Hei! On enää yhdeksäntoista yötä jouluun, pieneen rauhaan tässä levottomassa maailmassa, siihen kun saa rauhoittua lähimmäisten kanssa hyvän ruoan ja yhteiselon keskellä. Ei siitä nyt sen enempää kuitenkaan, siirrytään eiliseen ja sen tapahtumiin.
Eilen tuli siis käytyä taasen Helsingissä. Seuralaiseni kanssa yritimme toistamiseen päästä Cafe Moskvaan vaan paikka tuntuu olevan jatkuvasti kiinni. Ikkunasta tosin näkyi screenille heijastettua Guitar Heroa pelaava joukkio. Käyhän se niinkin. Näin ollen, kävelimme Bar Looseen joka aina ilahduttaa olemassaolollaan ja hyvällä hengellään. Istuimme mukavalla sohvalla turisten ja toinen toisiamme naurattaen. Kahvia ja kolajuomaa nautimme. Kuten arvelinkin jo ennakkoon, ilta oli loistava. Harmittaa että ajankulun herra oli meitä vastaan ja näin ollen jouduimme jatkamaan kumpikin omaan suuntaamme liian aikaisin. Olin yhtä hymyä kotimatkan ja loppuillan. Olen tuota samaista hymyä edelleenkin.
Toivon ja odotan pikaista uudelleennäkemistä. Ehkä sellainen suodaan, ken tietää?
Tänään heräsin totuttuun tapaani reilusti ennen herätystä, join pari kuppia kahvia (reilun kaupan, tietenkin) ja kuuntelin mukavaa musiikkia. Lähdin töihin ja olinkin täällä aikaisemmin kuin koskaan. Täällä nyt sitten pitäisi kitua seuraavat vielä noin kahdeksan tuntia, jonka jälkeen on aika siirtyä kaupan kautta kotiin. Kotona nopeatempoista levylaukun pakkaamista ja siirtyminen teatterimaailman ainutlaatuiseen syleilyyn. Esityksen tulee todennäköisesti näkemään humalaisia silmäpareja. Tekijäpuolemme kaino toive on, ettei tällä kertaa löytyisi sammuneita ihmisiä katsomosta. Vaan olisipa se sekin tietenkin eräänlainen uusi, hauska standardi.
Teatterin jälkeen onkin sitten vuorossa jo edellisessä merkinnässä mainittu illanvietäntä levy- ja elävän musiikin parissa. Toivon että on paljon ystäviä tulossa paikalle myös. Kaipaan eräiden ihmisten näkemistä. Minulla on myös ikävä erästä kaukana asuvaa ystävääni joka minulle soitti eilen iltapuolella. Olisi mukavaa hänen sanoja lainatakseni ”jakaa fiiliksiä” pitkästä aikaa. Ikävöin myös (huomaan sen tätä kirjoittaessani) erästä minulle kovin tärkeätä ihmistä ja hänen kanssaan käymiäni keskusteluita. Vaan aikataulut tuntuvat olevan vaikeat, toista vie korkeakulttuuri, toista vuorikiipeily.
Kohta on aika siirtyä juomaan kahvia (reilun kaupan, tietenkin) ja sen jälkeen aikatauluttaa viikonlopun työkuviot kohdalleen. Tiedän että huomenna kirjoittanen tänne taasen jotain, lupaan avata merkkipäivän kunniaksi hivenen mietteitäni itsenäisyydestä. Mutta nyt, Sinä siellä, urheiluselostuksesta tutun lopetuksen käyttääkseni, näihin kuviin ja tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti