Arkisen maanantain huomenta. Viikonloppu on taas koettu, niin hyvässä kuin pahassakin. Teatteriharraste oli olennainen osa aikataulutusta mutta onneksi vähän muutakin mahtui ohjelmakartalle. Perjantaina ei tapahtunut mitään sen jälkeen kun lähdin kaupunkiasunnostani kohti kaupungin vilkkuvia valoja, hämäriä katuja ja haureuden tyyssijoja.
Lauantai oli suorastaan yllättävä ilta, teatteriharrasteesta siirryin erään kollegan kanssa tupaantulijaisiin, joissa näinkin sitten tuttuja kasvoja parin vuoden takaa. Näin myös tuntemattomia kasvoja, henkilöitä joihin tulisin tutustumaan illan myötä.
Tupaantulijaisista oli aika siirtyä kohti ravitsemusalan liikkeitä ja mitä olikaan luvassa? Ravintolassa joka on kirjannut statuksekseen ns. kantapaikan aseman, oli tupaten täynnä ja mikä parasta, tutuilla henkilöillä varustettuna. Oli uskomattoman mukavaa istuskella ystävien ja tuttujen ympäröimänä, leikkiä sanoilla ja hassutella muutoinkin. Oli mukavaa kuulla myös iloisia perheuutisia. Lauantai-iltana, tai yönä pikemminkin, tapahtui myös jotain hyvin, hyvin outoa. Kyseessä ei ollut kylmäfuusion ratkaiseminen kuten arvelet siellä, vaan jotain hivenen arkipäiväisempää mutta kumminkin äärimmäisen erikoista tahollani.
Ajatuksella ja muistikuvalla herkuteltuani mietin juuri nyt että jakaisinko tämän kanssasi. Ehkä teen niin, intiimimmässä ympäristössä Sinun kanssa keskustellessa. Sen verran annan vihjettä että jälkikasvua en ole ollut tekemässä, likaisen mielikuvituksesi toisin väittäessä.
Lauantaina sain myös kutsun uuden vuoden viettoon pääkaupungin keskustassa olevaan asuntoon. Harkitsen hyvin vakavasti, olisi mukavaa jos vuoden vaihtumisen rutiineihin tulisi muutosta. Ylipäänsä rutiineihin olisi hyvä tuoda muutosta. Ehkäpä tällä viikolla jo joitain muutoksia tapahtuu asioissa, mene ja tiedä.
Hyvää päivää sinulle, minä jatkan kahvini parissa ja harkitsen vakavasti uuden vuoden lisäksi siivoustoimenpiteitä, aion tänään ottaa itseäni niskasta kiinni tuon asian suhteen. Ihan kohta. Ihan kohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti