Tulipahan eilen oltua sitten synttäreillä. Lähdimme ystäväni Myr De Nomsin kanssa illalla juhlimaan On The Rocksin syntymäpäivää. Seurueeseemme liittyi (suunnitelman mukaisesti, ei sattumalta) Myrin mies ja eräs ystävä. Tämä villi nelikkomme käveli hitaasti (johtuen kuumeisesta olotilastani) läpi massiivisen rautatientorin ja siirtyi jonottamaan ulkopuolelle. Jonoa olikin ihan kiitettävästi.
Kun olimme jonottaneet juuri sopivan verran, pääsimme sisälle. Osuvaa. Tuli huomattua jälleen kerran vanhojen kansojen tietävän asiat paremmin. Olen siis kamppaillut flunssan ja äänenmenetyksen kourissa lauantaiaamusta alkaen. Eilen saatuani ensimmäisen ilmaisen oluen käsiini ja pari hyvää huikkaa otettua, oireet katosivat tyystin. Olin kuin uusi ihminen. Siispä ei muuta kuin polttamaan paljon tupakkaa sisätiloissa ja juomaan sitä kaljaa kun se niin auttaa.
Havaintojeni mukaisesti Ellen Jokikunnas (pienempikuinkolme) asuu On The Rocksin miesten vessassa. Näköhavainnot hänestä siellä olivat jotakuinkin 80 % käyntikerroista. Ellen myöskin totesi mieleenpainuvan lauseen: ”Koettakaa itse olla nainen ravintolassa yhden illan verran.” Tuota… no, ei se nyt NIIN vaikeata ole varmastikaan. Saatte nopeammin palvelua, ystävällisempää palvelua narikassa, alennuksia juomista, paljon huomiota ja katsekontaktia esim. tisseihin. Jos vastineeksi te joudutte laskemaan housujanne käydessänne virtsaamassa, ei ole minun mielestä ihan hirveän huono diili. Ja teillä on myös se etu, että jos tuleekin virtsatessa yllärikakka, se ei tule housuun.
Hostel Turhuuksien Taival oli jälleen avoinna, tällä kertaa majoituspalvelua käytti Myrin ystävä, toimistotöihin aamulla singonnut ohjus, joka oli alkuillasta jo sanonut monesti ja kovasti: ”Mä en sitten juo yhtään alkoholia puolenyön jälkeen.” Heh heh. Viimeinen juna Vantaalle meni meidän juodessa alkoholia joten vaihtoehdot olivat aika vähissä hänen osaltaan. Oli kyllä mukavaa juttuseuraa ja ihmettelen hänen sitkeyttään: Lopetimme rupattelun kaiketi joskus viideltä ja hänellä oli herätys kahta tuntia myöhemmin. Heräsin kyllä hänen lähtöönsä ja uudemman kerran tuossa yhdeltä iltapäivällä. En tiedä koska olen viimeksi nukkunut iltapäivään asti.
Sain myöskin Rocksissa uuden ystävän, nuori nainen täynnä keskeneräisiä leimoja ja kasvot täynnä metallia. Lupasimme mennä hengailemaan tässä jossain vaiheessa. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että hän on 21 vuoden iässä ollut jo kolme vuotta naimisissa. Todella hienoa. Hänhän yllättäen oli etsimässä kaiketi miesseuraa, en tiedä. Voi olla. Tai sitten ei. EN TIEDÄ.
Nyt sitten juon kahvia vailla krapulaa, kuuntelen kanadalaista Threat Signalia ja harkitsen kovasti Rocksia myös tänään. Siellä olisi nimittäin Musta Joutsen! Vihdoin ja viimein. Siellä en ole myöskään yhtään flunssainen, toisin kuin nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti