Viikonlopun loppu loppujen lopuksi.

Olipahan viikonloppu. Lauantaina blogimerkinnän jälkeen lähdin Kallioon. Metromatkalla iski armoton paranoiadarra ja olo oli kuin normaalisti Provinssirockin sunnuntaiaamuna: Tärisevä, pelokas, täynnä pahaa oloa ja muutenkin kaikki päin väärää. Mentiin parin (kirjoitin ensin muutaman mutta meitä oli yhteensä neljä eli minä plus kolme ja kolme ei ole muutamaa) kaverin kanssa syömään Kallionhoviin ja tarkoituksena oli ottaa ”vähän hapanta” siinä samalla.

Tarkoitus tosiaan oli. Hirveän darran iskiessä kasvoille kuin miljoona volttia sain syötyä puolikkaan pizzan jonka jälkeen minun oli pakko lähteä kotiin pelkäämään. Pidättelin oksennusta koko ratikkamatkan keskustaan ja jäätyäni oikealla pysäkillä pois, koko kävelymatkan kotiini olin puhuva Yhtyeen kitaristin kanssa. Oli pakko saada puhua jollekulle jotta saisi ajatukset pois siitä olosta. Kitaristilla oli hauskaa kustannuksellani, kerrankin näin päin.

Kotona katsoin netti-tv:stä jotain ohjelmia ja kävin hakemassa Makuunista karkkia. Alkuillasta eli joskus viiden jälkeen alkoi puhelin osoittaa taas elämisen merkkejä ja kuulin, että oltaisiin menossa Eerikinkadulle juhlimaan. Ajattelin voivani mennä edes seuraksi jotta en olisi tällä kertaa luopio koko päivää.

Neljännen oluen aikana alkoi helpottaa olo.

Kun olimme juoneet kaikkien kaikki oluet ja Stollet, lähdimme baareja kuhisevaan keskustaan. Yhden puhelun jälkeen paikaksi valikoitui Koskisen Sepin Schönes. Muistimme siellä olevan litran olut 5€. Muistimme väärin.

Litran kaljan (9,50€) kanssa täydessä baarissa seikkailu on mielenkiintoista puuhaa. Suosittelen kokeilemaan ihan itse, sanat eivät tee sille oikeutta. Joku Paikallinen Bändi soitti tylsiä covereita tylsän rutinoituneesti ja aiheuttaen meissä lähinnä halveksuntaa ja pahaa verta. Koko homman pelasti miksaaja. Kaljuuntuva mutta pitkä tukka, nahkaliivi, mustat farkut, vähän tukeva, 80-luvun lasit, miksaustiski lavan vieressä, penkkinä joku monitori tms. kaappi ja miksaaja LAULOI STEMMAT. Oli aivan uskomattoman hienoa nähdä.

Litran oluen jälkeen oli aika lähteä pois tuosta tkk:laisten ja muiden junttien kansoittamasta helvetistä ja siirryinkin Neidon (olimme tavanneet Schönesin edessä, puhelimessa näin sovimmekin) kanssa Shakeriin jossa oli tuttu baarimikko töissä ja muutenkin hyvä meininki kaikin puolin. Shakerista lähdimme kun aika oli kypsytetty juuri sopivaksi ja pienen tuumailun jälkeen päädyin Vantaalle yöksi.

Ystäväni Stereo muisti minua tekstiviestillä aamuyöllä kolmen aikaan ”Mis vitussa oot?” johon vastasin ”Vantaalla. Mitäs siihen sanot?” Stereon vastaus sai minut repeämään liitoksistani, lihapalojen lätsähdellessä lattiaan kuivailin silmiäni. ”Mitä Stereo sitten vastasi?” sinä kysyt ja minä vastaan: ”Huora.”

Juttelimme maailman menosta jonnekin yli neljään asti ja Neito halusi mennä yöllä suihkuun. Nukahdin suihkunsa aikana. Heräsin aamulla pirteänä ja yskivänä.

Tänään sitten olen tullut yksin junalla takaisin Helsinkiin, jutellut Yhtyeen kitaristin kanssa Anna Abreusta (hän on sitä mieltä, että Annasta katosi kaikki hohdokkuus ja yleinen kiinnostavuus täysi-ikäisyyden myötä, hieno mies kerta kaikkiaan) syönyt eilen tekemääni ruokaa, tiskannut, naurattanut vähäsen Nuuta (kun sillä on niin kova darra ja jotenkin nyt osaan sympatiseerata paljon), katsonut Transformersin (melkoinen virhe) ja kuunnellut musiikkia.

