sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Nuotion verran tarinaa.

Miten aloittaa jälleen uuden merkinnän kirjoittaminen? Capri veti riman aika korkealle oman merkintänsä kanssa ja viime aikoina lisääntyneet kävijämäärät laskurissa aiheuttavat suorituspaineita. Nuunis kertonee omista seikkailuistaan joten en puhu niistäkään. Omista seikkailuistako tässä nyt pitää sitten kertoa? Hyvä on sitten. Hiljentykää tämän nuotion äärelle ja antakaa pehmeän ja matalan, radioystävällisen ääneni viedä teidät ystävänpäivän yöhön.

Vapaaherra M. Laine ja Panu siirtyivät Dante’siin hivenen huolestuneina mutta odottavin mielin. Luvassa olisi äärimusiikkia ja alkoholia, erinomainen yhdistelmä, etten sanoisi. Saavuimme paikalle juuri parahultaisesti For The Imperiumin kavutessa lauteille ja pääsimme näin suoraan nauttimaan heleästä musiikistaan. Bändi oli kasvanut kosketinsoittajan verran ja livekuntonsa oli mainio. Hieno yhtye ja mukavia veikkosia vielä koko porukka. Keikan loputtua tapahtui ihmeellisiä. Yritän kuvailla tapahtumaa tarkasti.

Ollessani ulkosalla tupakalla (Dante’sin heikoin lenkki ehdottomasti. Aivan uskomattoman vaarallinen idea: jyrkät kivirappuset ja ulkotupakoinnin sijoittaminen niille) pari tuttuani keskusteli jonkun aika hyvin viehättävän neitokaisen kanssa. Osuin paikalle juuri sopivasti kuulemaan hänen sanovan: ”Nyt vain tarvitsisi komean ja vapaan miehen.” Kohteliaasti ilmoitin olevani juurikin komea ja vapaa mies ja siitä se ajatus sitten lähti. Läpäl ja kännis, kuten sanonta kuulunee.

Monta alkoholiannosta myöhemmin saavuimme luokseni ja jouduin tekemään epäeettisen ja hyvinkin itsekkään ratkaisun, josta en ole ylpeä ja tunnen suurta katumusta myös. Usutin siis Nuuniksen yöhön kodistani jotta voisin hedonismin pelikentille palata suunnattoman tauon jälkeen. Nuunis lähti kohti taksia ja minä heittäydyin himojen valtakunnan porttia päin. Jos kiinnostaa niin voin kertoa pienen jännittävän detaljin: Emme harrastaneet seksiä sillä se on mielestäni hyvinkin passé. Tietenkin vein hänet muutamaan otteeseen raukeuden niityille lepäämään, kuten hyviin tapoihin kuuluu, mutta muutoin ei oikeastaan mitään kerrottavaa sen kummemmin, ei sellaista joka tulisi erikseen mainita.

Aamulla sitten sanailimme ja joimme ehkäpä maailman parasta kahvia ja synkkasimme hyvin yhteen kaikin sopivin tavoin. Ihmettelimme muun muassa sellaista, että erilaisia totuuksia painottamalla samasta ihmisestä voi saada hankenlaisen lux-tytön taikka itä-helsinkiläisen pubiruusun kuuloisen. Elämä on omituista.

Lähdimme lopulta Harmaa Hatun entiseen työpaikkaan aamupalalle ja tämän jälkeen erosimme hyvillä mielin. Sovimmeko jatkosta? Emme. Miksemme?

Nuotio hiipuu joten tarinamme on saapunut päätökseen. Kiva kun tulit käymään, tervetuloa uudelleenkin. I'll be here.

6 kommenttia:

  1. Hei.

    Mä tulin hakeen täältä parempaa oloa sillä oletuksella, että sulla on varmasti menny yhtä huonosti, ellei jopa huonomminkin kuin mulla. Niin, että mitä tää tällainen miellyttävä, "kaikin sopivin tavoin synkkaava" lemmentarina oikein on?

    Lohduttaudun sitten sillä, että olit sentään tarpeeks pökkelö, ettet pyytäny edes sen puhelinnumeroo, ja tapan vasta sitten itseni.

    Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa.

    VastaaPoista
  2. Karkkiainen Caprini,

    Ei mun tarvinnut numeroa pyytää, hän haali jo illalla/yöllä numeroni haltuunsa ja antoi omansa. :D

    Mua väsyttää aivan sikana, olisin halunnut nukkua paaaaaljon pidempään.

    VastaaPoista
  3. Vittu.

    Ps. Kaikki muut on ihan hiljaa. Kukaan ei päivitä, kukaan ei pukahda. Ollaankohan me ihan kaksin täälä?

    VastaaPoista
  4. Musta vähän kanssa tuntuu, että me ollaan täällä ihan kaksistaan. Saatetaan olla maailman viimeiset ihmiset. Mitä me nyt voidaan tehdä? Pitäiskö sovitella genitaaleja vastakkain, ihan noin niin kuin velvollisuudesta tätä lajiamme kohtaan?

    VastaaPoista
  5. :D :D

    Ihmiskunnan tulevaisuus lepäämässä sun ja mun genitaalien välissä? Jeesus, miten pelottava skenaario.

    Tulos ei välttämättä ole kaunis, mutta yleisen hyvän (onko se hyvä, en tiedä) nimissä olen valmis täyttämään velvollisuuteni. Useastikin.

    VastaaPoista
  6. Joo, on parempi harjoitella ekaksi pari kertaa ennen sitä itse velvollisuudentäyttöä. Tai sitten täyttää sitä "velvollisuutta" (siinäpä muuten oiva lempinimi jonkun kukkaselle) useasti, jotta varmasti ei jää täyttämättä.

    VastaaPoista