

Ystäväni Mimmu oli tuossa kylässä ja kahvikupin äärellä puhuimme vanhentumisesta ja siitä kuinka jotkut ovat löytäneet, jotkut hukanneet itsensä. Itsensä parisuhteellisena löytäneet eivät kaipaa niinkään riehakkaita juhannusjuhlia. Heille hyvä juhannus voi muotoutua sen oman pikku sydänkäpyrauhasen kanssa mökin terassilla nautitusta viinistä ja yhteisolosta, meille jotka olemme hukassa, mielenrauha tuntuu tulevan vain humalahakuisen juomisen ja vailla huomista ja historiaa olevan käyttäytymistavan kautta. Tunnistan oireet itsessäni ja muutamassa ystävässäni. Ikäkriisini hakkailee aivan ylärekisterissä ja olen alkanut nyt hyväksyä sen tosiasian, etten välttämättä koskaan tule olemaan perheellinen. Se on kammottava kohtalo enkä haluaisi niin.

Jos yrittäisin kovasti perheelliseksi, olisi varmasti hivenen muututtava. Pitäisi leikata hiukset (josta tuli mieleen, minua tuli tänään kaupungilla vastaan kaiketi se Kata Kärkkäisen entinen mies, se italialainen jolla on pitkät rastat), alkaa käydä jossain Hotelli Vantaassa koettamassa jallittaa joitain itseni ikäisiä ihmisiä mutta kuten maailman paras näätäeläin Kesäminkki tänään asian totesi: ” miks kaikki ympärillä nuorenee, vaikka itse ei kyllä vanhene päivääkään?” Tuossa hyvin kattavassa lauseessa on kysymys ja vastaus samalla kertaa.

Juttelimme Mimmun kanssa hänen ystävänsä oireilusta suhteensa kriisitilassa ja tunnistin oireet aika pian. Tietenkin osa oireilusta oli aika isoa (lesbolle heteroseksin harjoittaminen on varmaankin aika iso juttu, ainakin itselleni homoilu olisi hyvin iso muutos) mutta pääpiirteittäin oireet olivat samoja joita jokaisessa kolmen vuoden seurustelun rajapyykissä kohdataan. Silloin on oikein hyvä aika vaihtaa nuorempaan, näin olen avovaimoilleni luvannut ja kerran niin tehnytkin.

Minulla oli joku hyvä pointti tälle kirjoitukselle, joku kauaskantoinen ja uljas johtoajatus jonka keksimisestä olin vähän ylpeä, salaa. Se on nyt hukattu sitten. Kyseessä oli jonkin sortin definikaatio parisuhdekäyttäytymisestä, juuri oikein valitut sanat kaikille ja ehkäpä siinä oli vielä samalla elämän tarkoituskin kiteytettynä. Aina ei voi ihan kaikkea muistaa. Oloni on vieläkin heikohko juhannuksesta. Muistin myös tehtyjä asioita lisää ja aivan kaikesta en voi olla ylpeä.

Onneksi on olemassa Isis. Onneksi on olemassa. Onneksi näin juhannuksena tissit.

7 kommenttia:

  1. Ihan vaan pikku huomautus: JOS SÄ oisit tullu sinne veneelle mun kanssa, tai grillaamaan illalla, niin oisin ihan yhtä hyvin voinut olla ja viettää rauhaisaa juhannusta SUN kanssa ja tuntea äärinmäistä onnellisuuden tunnetta,enemmän kuin nyt tunsin. Ei siihen mitään kultapuppeleita välttämättä tarvita! Eikä suuria humalia eli humaloita.

    VastaaPoista
  2. Muistan hämärästi veneilykutsun, grillauskutsusta ei ole mitään tietoa. Täten sitä ei ole siis tullut perille asti. ;)

    VastaaPoista
  3. Hehheeee :D En ihmettele, ettet muista kunnolla veneilykutsua, grilauskutsun saitkin jo aikaisemmin.

    VastaaPoista
  4. kaunis on sun blogin uusi ilmiasu jos jokin.

    mä olen kyllä nähnyt pitkätukkaisiakin perheellisiä, siitä se ei voi jäädä kiinni. maailma on vain pirun epäreilu paikka, ja hurjan harva saa siellä sen mitä ansaitsee.

    musta on myös puhdasta bs:iä herjata, että pitäisi varoa mitä toivoo, koska sen voi vielä saadakin. hörön lörön, tai sitten siellä toimitusosastolla on töissä helvetinmoisia saivartelijoita ja pilkunniistäjiä.

    niin ja kiitos arvonimestä, joskin siteeraus saattaa osoittaa hieman kyseenalaista sarkasmia. en tosin voi olla varma siitä, sillä mäkin tajuan asioita heikosti vieläkin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Kesis! Mun mielestä toi kuva on kanssa hieno. Jos haluaa, sitä voi tulkita hienosti elämän hankalina kiskoina joilla aina on kiviä paljon tiellä, jottei vanha hiiliveturi oikein pääse eteenpäin. Tai sitten ihan vain, että "onpas kiva kuva".

    Arvonimessä ei ollut mitään saivartelua, mun mielestä sua kuvaa paremmin juuri näätäeläin kuin pikku kisuliini. Näätäeläimethän ovat vikkeliä, jänteviä ja niillä on terävät hampaat tarvittaessa.

    Mä en oo ihan varma mun suhtautumisesta tonne "toimitusosastoon", siellä tunnutaan harrastavan melkoista huuumoria vähän väliä.

    VastaaPoista
  6. aaai, eikun kyllä näätä mulle kelpaa. mietin vain itse siteerausta, joka on informaatioarvoltaan vähintääkin kyseenalainen. taisin taas olla jossain kamoissa sitä kirjoittaessani, tai ehkä vaihteeksi unessa?

    sanavahvistus on hyväntuoksuinen ruotsalainen poikaystävä: swenmm

    VastaaPoista
  7. repesin minkin sanavahvistustulkinnalle. en ehkä enää koskaan aio kirjoittaa mitään asiaankuuluvaa kommenttia. swenmmmm...

    VastaaPoista