Eipä tässä nyt sitten mitään, merkinnästä tuli niin pitkä, että jätän kaikki musiikkiasiat puimatta. Ensi kertaan pikkuiset!

Alk. 4,6 vol.-%

Koeta nyt sitten summata jotain. Cult Of Luna soi stereoissa, kalja on kylmää ja aamun ensimmäinen savuke meni päähän todella kovaa. Harkitsen kahvia erittäin vahvasti.

Eilen oltiin juhlimassa viimeistä työpäivääni, muistikuvat ovat hajanaisia. Bruuverissa ostin pienen oluen, Nollassa ison.

Kivaa oli.

Ei tästä nyt tule mitään informatiivista, lähinnä sekasortoa on pää täynnä. Onkohan minulla orastava alkoholiongelma?

Mene nukkumaan. Haluaisin halauksen ja kuulla sanat ”Kyllä sä oot Miero oikeasti hyvä ihminen ja kelpaavainen asioihin.”

Mulla on kova ikävä H. Le Coqia, Nuunista ja Kesäminkkiä. Miksei me koskaan nähdä?

Kolmas yritys

Radio huutaa korvaani, näköjään tarpeeksi kovalla volyymilla, sillä en kuule työkaverini sanoja. Hänen huuliensa liike on soljuvaa ja jotenkin poeettista. Hymyilen hänelle ja nyökkään kuin kuulisin hänen sanansa. Hän jää katsomaan odottavana. Tuijotuksensa normaalisti häiritsisi minua mutta ei tänään. Kohautan olkapäitäni, pyörähdän 180 astetta ja lähden kävelemään linoleumilattiaa pitkin ovia kohden. Mitä kauemmaksi pääsen radiosta, sitä selvemmin kuulen sen sanat ja myöskin askeleitteni kopinan käytävällä.

Seinät ovat kuten normaalissa terveyskeskuksessa on tapana ollut olla: Ilmoitustauluilla on haaleita A4-lappusia täynnä mustaa printtiä, ilmoitustaulujen väleissä julisteita ravintoympyröistä ja kaikkea muutakin turhaa. Olen täysin kyllästynyt tähän. Kulmassa tulee vastaan tuttu hoitaja, noin 25–30-vuotias vaalea nainen. Juuri sopivalla tavalla rintava ja uskon työtakin alla olevan melkoisen herkullisen takamuksen. Hymyilen hoitajalle ja huomaan sivusilmälläni hänelle ilmestyneen kihlasormuksen vasempaan nimettömään viikonlopun aikana. Pidättelen salamannopeasti kohoavaa raivoani, olin suunnitellut uppoavani tuohon naiseen pikkujouluissa, nyt asiaan olisi vaikeampi päästä. Ainakin joudun tekemään enemmän asian eteen töitä.

Jatkan matkaani kohti ulko-ovia ja pitkän työvuoron päätöstä. Hyräilen Freemanin Oot mun kaikuluotainta ja pyörittelen etusormeni ympärillä avainnippua. Äkkiä puhelimeni herää eloon, soittoääni ottaa käytävällä kenkien kopinalta valtaa ja kaivan taskusta puhelimen esiin. Näytöllä vilkkuu tyttöystäväni nimi. ”Mitä se huora nyt tahtoo?” ajattelen tuskaisena ja pakotan suuni hymyyn kun vastaan.

”Hei kulta!” hän sanoo ääni täynnä odotuksia ja toiveita. Hän taitaa siis selkeästi muistaa luvanneeni vieväni hänet syömään työvuoron päätteeksi. ”No hei mussukka.” vastaan ja alan välittömästi kehitellä mielessäni tekosyitä ruokailun välttämiseksi. ”Joko oot pääsemässä pois? Voisin tulla hakemaan sut parin minuutin päästä. Meillä on se varaus sinne Ritziin puolelta.” ”Joo, kyllä mä täältä kohta pääsen, täytyy käydä kyllä suihkussa vielä.” Pysähdyn käytävälle äkisti ja toivon turhaan, että taskussani olisi vielä lääkekaapista varastettuja lääkkeitä. ”Muista kulta olla nopea, tässä on alle puoli tuntia aikaa. Mä tuun parkkikselle odottamaan sua.” Joudun pakottamaan itseni erittäin vaivalloiseen hymyyn, näen peilikuvani heijastuvan ikkunasta ja silmissäni palava viha saa minut kuitenkin rentoutumaan. ”Joo, mä oon siinä kymmenen minuutin päästä.”

