Hei taas. Olen tässä lähipäivinä miettinyt suhdettani eräisiin ihmisiin, vastakkaisen sukupuolen sellaisiin, vieläpä neitokaisiin jotka ovat jo oman siippansa löytäneet. Uskaltaisin väittää että heistä ainakin pari kokee minussa myös vähän jotain muuta kuin perinteistä kaveria. Tiedän, tämä on hyvin itserakkaasti sanottu mutta uskoisin että minulla on tähän asiaan pienet perusteet, niitä en tässä kyllä ala raottamaan yhtään.
Miksi tämä sitten häiritsee minua niin että tästä täytyy oikein nyt julkisesti tietoverkossa itkeä? Siinäpä onkin oiva kysymys johon en osaa (”yllättäen!” kohahtaa kansa. ”Et osaa vastata mihinkään.”) vastata. Koko ajatus on vain vähän outo. Olenko minä turvallinen kohde ihastumiselle? Turvallinen vaihtoehtoinen ajatusleikki fyysisen pettämisen sijaan? Tiedän että joskus onnistun laittamaan sanoja peräkkäin sellaiseen järjestykseen että se miellyttää joitakuita henkilöitä. Seurassani voi joskus, hyvän päivän ollessa kyseessä, tavallaan kylpeä kaunopuheisuudessa. Siitä on sitten sopivan annoksen nautittuaan hyvä siirtyä oman alfauroksen kainaloon nauttimaan miehekkyydestä ja turvasta, asioista joita minulla ei ole tarjota.
Äskeinen kappale ei ole katkera vaikka se sille saattaakin vaikuttaa. Se on kirjoitettu jotta havahtuisin itse vihdoin. Ei toisaalta tuossa mitään vikaa ole, mielellänihän minä huoraan tällä tavalla, ei minulla muutakaan ole.
Tästä siirtyminen muihin aiheisiin on väistämättä aasinsillaton tapahtuma joten siirrymme näin. On vaikea uskoa että jouluun on enää pari viikkoa aikaa. Täytyy kaiketi piakkoin käyttää aikaa lahjojen miettimiselle, vaan sen tuomat ongelmat tarvitsenevat oman merkinnän. Minä haen nyt kahvia ja nautin hyvästä musiikista, ne ovat minun turvalliset ihastumisen kohteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti