sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Viikonlopun loppu loppujen lopuksi.

Olipahan viikonloppu. Lauantaina blogimerkinnän jälkeen lähdin Kallioon. Metromatkalla iski armoton paranoiadarra ja olo oli kuin normaalisti Provinssirockin sunnuntaiaamuna: Tärisevä, pelokas, täynnä pahaa oloa ja muutenkin kaikki päin väärää. Mentiin parin (kirjoitin ensin muutaman mutta meitä oli yhteensä neljä eli minä plus kolme ja kolme ei ole muutamaa) kaverin kanssa syömään Kallionhoviin ja tarkoituksena oli ottaa ”vähän hapanta” siinä samalla.

Tarkoitus tosiaan oli. Hirveän darran iskiessä kasvoille kuin miljoona volttia sain syötyä puolikkaan pizzan jonka jälkeen minun oli pakko lähteä kotiin pelkäämään. Pidättelin oksennusta koko ratikkamatkan keskustaan ja jäätyäni oikealla pysäkillä pois, koko kävelymatkan kotiini olin puhuva Yhtyeen kitaristin kanssa. Oli pakko saada puhua jollekulle jotta saisi ajatukset pois siitä olosta. Kitaristilla oli hauskaa kustannuksellani, kerrankin näin päin.

Kotona katsoin netti-tv:stä jotain ohjelmia ja kävin hakemassa Makuunista karkkia. Alkuillasta eli joskus viiden jälkeen alkoi puhelin osoittaa taas elämisen merkkejä ja kuulin, että oltaisiin menossa Eerikinkadulle juhlimaan. Ajattelin voivani mennä edes seuraksi jotta en olisi tällä kertaa luopio koko päivää.

Neljännen oluen aikana alkoi helpottaa olo.

Kun olimme juoneet kaikkien kaikki oluet ja Stollet, lähdimme baareja kuhisevaan keskustaan. Yhden puhelun jälkeen paikaksi valikoitui Koskisen Sepin Schönes. Muistimme siellä olevan litran olut 5€. Muistimme väärin.

Litran kaljan (9,50€) kanssa täydessä baarissa seikkailu on mielenkiintoista puuhaa. Suosittelen kokeilemaan ihan itse, sanat eivät tee sille oikeutta. Joku Paikallinen Bändi soitti tylsiä covereita tylsän rutinoituneesti ja aiheuttaen meissä lähinnä halveksuntaa ja pahaa verta. Koko homman pelasti miksaaja. Kaljuuntuva mutta pitkä tukka, nahkaliivi, mustat farkut, vähän tukeva, 80-luvun lasit, miksaustiski lavan vieressä, penkkinä joku monitori tms. kaappi ja miksaaja LAULOI STEMMAT. Oli aivan uskomattoman hienoa nähdä.

Litran oluen jälkeen oli aika lähteä pois tuosta tkk:laisten ja muiden junttien kansoittamasta helvetistä ja siirryinkin Neidon (olimme tavanneet Schönesin edessä, puhelimessa näin sovimmekin) kanssa Shakeriin jossa oli tuttu baarimikko töissä ja muutenkin hyvä meininki kaikin puolin. Shakerista lähdimme kun aika oli kypsytetty juuri sopivaksi ja pienen tuumailun jälkeen päädyin Vantaalle yöksi.

Ystäväni Stereo muisti minua tekstiviestillä aamuyöllä kolmen aikaan ”Mis vitussa oot?” johon vastasin ”Vantaalla. Mitäs siihen sanot?” Stereon vastaus sai minut repeämään liitoksistani, lihapalojen lätsähdellessä lattiaan kuivailin silmiäni. ”Mitä Stereo sitten vastasi?” sinä kysyt ja minä vastaan: ”Huora.”

Juttelimme maailman menosta jonnekin yli neljään asti ja Neito halusi mennä yöllä suihkuun. Nukahdin suihkunsa aikana. Heräsin aamulla pirteänä ja yskivänä.

Tänään sitten olen tullut yksin junalla takaisin Helsinkiin, jutellut Yhtyeen kitaristin kanssa Anna Abreusta (hän on sitä mieltä, että Annasta katosi kaikki hohdokkuus ja yleinen kiinnostavuus täysi-ikäisyyden myötä, hieno mies kerta kaikkiaan) syönyt eilen tekemääni ruokaa, tiskannut, naurattanut vähäsen Nuuta (kun sillä on niin kova darra ja jotenkin nyt osaan sympatiseerata paljon), katsonut Transformersin (melkoinen virhe) ja kuunnellut musiikkia.

Eipä tässä nyt sitten mitään, merkinnästä tuli niin pitkä, että jätän kaikki musiikkiasiat puimatta. Ensi kertaan pikkuiset!

5 kommenttia:

  1. sun tagit on parhautta. tänään katsottuani sen videon vielä pari kertaa uudestaan selasin sun kaikki tagitetut merkinnät ja kikatin.

    t. nuukalaislegioonalainen

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti! Kumarran virtuaalisesti ja myhäilen. Niiden tehtävänä on naurattaa ja se on näköjään sitten onnistunutta. Itseäni ne naurattavat kovasti.

    Kylläpäs vähän väsyttääkin jo.

    VastaaPoista
  3. mun suosikki on pakaste. ja väsyttää myös ja huono olokin on. i've got it all!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi ei nyt osannut lukea. Tekstissä mainittiin juuri, ettei 3 ole muutamaa.

    Ehkä ensi kerralla paremmin sitten.

    VastaaPoista