Lopetamme puhelun ja kävelen ulko-ovien lähellä olevaan pukuhuoneeseen. Loisteputkilamppujen kliinisessä valossa riisun itseni, otan kaapista pyyhkeen ja otan pikaisen suihkun. Kuivaan itseni suurpiirteisesti, puen siviilivaatteet päälle, otan pari kodeiinitablettia ja tarkastelen itseäni peilistä. ”Panisin.” sanon yllättävän kovaan ääneen ja räjähdän nauruun. Samalla sisään astuu toisen vuosikurssin harjoittelija ja hän selkeästi hämmentyy tajutessaan minun nauravan yksin pukuhuoneessa. ”Öhh.. hei…” hän sanoo. Rupean nauramaan vielä voimakkaammin, isken hänelle silmää samalla kun laitan takin päälleni ja totean: ”Niin se kaikki loppuu aikanaan. Heh heh.” Lähden pukuhuoneen ovea kohti ja tunnen hänen katseen niskassani. ”Jos minulla olisi veitsi lähellä, lopettaisin tuonkin ihmisen irvikuvan elämän.” ajattelen ja vihellellessäni edelleen Freemania tönäisen pukuhuoneen oven auki ja suuntaan kulkuni ulko-ovelle. Tarkistan takkini taskun ja siellä oleva injektioneula saa minut tuntemaan suurta vapautta.

Levyraati

Kaitpa se nyt on tämäkin humpuukihomma tehtävä. Uusia biisilöydöksiä siis listataan viiden kappaleen verran:

Volbeat – Mary Ann’s Place

Olisin halunnut linkittää biisin, joka on mielestäni uuden levyn ehdotonta kärkikastia. Kyseistä biisiä ei kuitenkaan löytynyt nopealla googlettamisella esim. Youtubesta. Biisi itsessään on erittäin nerokkaasti tuotettu, akkarit säkeistön taustalla tuovat sopivaa helinää ja stemmat ovat hyvät. Naislaulusta plussaa. Osta siis levy ja totea itse.

Tässä vaiheessa jo tulee esiin se ikävä fakta, että olen ostanut liian vähän levyjä lähiaikoina. Niinpä nyt nostankin esille vain mielestäni loistavia biisejä joita en ole vähään aikaan kauheasti hehkutellut:

Candiria – Remove Yourself

Loistava yhtye jonka musiikillinen ilmaisu vaatii kuulijaltaan aika paljon. Hyvin palkitsevaa sen jälkeen kun olette tulleet tutuiksi. Kyseisen yhtyeen suosikkini on oikeastaan nimihirviö Constant Velocity Is As Natural As Being At Rest mutta ”yllättäen” kyseistä biisiä ei löydy videona.

Ghost Brigade – Rails At The River

Suomesta ponnistetaan ja muistaakseni bändin jäseniä on myös Swallow The Sunin rivistössä. Kaunista kerta kaikkiaan.

Luciano Pavarotti – Nessun Dorma

Mielestäni maailman paras yksittäinen laulusuoritus. Katsokaa kuinka kepeästi mies laulaa, ilmekään ei värähdä oikeastaan. Täydellistä. Tämän kun olisi saanut todistaa omin silmin.

Isis – Grinning Mouths

Tästä levystä (Panopticon) ja biisistä ei voi saada yliannostusta. Valtavaa nerokkuutta ja nostattamista. Ikävä kyllä vain live-versio tarjolla.

Tämä hommahan vasta alkoi päästä kunnolla käyntiin. Ensi kerralla sitten muita bändejä ja biisejä. Täältä tähän.

Ja niin, tämä on kahdessadas merkintä (mieti!) ja seuraava tulee sitten vasta kun on asiaa.

Too drunk to fuck.

Viimeisen viikonlopun vahtivuoron ääreltä Jumalan terve! Minulla ei ole mitään varsinaista asiaa mutta kunhan nyt jotain kirjoittelen kuoloa odotellessa. Toissailtana olin äitimuorin maittavien patojen tykönä ja illalla sain tekstiviestin jossa ilmoitettiin roudaamisen alkavan perjantaina klo. 16.00. Siis samaan aikaan kun pääsen töistä.

Sain myös tekstarin Pianistilta, pyysi kanssaan Ateneumiin sunnuntaina. Jouduin ikäväkseni kieltäytymään aikataulullisista syistä johtuen. Jäätävä alku on sittenkin ehkä kääntymässä parempaan suuntaan. Liirum laarum… ilmoja pidellyt… on se tuo oikeistohallitus aivan perseestä… jaa jaa…

Eilen sitten päästyäni töistä kiirehdin suoraan entiseen kantapaikkaani ja onneksi PA oli roudattu ja kasattu jo. Pääsin suoraan kasaamaan valokalustoa ja puolen vuoden tauon jälkeen homma tuntui alkuun hivenen tahmealle. Varsinaiset jännityshetket tulivat eteen siinä vaiheessa kun huomasin paikalla olevan myös liikkuvia. En ole koskaan aikaisemmin ollut niiden kanssa tekemisissä.

Kun kaikki oli saatu kasattua ja piuhoitettua, oli kello jo jotain 19.30 joten ei muuta kuin opettelemaan liikkuvien käyttöä ja tiskiä ohjelmoimaan. Tässä vaiheessa toivoin kovasti, että olisi ollut muutama tunti enemmän aikaa, olisin nimittäin loihtinut huomattavasti hienommat valot kuin mitä nyt tuli tehdyksi.

Ne pari teistä jotka ovat nauttineet alkoholia kanssani tietävät, että minulla ei ole mikään järin suuri rakko. Muutaman oluen jälkeen elämäni on yhtä vessavisiittiä aina nukkumaanmenoon saakka. Niinpä eilen muutaman oluen otettuani yhtye, kutsuttakoon sitä nyt nimellä Amorjens, meni lauteille ja aloitti loistavan keikkansa. Setti kesti vaatimattomat tunnin ja neljäkymmentä minuuttia. Muutaman viimeisen biisin aikana hytkyin tiskin takana ja voin todella sanoa, etten pelkästään musiikin takia.

Keikan jälkeen (pieni hengähdystauko mukaan lukien) alkoi purku ja joskus puolen kolmen jälkeen yöllä pääsin lähtemään pois. Nyt sitten todellakin väsyttää istua täällä töissä. Kokemus oli kumminkin hyvä ja opettavainen, väkeä runsaasti katsomassa keikkaa ja kaikin puolin oli hyvä fiilis.

Tänään on luvassa tylsä ilta, monessa paikassa olisi hyviä keikkoja tarjolla mutta minä homehdun ja mätänen eräiden sukulaisten seurassa.

Koko tämän merkinnän ainoa tarkoitus oli saada otsikoida kuten Nuunis ja Kesäminkki. Kesis oli selkeästi oman merkintänsä nimen muokannut Dead Kennedysin biisiä mukaillen joten minä otsikoin sitten sen biisin nimellä.

Eipä tässä nyt sitten muuta.

Työpaikalla 20.9. 2008

Miero Laine

Yhteystietolistojen ja bookkaamisien keskeltä....

Laineen Miero tässä moi! Onpas ollut kiirusta ja hoppua pari päivää. Aika menee kovaa vauhtia ja asiat sekoittuvat päässä kuin maalit maalinsekoitusmasiinassa kuunaan. Minun pitää tehdä paljon erilaisia työasioita ja valmisteluja siihen hetkeen, että jätän tämän tiedottamattomuuden kuningaskunnan taakseni. En edes enää itse tiedä mitä kaikkea pitäisi tehdä, enkä totta puhuen jaksa välittääkään. Kunhan saan ensi viikon kasaan, aion viimeisen työviikon ottaa vailla mitään paineita. Aion myös pitää pitempiä ruokataukoja kuin nykyään kerkeämäni 10 minuutin ahmimiset.

Eilen rakas ystäväni Mimmu tuli käymään luonani syömässä kaikki maailman karamellit. Siinä samalla joimme kahvia ja puhuimme mm. blogeista. Sain häneltä lahjaksi kasvin. Miettikää! Nyt en sitten asu enää yksin ja kuten Mimmu niin kovin kaunopuheisesti uhkaili katkaisevansa elämänlankani, on minulla nyt ”asuinkumppani elämäni loppuun saakka”.

Sain kesken rupattelun puhelun eräältä neidiltä, annetaan hänelle nyt vaikka koodinimi… ööh… ööh… Pianisti. Joo, Pianisti on hyvä ja hivenen harhaanjohtava. Menin hänen kanssaan (et ikinä arvaa minne. Et arvaa. Väärin. Taas väärin. Olet huono arvaamaan joten kerron sen nyt) Looseen ja nautimme keskioluet. Tai hän nautti yhden ja minä luonnollisesti kaksi.

Kari Peitsamo oli läsnä myös, vahvasti totaalisen naamat ja ”haku päällä”. Ravintolan naisasiakkaiden vaihtuvuus oli vissiin tästä syystä aika vilkasta. Yrittänyttä ei laiteta, tosin.

Juttelimme mukavia ja… niin, mitä sitten tapahtui? Minun piti lähteä aikaisin kotiin joten poistuimme ravintolasta yhtä matkaa, seisoimme Fredrikinkadun ja Eerikinkadun risteyksessä kevyen tihkusateen halkoessa tummaa taivasta ja hiljalleen laskeutuessa asvaltille, tehden sen kiiltäväksi kuin messinki. Emme oikein sopineet mitään, en tajua. Yhtä kaikki, mukavaa oli ja ehkäpä tämä saaga saa jatkumoa tulevaisuudessa. Mistä näistä ikinä tietää.

Nyt on vielä vähän reilut kaksi tuntia töitä jäljellä ja sitten saa taas kävellä sateessa. Eivätkö pilvet ole jo tyhjät?

edit: Tagit unhoittuivat.

Muutoksen tuulet.

No hei! Tänään on keskipäivästä huolimatta kerinnyt jo tapahtua kosolti asioita. Tai no, ainakin pari juttua. Nukuin viime yön levottomasti ja lyhyissä pätkissä. Tämä johtui lähinnä tekstiviestistä jonka sain eilen illalla juuri kun olin menossa nukkumaan. Palaan siihen kohta enemmän.

Heräsin siis väsyneenä mutta onnellisena (urheiluklisee) ja puoli tuntia ennen virallista herätysaikaa, eli kymmentä vaille kuutta. Keitin pari kupillista kahvia ja kuuntelin Monsterizerin debyyttialbumia. Tarkastelin sähköpostit ja lopulta lähdin töihin. Nuunis muisti minua tekstiviestillä aikaisin ja kiitin kovasti onnentoivotuksista. Täytin pyöreitä vuosia tänään siis. Kohta voin jäädä eläkkeelle.

Työmatkan kuuntelin mm. Strapping Young Ladia ja muita hyviä yhtyeitä, luin ilmaisjakelulehdestä uutisia ja pyörittelin päässäni erästä ilmoitusta. Töihin vein mielikuvituksettomana ihmisenä kääretorttua (ekaksi olin ajatellut vieväni space cakeja mutta se olisi laitonta ja täten toimintakenttäni ulottumattomissa) ja tarkastin ennen aamukahvia työpostit. Niitä oli paljon ja turhauduin kaikkiin maailman asioihin.

Menin kahville ja hörpin nopeasti mukillisen tuota jumalaista juomaa. Sitten menin pihalle, poltin savukkeen ja soitin erään tärkeän puhelun. Savukkeen jälkeen menin työpisteelleni ja kirjoitin bussissa miettimäni irtisanoutumisilmoituksen. Olen ollut nykyisen työpaikkani kanssa tekemisissä alun alkaen vuodesta 2000 lähtien ja olen seurannut sen hitaasti alkanutta mutta alati kiihtyvää syöksykierrettä.

Eilen sain siis tekstiviestin jossa ilmoitettiin valinnastani tulevaan työhöni. Siirryn siis vihdoin ja viimein Helsinkiin myös töihin ja jätän tämän pienen kaupungin omenaiset kadunvarret vaille päivittäistä ramppaamistani.

Nyt on sitten enää 10 työpäivää jäljellä ja suuremman kaupungin kuviot odottavat minua häkeltymään syleilyynsä.

Söin äsken pizzaa paljolla valkosipulilla.

Hei taas. Nyt on tullut aika laittaa pillit pussiin, pussi takakonttiin ja kontti kiinni. Viikonloppu on virallisesti ohitse.

Tänä viikonloppuna olen ollut perjantaina krapulassa koulussa ja sen jälkeen illan yksin kotona selvin päin, lauantaina koulussa oppimassa uusia asioita ja sen jälkeen työhaastattelussa, sen jälkeen juonut kaljaa kaverin luona Kampissa ja siirtynyt Alppilaan, juonut siellä lisää kaljaa ja muiden mennessä baariin, olen mennyt kotiin. Sunnuntaina olen mennyt ilman krapulaa kouluun, opiskellut ahkerasti koko päivän ja kotona katsonut elokuvaa.

Haluatko enemmän detaljeja?

Hyvä on, parista jutusta voin vähän raottaa. Miksi minulla oli perjantaina krapula? Torstaina kotimatkalla alkoi kovasti janottaa ja tiesin erään ystävättäreni olevan valmis alkoholipitoiseen iltaan. Siispä soitin hänelle (kunhan olin ensiksi sopinut hoitavani erään nimekkään suomalaisen yhtyeen keikan valot ensi viikolla) ja hän tuli tyköni.

Me sitten joimme kaljaa ja muotoilimme tekstiviestin erälle neidolle jonka olin tavannut Hemma Beastin keikalla. Päädyimme Looseen ja joimme enemmän kaljaa. Eräs Neito tuli sinne. Ystävättäreni ”salarakas” saapui myös paikalle. Olin salaa ylpeä, sillä olen esitellyt heidät toisilleen alun perin. Iltamme oli hauska ja mutkaton, yleensä 3 tuttua ja 1 tuntematon voi aiheuttaa toisenlaisen fiiliksen. Mutta siis, hauskaa oli ja hauskuutta kesti pitkään.

Seuraavana aamuna sitten heräsin Neidon herätyskelloon (ei, emme tehneet seksiä. Miksi aina ajattelet niin?) ja toivotin hänelle turvallista matkaa. Sovimme tapaavamme tunnin kuluttua ja näin teimme. Kun lähdin kotoa, tajusin olevani vielä mahdollisesti humalassa. Söimme maittavan aamupalan Cafe Redissä ja sitten menin kotiin valmistautumaan rankkaan kouluiltapäivään.

En jaksa taputella näppäimistöä nyt enempää joten: Olin perjantain selvin päin kotona. Kaikki muut lähtivät radalle. Lauantaina oli koulun jälkeen työhaastattelu joka meni hyvin, huomenna saan tietää tuloksen. Näin myös lauantaina kun kaksi rantojen miestä tappeli nyrkein. Ei ollut bumfights-porukka kuvaamassa.

Nyt katson läksyksi saadun elokuvatehtävän loppuun ja sitten ehkä koetan kirjoittaa siitä sen raportin joka pitää kirjoittaa. Voi olla, että se jää huomiselle. Ehkä pyykkäänkin nyt. En tiedä. ÄLÄ!

Seksipitoisia hakuja jonkin verran.

Te ootte sairaita yksilöitä. Menkää itseenne.

”saat tehdä mulle” leipää?

aarne tanninen oli kirjeenvaihtajana Washingtonissa. Se olisikin metka puuha, mä vaihtelisin ”kirjeitä” kaikkien hottiksien kanssa päivät pitkät.

baari märkä t-paita kisa ehkä jossain opiskelijakisoissa mahdollisesti? Tai sitten Unkarissa!

fruit moment on päivän paras ja pitkäkestoisin hetki jos on fruittari?

Hyperlinkit eivät toimi jos koodi on vajavainen taikka olet tehnyt virheitä. Elämässä.

isoja kaluja ovat muun muassa kaivosteollisuudessa käytettävät työsellaiset.

koiran kulli sisällä ei jumalauta.

kummin kulli kts. edellinen.

la defencen ostoskeskus taitaa olla patrioottien suosikkipaikka.

lettuhuora <3<3<3

maaseudun tulevaisuus on ainakin ollut aviisi.

mikko von hertzen homo ehkä? Tai sitten ei? Onko sillä väliä edes?

olin naitavana mutta en kokenut sitä mielekkääksi. Loppuelämäni keskitin kaikki voimavarani kennelin pyörittämiseen.

tissi kisa kenellä on roikkuvimmat lapa set?

Sellaisia sairaita pikkupervoja te ootte. Onko nyt hyvä mieli?

Ehkä mä sitten olen skeptikko

Tuli vaan tästä uutisesta mieleen, että voi olla ihan hyvä kirjoittaa viimeinen merkintä jos hommat menee kuten niiden epäilen menevän.

Kiitos kaikki, oli osittain joskus ihan kivaakin. Olisin halunnut nähdä enemmän tissejä mutta minkäs teet? Meiltä mitään kysymättä (eli demokratiaa karttaen) tiedemiehet valkoisissa nutuissaan päättivät Sveitsin (ja osittain Ranskan) alle rakentaa maailmanlopun koneen. Jos tuo kone ei toimi kuten haluavat, syntyy musta aukko, se suuntaa kulkunsa maan ytimeen ja kuuluu vain "mums mums" kun se mutustelee juuri sinunkin kotisi. Tai siis ei kuulu kun ääniaallotkaan eivät pääse pakenemaan kun se on niin... kovin lohduton.

Mutta yhtä kaikki, kiitti jengi. Jos nyt jostain kumman syystä maailma ei lopukaan (yst. terv. nim. pakkasinko turhaan?) niin koskas Nuu avataan mun hiuksia?

Fool For Respect

Taas on yksi työpäivä takana. Edessä on onneksi enää 12 päivää ennen seuraavaa vapaata, äkkiähän tuo mennee. Tänään istuessani bussissa, sateen piiskatessa ikkunaan raivokkaasti, toistuvasti tämänkin blogin otsakkeissa olleen Texturesin soidessa iPodissa ja katsellessani vaahteroiden värjäytyneiden lehdistöjen leikkiä piiskaavassa tuulessa kuusten edessä, oli tunteeni omituista kyllä onnellinen. Ehkäpä onni on tarttuvaista kuten esim. sukupuolitaudit ovat. Onnen tarttumiseen ei onneksi tarvitse yhtä läheistä kontaktia.

Koska en ole pitkään aikaan siteerannut biisejä blogissani, aion nyt tehdä niin. Koko siteerausidea tuli seistessäni odottamassa bussia ja kyseisen kappaleen ääniaaltojen herkutellessa pitkin korvakäytäviä. Kyseessä on kohta äärimmäisen mahtavan YUP:n äärimmäisen mahtavan albumin ”Toppatakkeja ja Toledon terästä” äärimmäisen mahtavasta avausraidasta ”Tyttö jota rakastan”:

Ei ole ihme, ettei tässä kaupungissa viihdy kukaan.

Vartija pieksää päätään pöytään:

Halkeilee puu! Ja kallo:

Mies lyö kipinää, roihahtaa tuleen –

Kummastunut lapsi hehkuvissa hiilissä talloo.

Kyseinen kuvaus on äärimmäisen hieno mielestäni.

Mitäs sitten vielä? Olin tosiaan sunnuntaina katsomassa Hemma Beastia ja se oli livenä juuri niin hauska kuin uskalsin odottaakin. Ilta oli kaikin puolin mitä mainioin. Illan loppuosuus aiheutti tapahtumaketjun josta jouduin seuraavana päivänä konsultoimaan aina yhtä avuliasta Kesäminkkiä.

Tämän kerran täytyy myöntää tehneeni konsultaation vastaisesti tosin. Konsultoin eilen illalla toista naispuolista ystävääni (eikös Amerikassakin aina haeta se ”second opinion” joka todennäköisesti on lähempänä sitä totuutta jonka potilas/asiakas haluaa kuulla?) ja toimin hänen ohjeensa mukaisesti. Tämä oli ns. great success ja niitän viljan tästä sadosta perjantaina aamulla.

Nyt on hyvä fiilis.

Ei varmaan ole kauaa.

(Otsikko kotimaista The Machetea)

edit: Unohdit laittaa tagit kohdalleen.

Kaks mummoo meni mustikkaan.

Huumori, tuo äärimmäisen pieni mutta tärkeä asia joka erottaa ihmisen muista (peto)eläimistä. Pidän kovasti brittiläisestä tavasta esittää komiikkaa, siitä vapaudesta antaa katsojalle mahdollisuus itse oivaltaa esitettävän asian hauskuus. Pidän myös stand up-komiikasta, tarkemmin ottaen oikeastaan vielä sellaisesta epäsovinnaisesta. Ehkä saan silloin luvallisesti nauraa asioille jotka naurattavat minua ihan muutenkin? Haenko ryhmätukea siis? En osaa sanoa.

Tilannekomiikka naurattaa myöskin aivan uskomattoman paljon, vaikka olen kykenemätön välillä lukemaan tilanteita. *uuden oluen hakemisesta ja avaamisesta kuuluva ääni* On mukavaa joskus kun sama pieni hyvin lähellä normaalia arkipäiväistä asiaa oleva asia saa pienen nyrjähdyksen ja aiheuttaa samanmielisissä ihmisissä spontaanin reaktion. Räjähtämisen. Nauruun sellaisen.

Koko tämä pieni nousuhumalassa oleva pohjustus on paikallaan lähinnä siksi, että aion laittaa linkin jolle nauroin monta kuukautta sitten ja nauroin tänään taas kun siihen törmäsin. Yhtyetoiminnassa oma pieni huvittelu on paikallaan ja inside-huumori kukoistaa voimakkaasti. Ei tämä asia varmasti normaalisti naurattaisi mutta osaan suhtautua ja omaksua tilanteen. Keikkabussissa hauskanpito on äärimmäisen tärkeätä.

Joten tässä siis linkki, minä jatkan oluen nauttimista energisen aktivistipunkin soidessa kotistereoissa ja aion suunnata katsomaan musiikillista hauskanpitoa nimeltä Hemma Beast. Tämäkin huumorin tyylilaji on kovin lähellä sydäntäni.

Jaajaa.

Hei paljon. Paljon on vettä virrannut jossain joessa sen jälkeen kun jotain on tapahtunut jollain paikkakunnalla. En tiedä siitä enempää joten ei takerruta pieniin sivuseikkoihin.

Kolmena edellisenä iltana olen nauttinut alkoholia erilaisissa seuroissa. Ensimmäinen ilta tapahtui vähän vahingossa, Loosessa. Kivaa oli ja seura parasta mahdollista. Kiitos. Toinen ilta tapahtui vähän vahingossa, S&A- messujen loppuessa tulleen jatkojuhlakutsun takia Apollossa, ilmaisen alkoholin kanssa. Punaiset valot pyyhkivät yleisöä hitaasti ja osuessa kohdalle oloni oli prostituoitunut.

Kolmas ilta tapahtui hyvin tietoisesti ja ilmaisen alkoholin kanssa, työpaikan sidosporukan tarjotessa eräissä saunatiloissa kosolti juomia. Sidosporukka oli lähtenyt aamulla jonkun uuden korjaamohallin (tms. tekosyy dokaamiselle) avajaisiin Tampereen lähistölle. Alkuillasta kun menin parin kollegan kanssa saunatiloille, olivat raavaat miehet hyvin, HYVIN humalaisia. Soperruksesta oli vaikeata saada selvää joten oli pakko koettaa mahdollisimman nopeasti saada itsensä vastaanottavaisempaan taajuuteen. Kylmä tölkkiolut on äärimmäisen maukas juoma, tämä on todettu.

Kun aloin ymmärtää jotakin tuosta siansaksasta jota he hönkäilivät toistensa ja itseni päälle, alkoivat reissun pienet detaljit seljetä. Oli ammuttu haulikoilla, ajettu vessanpöntöillä kilpaa, koetettu ostaa jotakin esittelijänaista firman piikkiin hintana 25€/kg. Kaikenlaista.

Lähdin alkuyöstä pois ja nyt olen töissä, vailla krapulaa ja suhteellisen järjissäni. En tiedä millainen aivovaurio jatkuvasta raipiskelusta on tullut mutta eilen huomasin jonkun kotimaisen yhtyeen, ehkä Stellan, olevan sittenkin semisti ok.

Ja niin, muistatko kuinka edellisessä merkinnässä raotin treffien mahdollisuutta? Osaatko jo arvata onko niitä tulossa? Heh heh, aivan oikein. Ei ole.

Ja vielä toinen lyhyt paririvinen asia. Ensimmäinen ulotus kohti muita töitä tuotti tulosta joten Laineen Miero menee ensi viikolla työhaastatteluun. Sommittelen jo päässäni irtisanomisilmoitusta.

4K-kerho

Hei vain. Elämä kulkee raiteillaan kuin hivenen vanha höyryveturi ruosteisilla kiskoillaan, kirskahdellen mutta silti määränpäätään kohden. Alkuviikosta ei ole tapahtunut mitään erikoista oikeastaan, töissä on ahdistanut yhä paheneva informaation ja informoinnin puute ja ensimmäinen askel kohti uuden työpaikan hankkimista on otettu.

Kouluhommat etenevät myöskin osallaan, en edelleenkään oikein ymmärrä mitä minun pitää siellä tehdä mutta se ei ehkä haittaa. Tulityökoulutuksessa tuli istuttua maanantai ja kurssin priimuksena sieltä lähdin, kokeesta täydet pisteet plakkariin. Että jee, meitsi.

Mitäs sitten vielä? Ei ole oikein mitään kerrottavaa. Huomenna on messupäivä ja toivottavasti päivä on oleva hyvä ja riemukas. Ylihuomenna on työpaikan strategiapäivä ja tänään pitäisi tutustua ensi vuoden toimintasuunnitelmaan. Kiinnostaa kuin kilo pastellivärejä. Ylihuomenna on myöskin työpaikan toisen puoliskon kesänlopetussessioiden ensimmäinen osuus. Oliko nyt tarpeeksi epäselvästi sanottu? Kyseessä on siis saunailta-tyylinen ratkaisu ja siellä on myös lempijuomaani tarjolla. Ilmaista alkoholia, that is.

Viikonloppu menee töissä, lauantaina todennäköisesti vähän heikommassa hapessa kuin sunnuntaina.

Ihan oikeasti, ei minulla ole nyt mitään raportoitavaa eikä hauskoja lauseita kirjoitettavaksi. Blogin taso on muutenkin tippunut alkuajoista äärimmäisen huonoksi. Taitaa olla tauon paikka piakkoin. Mitä ikinä tapahtui raivoisalle merkintätulvalle? Samaa voisi kysyä Nuulta ja Kesikseltä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Miero Laine. :D

Post Scriptum: Ai niin. Voi olla, että minulla on peräti treffit tässä lähiaikoina. Jos vaikka olisi tyrimättä ja koettaisi olla mielenkiintoinen ja hauskaa seuraa. Ehkä. Neljä tonniakin on mennyt laskurissa rikki, kiitos kaikki.

Post Scriptum osa kaksi: Tulitko Panu mua vastaan eilen Kampissa?