Fool For Respect

Taas on yksi työpäivä takana. Edessä on onneksi enää 12 päivää ennen seuraavaa vapaata, äkkiähän tuo mennee. Tänään istuessani bussissa, sateen piiskatessa ikkunaan raivokkaasti, toistuvasti tämänkin blogin otsakkeissa olleen Texturesin soidessa iPodissa ja katsellessani vaahteroiden värjäytyneiden lehdistöjen leikkiä piiskaavassa tuulessa kuusten edessä, oli tunteeni omituista kyllä onnellinen. Ehkäpä onni on tarttuvaista kuten esim. sukupuolitaudit ovat. Onnen tarttumiseen ei onneksi tarvitse yhtä läheistä kontaktia.

Koska en ole pitkään aikaan siteerannut biisejä blogissani, aion nyt tehdä niin. Koko siteerausidea tuli seistessäni odottamassa bussia ja kyseisen kappaleen ääniaaltojen herkutellessa pitkin korvakäytäviä. Kyseessä on kohta äärimmäisen mahtavan YUP:n äärimmäisen mahtavan albumin ”Toppatakkeja ja Toledon terästä” äärimmäisen mahtavasta avausraidasta ”Tyttö jota rakastan”:

Ei ole ihme, ettei tässä kaupungissa viihdy kukaan.

Vartija pieksää päätään pöytään:

Halkeilee puu! Ja kallo:

Mies lyö kipinää, roihahtaa tuleen –

Kummastunut lapsi hehkuvissa hiilissä talloo.

Kyseinen kuvaus on äärimmäisen hieno mielestäni.

Mitäs sitten vielä? Olin tosiaan sunnuntaina katsomassa Hemma Beastia ja se oli livenä juuri niin hauska kuin uskalsin odottaakin. Ilta oli kaikin puolin mitä mainioin. Illan loppuosuus aiheutti tapahtumaketjun josta jouduin seuraavana päivänä konsultoimaan aina yhtä avuliasta Kesäminkkiä.

Tämän kerran täytyy myöntää tehneeni konsultaation vastaisesti tosin. Konsultoin eilen illalla toista naispuolista ystävääni (eikös Amerikassakin aina haeta se ”second opinion” joka todennäköisesti on lähempänä sitä totuutta jonka potilas/asiakas haluaa kuulla?) ja toimin hänen ohjeensa mukaisesti. Tämä oli ns. great success ja niitän viljan tästä sadosta perjantaina aamulla.

Nyt on hyvä fiilis.

Ei varmaan ole kauaa.

(Otsikko kotimaista The Machetea)

edit: Unohdit laittaa tagit kohdalleen.