Ave Caesar! Nyt kun kesäloma on vain vauhdikkaasti haaleneva muisto jossain horisontin takana siirtymässä näkyviltä manan maille, on aika taputella näppäimistöä ensimmäisen työpäivän turvin. Koulua on nyt käyty muutama päivä, arkkua on kannettu ja kahvia juotu. Työpaikalle saapuminen tänään aamulla oli oikein helppoa, yllättävänkin oikeastaan.
Herääminen ennen kuutta ei tehnyt vaikeaa (kuulostaapa ontuvalle ja amerikkalaiselle) ja bussimatka sujui rattoisasti ilmaisjakelulehdestä uutisia tavatessa. Ennakko-odotuksista poiketen en saakaan kouluhommia sysättyä työajalle vaan minun täytyy istua konttorissa ylimääräistä aikaa, tehdä tunnit sisään ja blaa blaa blaa. Piakkoin on Ahteeri ja Sissistentti-messut ja siellä tulee sitten oltua edustamassa firmaa ja naurattamassa minihameisia kahvinkeittämisen ammattilaisia.
Firmassa on tehty radikaaleja päätöksiä loman aikana, yksi tärkeimmistä on varmaankin aukioloaikojen typistäminen pelkkiin tilauksiin. Talouspuoli on ollut aika tiukahko (yhtä tiukka kuin kuusitoistavuoMITÄ?) ja asiaahan ei ole helpottanut päättävien tahojen logiikka. Alkuvuonna meille ilmoitettiin, ettei rahaa tule tarpeeksi kassaan. Koetin puhua markkinointiin satsaamisesta ja sen tärkeydestä. Eihän kukaan tule jos ei tiedä paikan olemassaoloa, eikö totta? Päättävät tahot olivat sitä mieltä, että ainoa tapa saada lisää rahaa kassaan on nostaa pääsymaksuja 20 %. Näinhän me sitten jouduimme tekemään ja yllättävien lisämenojen(kin) vuoksi (vuokrakalustoa ja lisääntyneitä henkilöstökuluja siitä johtuen) me ajaudumme kovaa vauhtia suoraan helvettiin.
On tullut aika jolloin Mierolainen alkaa tosissaan etsiä uutta työtä. Jos vaikka löytäisi hommia tulevan ammatin saralta, se olisikin jotakin.
Mitäs sitten vielä? Ei kai tässä mitään, vielä tunti kahvitaukoon, kolme tuntia kotiinlähtöön. Pitkiä aikoja kyllästyneen tiimalasissa, hiekanjyväset eivät millään halua valua juoksevana norona vaan yksi kerrallaan vähitellen pyörähtelevät alaspäin, jääden välillä kahville siihen kapeimpaan kohtaan ja vaihtelemaan kuulumisia:
- Mitäs kuuluu?
- Mitäs tässä, olin just fiilistelemässä Normandiassa maihinnousupaikalla.
- Oliko paljon veteraaneja?
- No joo, jonkin verran vuorovesi on huuhtonut pois konkareita mutta oli siellä ylempänä pirtsakkaa sakkia jota on tallonut niin saksalaisten kuin liittoutuneidenkin rautasaappaat. Mitäs ite?
- Mitä täs, oon ollut rantsussa tsiigaamassa tissejä ja perseitä. Aika heikkoa laatua ollut. Pari hyvää vakoreissua tuli kyllä tehtyä. Ihan ok loma, vähän tylsää täällä töissä. Pitää vissiin varata aika psykologille.
sihteerien sovinistinen kuvaus oli selvästi tärppi mun kiukkurauhaselle, mutta mäpä äkkäsin sen ajoissa enkä astunut karhunrautoihin :D
VastaaPoistahiekan kuvaus oli kerrassaan herkullista, kiitos siitä! hörähtelin ääneen miettiessäni kahvittelevia pikku ryynösiä siellä sileässä lasisuppilossa määränpäähän liukumista vältellen, enkä tiedä miksi tämä lause alkaa yhtäkkiä muistuttaa minua keinohedelmöiÄH.
itseänihän tässä myös pilkattiin, paitsi että mun tehtäviin ei edes kuulu kahvinkeitto ja epäilen, ettei tuolla hame saa olla kuin polven yläpuolelle lyhimmillään. mutta, tottahan se on, että sana SIHTEERI saa jokaisen miehen silmiin sellaisen tietyn pilkkeen, se vaan on pilattu.
VastaaPoistaParahimmat chipsit! Te nyt juututte ihan väärään asiaan koko merkinnässä. Ei sivujuonteella ole merkitystä. Sihteeri sanana kyllä luo tiettyjä assosiaatioita ja tuottaa heti endorfiinia ja serotoniinia pääkoppaan. "Entäs jalkakoppaan sitten?" kysyy näsäviisas partiolainen kadun toiselta puolelta. Murskaan hänet kultaisella haarukalla. HAHA! Siitäs saat, Baden-Powell!
VastaaPoistaääh, me ollaan juustosuikeroita :D tai kohta hot rodeja.
VastaaPoistamä haluun olla cheeseball! enkä ala muuten mitään.
VastaaPoistakultaisella haarukalla... *kyltymätöntä huutonaurua*
sanavahvistus on unicefin alajärjestö, jonka huolenaiheena ovat maailmanlaajuiset toilettitilat: wcfcey