Hei vain pitkästä aikaa. Olen nyt virallisesti aloittanut koulunkäynnin pitkähkön (7-8 vuoden toim.huom.) tauon jälkeen. Kaksi päivää koulua on takana ja ensitunnelmat ovat aika hyvät. ”Luokkatoverit” ovat mukavia ja opettajat erittäin sellaisia myös. Ruokailu on halpaa ja kivaa. Eilinen meni orientoituessa ja selvitellessä koulun kuvioita.
Tänään sitten alkoi itse aherrus. Heti ensimmäiseksi aamulla oli tasokokeet englannin ja ruotsin kielistä. Uskalsin arvata, että enkku menee läpi takuuvarmasti ja niinhän se menikin. Huitaisten tehty koe antoi tulokseksi 81/100 pistettä joten prepata ei tarvitse. Ruotsia vähän jännitin (hallussani taitaa olla lukioni epävirallinen ennätys edelleen, viisi peräkkäistä nelosta todistuksessa. Opettajat kyselivät etenemisesteestä, valehtelin AINA ettei sitä ole. Kyseessä ei ole se, ettenkö oppisi kieltä, kapinoin vain vahvasti tällaista(kin) pakkoa vastaan ja opettajiksi aina jotenkin tuli kuivia patonkeja.) ja koinkin olleeni hivenen hukassa kokeen aikana. Sanasto oli täysin kadoksissa ja taivutusmuodot samoin. Ihme tapahtui, pääsin läpi minimipisteillä. Ajattelin kyllä mennä preppaamaan silti, en tule todennäköisesti selviytymään muutoin tulevista kursseista.
Heti tasokokeen jälkeen pitikin sitten lähteä ruokatunnilla suhailemaan koko pääkaupunkimme läpi julkisilla opintotoimistoon toimittamaan tarpeellisia papereita. Iltapäivä menikin sitten tietotekniikan perusteisiin tutustuessa. Taidan ottaa näyttökokeena kyseisen homman.
Bussimatkalla kohti keskustaa ja kotia tapasin sattumalta erään naisen elämäni nuoruusvuosilta. Kutsutaan häntä vaikka The Licksiksi. Oli hauska kuroa reilussa vartissa yhdeksän-kymmenen vuotta kiinni. The Licks opiskelee tätä nykyään teologiaa ja olikin menossa heprean tunnille. Aika paljon on muuttunut neiti niistä nuoruusvuosista kun minä hänen impeään puhkoin. Ei ole enää vihreätä punkkaritukkaa, kihlat on ostettu ja elämä on mallillaan kaiketi muutoinkin.
Kotimatkalla kävin ostamassa kaljaa.
Nyt sitten istun kotona ja mietin elämän suuria kysymyksiä: Otanko oluen nyt vai syönkö ensiksi pinaattilettuja? En todellakaan tiedä. Kaljaa tekisi yllättävän paljon mieli mutta täytyy olla rautahermoinen, aamulla on vuorossa autolla ajamista ja arkunkantoa. Taidan ensiksi ottaa niitä lettuja.
Taiteiden yö on alkamaisillaan ja perinteestäni kiinni pitäen en aio osallistua. Ehkä vain datailen kuten maailman tylsimmän ihmisen kuuluukin ja menen aikaisin nukkumaan.
No eipä tässä muuta. Kiva kun kävit.
kiva et muillakin on tylsää. mä oon ihan kypsä ja sen lisäksi mun pitää pedata pojille, jotka örveltää tänne jostain skeittijuhlista yöllä ja haisee pahalle.
VastaaPoistamiksei onnenlahjat mee yhtään tasan? onko valituspäälliköllä?