sunnuntai 31. elokuuta 2008

En sittenkään rohjennut.

Sunnuntaita. Silmiä kirvelee ja yskittää, olen siis ollut ravintolassa. Kronologisesti näin:

Eilen heräsin vailla suurta krapulaa ja (kirjoitin aluksi eilen aamulla mutta pyyhin aamun pois, jokainenhan herää aamulla ja sitä on siis turha mainita ja alleviivata) kävinkin moikkaamassa ”ottosiskoani” Forumissa päivällä. Iltapäivällä lähdin saman ystäväni luokse jonka tykönä olimme olleet edellisenä iltana ja sama kopla kokoontui jälleen. Pohjustettuamme sopivasti, lähdimme omituiselle ekskursiolle ja kävelimme Eirassa, Ullanlinnassa ja Punavuoressa. Ensimmäinen etappimme oli joku karaokeravintola, rakennus oli takuuvarmasti entinen yleinen käymälä ja asiakaskuntansa pitkälti samaa sorttia. Me mukaan lukien.

Terassikaljojen jälkeen ryhmänjohtajamme (hän johdatti meidät ensimmäiseen paikkaan sanoilla ”En muista ihan tarkalleen missä se on, luottakaa muhun. Mennään räkälään”) johdatti meitä jälleen kertomatta määränpäätä ja kohteena oli legendaarinen Sikala eli Sea Horse. Kävelimme Sikalan vierestä ja totesimme sen olevan jokaisella meistä listalla ”ravintola jossa on ihan pakko käydä” ja kävelimme keskustaan.

Tästä merkinnästä tulisi äärimmäisen pitkä jos jatkaisin yhtä spesifiä kertomustyyliä joten lyhennellään. Joimme itsemme humalaan ja kasvatimme porukkamme kokoa yhdellä henkilöllä. Kesäminkin kanssa jo aiemmin soiteltuani, Kuudenteen Linjaan matkasimme ja siellä olisimme kohtaava. Liput olivat kalliit, samoin alkoholi. Nieminen & Litmanen oli äärimmäisen viihdyttävä takaa-ajomusiikillaan.

Koska mielessämme oli eräät asiat, siirryimme pois ”Kutosesta” ja suuntimana oli seuraavaksi Pasifico. Ensimmäistä kertaa tuli käytyä kyseisessä ravintolassa ja uskoisin, että ei todellakaan viimeistä. Viinaa myytiin kannuissa (haloo, onko kuluttaja-asiamiehellä? Mitä sanoo LAKI????) ja kivaa oli. Koska edelleen mielessämme oli eräät asiat ja Kalliosta ei tunnetusti irtoa, lähdimme taksilla ytimeen. Koplamme kutistui tässä vaiheessa kaksikoksi ja suuntasimme suoraan Baker’siin.

Paakarissa tapasimme pari tuttua ja ihan normaalia riekkumista loppuun asti. Yhtäkkiä päätimme kaikki lähteä nukkumaan ja kotimatkalla piti vielä ottaa kebardia mukaan. Kotona vasta havahduin siihen, että kello oli vähän yli neljä yöllä. Tämä on tuiki harvinaista minulle, varsinkin kun aloitimme alkoholipitoisten nesteiden kanssa touhottamisen neljän aikaan iltapäivällä. Söin sitten melko maukkaan leipäkebabini katsoen samalla YUP:n viihdyttävää livesoitantaa digitaaliselta versatiilidiskiltä.

Yöllä näin erittäin omituista unta. Yhtye oli Provinssirockissa keikalla ja emme katsoneet tarpeelliseksi treenata laisinkaan keikkaa varten. Esiinnyimme Ilosaarirock-lavalla (?!?) ja show oli silkkaa kaaosta. Olin tehnyt settilistat pojille ja kirjoittanut vääriä biisejä, yhtyeen ihan uran alkuvaiheen biisejä ja yllättäen kaikki osasivat soittaa ne, minä en laulaa niitä. Oli siinä unessa kaikkea muutakin mutta pääpiirteittäin se kulminoitui tuohon.

Onkohan silloin muuten juonut liikaa alkoholia lähiaikoina kun lottoa ostaessa menee täysin lukkoon eikä muista pankkikortin tunnusnumeroa vaikka sitä on viimeksi käyttänyt muutamaa minuuttia aikaisemmin?

Otsikko juontaa pitkään muhineesta ajatuksesta otsikoida joku merkintä sanoin "Kun Mierolainen pillua sai." En sittenkään rohjennut tänään. Ehkä joku toinen kerta.

4 kommenttia:

  1. olisi aivan mahtavaa otsikoida tuolla tavoin, vaikka, nyt kun paljastit sen, niin spoilasit myös.

    on muuten todella hieno tunne, kun on alkoholin avulla tyhjentänyt päänsä tollasista turhista tiedoista kuin juuri esimerkiksi tunnusluvut, oma nimi ja osoite.

    VastaaPoista
  2. Mä spoilasin sen ihan tietoisesti, mä en usko mulla olevan koskaan tarpeeksi kanttia otsikoida noin sikaisesti ja härskisti, vaikka tietenkin täysin vielä asiattomasti tapahtumiin nähden.

    VastaaPoista
  3. plääh, sanon minä. en oikeesti kohta enää ole kykenevä kommaan tänne, koska noi sanavahvistukset on liian hankalia, jotain mensa-tasoa.

    VastaaPoista
  4. mulle tulee mensasta aina mieleen mensikset, asiatonta kyllä.

    mutta JEE, mut mainittiin täällä! enkä tiedä, pitäisikö olla otettu siitä että kuuluu kohderyhmään (viittaan tällä mieron puhelinkommenttiin lauantailta mun saatavuudesta :D )

    mäkin unohdin mun tunnusluvun kerran, kun oltiin yhden nuun kanssa oltu kattomassa erästä kanadalaista rokkaria tavastialla ja sen jälkeen riehuttiin eräässä kaivokadulla sijaitsevassa, hieman lääväisessä kuu-aiheisessa ravintolassa. onneksi tällä nuulla oli rahaa silloin.

    mun sanavahvenne on ihan helppo. ehkä blogger tajuaa, että mä en tajua muuten.

    VastaaPoista