Sumuisen tiistain alkupuoliskoa! Tapahtumaköyhän maanantain raportoiminen tuntuu turhalle, sisältö oli vapaapäivän viettäjälle hyvinkin vapaa. Ruokailua, elokuvia, sohvalle nukahtelua, näyttöpäätteen ääressä oleskelua. Kahvittelua pariinkin eri otteeseen, parin eri ystävän kera. Eilen onneksi ystäväni muistutti minua keskiviikosta ja livemusiikkitapahtumasta ravintolassa joka toimii tämän kaupungin keskiönä minulle ja ystävilleni. Odotan innolla, samoin kuin odotan pitkästä aikaa tapahtuvaa musiikillista iloittelua levyjen soittamisen muodossa.
Tämän soittamisen ainoa dilemma on kysymys siitä soittaisinko hyvää musiikkia vai sitä jota massa haluaa? Illan linjaus tulee olemaan rockahtava, yhtyeiden määrittäessä pääpiirteet. Levyhyllyni ilakoi jo etukäteen saadessaan osallistua humalaisen pikkujoulukansan illanviettoon. Pyrkimykseni on myös kumminkin tyydyttää omia valikoivia korviani.
Tänään on hieno päivä, työpäivän päättymisen jälkeen. On jälleen aika suunnata kohti sumuista ja synkkää pääkaupunkia, sen turvapaikkojen lailla hohtavia kahviloita, ja mikä tärkeintä, äärimmäisen kauniin ja verbaalisuuden johtotähden seuraa. Uskoisin että tämä ilta tullee olemaan tämän viikon kohokohta minulle. Uskon lumoutuvani jälleen kerran, kuten hypnotisoitava taskukellon edestakaisesta liikkeestä.
Vaan nyt on aikani lopettaa tämä kirjoittaminen, hivenen itseeni pettyneenä siitä etten ole puinut aikoihin asioita sen syvemmällä kauhalla hämmentäen, vaan vain tyytyen tylsän arjen lyhykäisiin raportointeihin. Ehkäpä ensi kerralla minulla on aikaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan asioita, nyt on riennettävä palaveriin. Hyvää jatkoa sinulle, toivottavasti päiväsi ei ole YUP-yhtyeen laulun kaltainen, sellainen josta tämänkin merkinnän nimi on otettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti