keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Tiedän mitä olen tehnyt lähipäivinä

”Hengitä, hengitä!” hoen itselleni ja pidän katseen kohdistettuna seuraavaan mutkaan. Tunnen takapyörän asettuvan luistelusta aloilleen ja epäilen pysyväni hengissä sittenkin. Käskytän uljasta 600-kuutioista ratsuani, Seppoa (nimi muutettu), yhä hurjempaan laukkaan. Kone ärjyy ja kierroslukumittari heilahtaa nopeasti kymppitonnin paikkeille. Puut kummallakin puolella tietä vilistävät erittäin nopeasti. Asfaltin pinta väreilee niissä kohdin, joihin aurinko on päässyt esteettä paistamaan. Lyön pienempää vaihdetta sisään ja tiputan kaasun pois, kallistan itseni ja pyörän vasemmalle ja kun mutkan terävin kärki on ohitettu, komennan moottorin taas töihin. Tuuli kohisee kypärän sisällä ja sekoittuu moottorin karjuntaan. Peltomaisema aukeaa edessäni, suoran toisessa päässä näkyy jarruvalojen pilkahdus ja tiukka mutka oikealle. Siispä kaikki sata hevosta täysillä töihin ja syöksyn läpi perinteisen kansallisromanttisen maalaismaiseman kohti tuntemattomia mutkia ja suoria.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Paria tuntia myöhemmin ajan kotipihaan ja sammutan moottorin. Kuulen sen nakuttavan tyytyväisyyttään. Otan kypärän päästä, hymyilen kymmenille itikanraadoille visiirissä ja tunnen kuinka pääni höyryää kesäisen illan valon ja varjon kisaillessa piha-alan herruudesta. Nousen pyörän päältä. Hymyilen. ”Huomenna taas” tokaisen itselleni ja myhäillen astelen kotiin.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

When the bough breaks

Fair To Midland soi ja harmittelen asioita. Ensinnäkin, kuten arvattavissa oli, asiat Neidon kanssa ovat nyt finito ihan virallisesti. Eipä siinä, muuten homma ei varmastikaan edes korpeaisi juurikaan, mutta viimeisessä viestissään ilmoittamansa lämpimät tunteet Pokeritähteä kohtaan tulevat sitten vaikeuttamaan elämää.

Toiseksi, miksi minulla ei ole kotona mitään syötävää? Kevään työreissut ilmeisesti jättivät aivoihin jonkinlaisen pysyvän olettamuksen, että ihan kohta lähden taas jonnekin/kuolen vihdoinkin, ja siksi ei voi ostaa jääkaappiin oikeastaan mitään. Yritä tässä nyt sitten olla.

Eilen oltiin siskon, Kokin ja Aussin kanssa istumassa Alppipuistossa ja siitä tyhjään Pääkonttoriin. Kova ja hyvä tarkoitus matkustaa ratikalla kotiin muuttuikin prameasti taksiin ja Tuomaksen grillin hampurilaiseen. Hyvä hamppari oli. Nyt on semisti krapulaa ja yritän kuumeisesti miettiä Juhannuksen menua. Tavallaan lupasin osallistua siskon järjestämään juhlintaan ja tuoda tullessani myös grillattavat lihat. Teknisesti ottaen minulla ei ole siihen rahaa, mutta ilmeisesti luottokortilla on. Suosituksia?

(otsikko Fair To Midlandia)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Absence of hangover does not mean soberness.

The Streets soi asunnossani. Vasemmassa pohkeessani on jonkinlainen omituinen suonenveto tahi kramppi. Käveleminen koskee. Onneksi ei koskenut pari tuntia sitten kävellessäni sunnuntaisen keskustan halki kohti kotia. Tällä olkkarin pöydälläni jalkojeni lisäksi on lasinen tuoppi jossa limua. Loput limusta on tiskipöydällä pullossa ja osittain jäisenä. Sohvalla on vaatemytyn lisäksi maksalaatikkorasia, siinä haarukka pystyssä ja osa kyseisestä laatikosta jo elimistössäni.

Yritän miettiä kuinka monta alkoholiannosta tiputtelin elimistööni eilen. Kaksi kotona, viisi Uhmalla, kolme PRKL:ssä? Muutoinhan asialla ei ole mitään väliä, mutta haluaisin kovasti hypähtää pyöräni satulaan, laittaa virrat päälle, painaa starttia ja tuntea ne sata hevosvoimaa valmiina tottelemaan komentojani.

Eilen oli mukava ilta kaiken kaikkiaan. Kuunneltiin omituisia biisivalintoja, lankomies heitteli mitä kummallisimpia biisejä ilmoille ja uskon jokaisen oppineen jotain uutta. Hämmentyneitä ilmeitä ja oivalluksen kirkastamia hetkiä. Fiilaan. Syön maksalaatikkoa. Suunnittelen en mitään. Haluaisin kirjoittaa biisitekstin, olen täysin tyhjä teksteistä ja ideoista. Pitäisi kirjoittaa lopputyötä, en ole kirjoittanut sanaakaan siitäkään. Kello on kohta kaksi iltapäivällä. Kaikkea pitäisi tehdä ja nauttia auringosta, jos se nyt edes tuolla paistaa. Kuten amerikkalaiset asian niin hienosti sanovat: fuck it.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Photosynthesis

Ikäkriisini osoitti taas uusia piirteitä itsestään tuossa päivänä eräänä, olisikohan ollut tunti sitten. Olen alkanut vähän kuin salaa digata pykälää rauhallisemmasta musiikista. Ehkä syynä on kesä ja aurinkoisuus, mene ja tiedä. Joka tapauksessa kuuntelin eilen illalla/tänään aamulla Kärtsyn uutta levyä ja sehän oli kaikessa poppiudessaan aivan hyvä. Alkuviikon olen kuunnellut hyvin paljon Frank Turneria ja haaveillut samankaltaisen musiikin tekemisestä. Ehkä pitää hankkia jostain teräskielinen akkarini takaisin ja alkaa rämpytellä sormenpäitä koviksi.

Jotenkin minusta tuntuu, että tietyllä tavalla en aikuistu koskaan. On ihan sellainen olo kuin elokuvassa, jossa ihminen seisoo kadulla ja kaikki tapahtuu ympärillä valtavalla nopeudella ja kamera kiertää hitaasti tätä seisovaa yksilöä. Ainoa ero tuohon näkymään on se, että siinä seison minä (tietenkin kaiken keskipisteenä) ja ohitse kävelevät ihmiset ovat kaikki menneet naimisiin ja/tai saaneet jälkikasvua. Ehkä se ihmisvirta vähenee siitä samalla kun aurinko laskee ja kohtaus loppuu siihen, että Miero seisoo yksin keskellä pimeää ja hiljentynyttä katua. 4:n sekunnin fadeout ja lopputekstit kehiin.

Tästä on luonnollisesti kirjoitettu paljon biisejä (ehkä?), ja tämän viikon aikana olen palannut Frank Turnerin kappaleeseen Photosynthesis yhä uudestaan ja uudestaan. Haluanko jakaa sen kanssanne? No tietenkin. Tässä siis hyvän tuulen biisi varustettuna tekstillä jonka allekirjoitan täysin. Teksti on aika pitkä, joten linkitän sen. Ole hyvä ja lue se simultaanisesti biisin soidessa, hyvä on se. Niin kuin kait pohjimmiltaan sinäkin.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Latter Day

Hei, mitä kuuluu? Minulle vähän sitä sun tätä. Kesäloma alkoi muutama päivä sitten. Nyt tietenkin ilma on juuri sellainen normaalin epäkuuma ja muutenkin sopimaton. Hellettä toki tuli otettua vastaan ja juhlistettua asiaankuuluvin menoin, silloin kun se vielä oli ajankohtaista. Nyt on menossa kolmas päivä ilman pisaraakaan alkoholia ja se varmasti tekee erittäin hyvää. Tosin tässä jostain kulman takaa tulleesta, minut yllättäneestä yksinäisyyden tunteessa mieleni tekisi mennä johonkin baariin, jotta kuulisin ihmisten puhetta. Edellisen kerran olen puhunut jonkun muun kuin kaupan ihmisen kanssa sunnuntaina, viettäessäni erittäin miellyttävät tunnit Uhman kanssa Tervasaaressa päivää paistatellen.

Hain tänään kaksipyöräiseni huollosta ja pelkäsin summaa jo etukäteen. Suhteellisen huojentuneena maksoin 35€:n laskun ja karautin sen kunniaksi tankillisella bensaa pitkin poikin Etelä-Suomea, vältellen sadepilviä. Harkitsen erittäin vakaasti matkaamista hyvin pian isäni mökille, jotta pääsisin nauttimaan puulämmitteisestä saunasta, Saimaasta, laiturilla makailusta ja joutilaisuudesta. Tosin siellä jos jossain sitä vasta sitten varmaankin tuntee itsensä yksinäiseksi.

Neidon kanssa hommatkin menivät mitä ilmeisimmin puihin aika tehokkaasti. En voinut varmaksi sanoa vielä seuraavana päivänä, kun olin aika reilusti alkoholin vaikutuksen alla siinä vaiheessa yötä. Tämä siis tapahtui lauantaina. Eilen sitten varmistui asian todellinen laita. Jos ei heilaa helluntaina, ei vissiin ainakaan stressiä koko kesänä. Hoh hoh, kiinnostavaa luettavaa, eikö totta?

Koska tästä on tulossa taas tällainen nillitysteksti, lopetan sen osion ja tähän loppuun lämmitänkin vanhan kunnon top-3 -listauksen. Minun listani tänään menee näin:

1)Moottoripyöräily (rahan- ja ajanvietteet)
2)Ghost Brigade (korvakarkit)
3)Porkkalanniemi (uudet paikat)

Miten sinun listasi menee?

(Otsikko tällä hetkellä soivaa Callistoa)

perjantai 3. kesäkuuta 2011

CD

Hyvää huomenta täältä auringonpaisteesta. Istun tällä hetkellä hotellihuoneeni parvekkeella, taivas on täysin pilvetön ja suoraan edessäni siintää välimeri ja muutama rahtialus. Aurinko korventaa turvonnutta ruhoani ja hiki helmeilee otsallani. Kello on pian yhdeksän aamulla.

Autoja vilistää rantakadulla ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottumattomalle se luokin ihan oman ohjelmanumeronsa, jos ylitse tahtoo mennä. Eilen en tahtonut, vaan pysyttelin tyystin perusasioiden äärellä: kirjautuminen hotelliin, kamppeet huoneeseen, läheiseen ravintolaan syömään, kauppaan, takaisin hotelliin, aulabaariin, nukkumaan.

Todennäköisesti huonoin koskaan syömäni moussaka tuli eilen eteeni. Täysin mauton, hajuton, väsynyt, jos sellaista termiä voi ruoasta käyttää. Sen kanssa tuli tosin ranskalaisia perunoita, joten tärkkelyksen ja hiilareiden määrä ainakin tuli otettua haltuun. Hotellin aamiainen ei juurikaan tästä paremmaksi pistänyt: kylmiä paahtoleipiä, hikistä juustoa, tomaattia, kurkkua, pikakahvia. Onneksi oli sentään appelsiinimehua ja paahtoleivän päälle laittaa halloumia.

Tunnin päästä pitää olla töissä. Työpisteen sijainnista ei ole vielä mitään tietoa, mutta eiköhän tuo löydy. Illalla aion liipaista hyvän kännin ja huomenna tehdä töitä vasta iltapäivällä. Unohdin muuten näköjään pakata uimashortsit mukaan, joten ostoksille on mentävä. Samalla ostoskerralla on hankittava myös jonkin sortin sandaalit, skeittikengät ovat pienehkö liikkuva inferno tässä kelissä. Niin siis, tällä hetkellä ulkona on noin 27 astetta celsiusasteikolla. Mereltä puhalteleva pieni tuulenvire auttaa kummasti. Tänään ajattelin luopua talviturkista.

Eipä minulla tässä nyt ole taas oikein mitään merkinnän arvoiseksi laskettavaa kirjoitettavaa. Neidon kanssa asiat etenevät hitaasti, mutta yleisfiilis on hyvä ja kunhan tässä nyt saa nämä viimeiset työasiat hoidettua alta pois ja palattua Suomeen, niin ehkä sitten pystyy panostamaankin asiaan. Entombed soi flapperini kaiuttimista. Ihan pian on loma ja se onkin mukava aloittaa moottoripyörän korjaamisella. Erittäin mukava. Yhtään en mieluummin esimerkiksi ajelisi sillä mökkeilemään tai jonnekin muualle. Neljässadas ilmoitukseni Turhuuksien tieltä päättyy tähän.

Kyproksella 3.6.11.

Miero Laine