Hei. Olin eilen erittäin väsynyt oikeastaan koko päivän, illalla väsymys kasvoi vielä hyvinkin mittaviin suhteisiin. En jostain syystä saanut silti nukuttua yöllä, tarkemmin sanottuna en saanut nukahdettua. Pyörin vuoteessani ja mietin. Mietin jopa tätä merkintää ja mistä kirjoittaisin. Aika typerää, eikö vain?
Mietin ensiksi kirjoittaisinko definitiivisen kuvauksen rakkaudesta. Harkitsin sitä hyvin pitkään. Ajattelin että kirjoitan siitä miten minä koen rakkauden, lähinnä romantiikan poissulkien, enemmän arkisina tekoina. Tämä tuntui hyvältä idealta. Eilen sain kuulla pari hyvinkin yllättävää uutista lähipiiristä, eräs tuttavapariskunta erosi joulupäivänä, äärimmäisen pitkän seurustelun jälkeen. Onko heidän rakkautensa päättynyt vai onko kyseessä vain ”aika aikaansa kutakin” tyylinen ratkaisu?
Sain myös kuulla että eräs ystäväni ystävä oli hirttänyt itsensä jouluaattona. Tämä pysäytti minut. Tiedän että olen epätoivoon taipuvainen henkilö ja vaikka näen yleensä kaiken hyvinkin tummasävytteisesti, en silti ole vielä päätynyt kyseiseen ratkaisuun itse. Mietin että kuinka paljon mustemmaksi saa henkilökohtainen maailma mennä että tuollaiseen ratkaisuun päätyy. Päätyykö siihen jos rakastaa ketään? Voisiko olla että kokee itsensä niin kammottavaksi että silkasta rakkaudesta muita kohtaan päätyy tekemään niin?
Rakkaus ja epätoivo, maailman hienoin ja dramaattisimpia pareja. Rakkaus ja viha on ehkäpä tunnerikkaampi pari mutta ihminen toimii epätoivossa mielestäni jylhemmin kuin vihassa.
En osaa nyt saattaa tätä mihinkään päätökseen, hienoon viimeiseen lauseeseen joka niputtaisi kaiken, tarjoaisi vastauksia yllä oleviin kysymyksiin. Täten heitänkin pallon sinulle. Millaista on sinun mielestäsi rakkaus ja onko rakkaudessa toimiminen aina oikein? Olen aiemminkin esittänyt kysymyksen mutta esitänpä vielä uudestaan: Kenen onni on tärkein?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti