sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Vesi vanhin voitehista.

Viikonlopun loppusuoralta moi. Tämä viikonloppu on ollut täynnä mukavia asioita. Perjantaina kelin ollessa hyvä tarkoituksena oli ottaa muutama ns. pussari ja nauttia elämästä. Pussarit jäivät nauttimatta sanan oikealla merkityksellä mutta tulipahan kaljaa juotua kavereiden kanssa. Koska olen rationaalinen kuin susikoira, jätin baarit väliin ja menin nukkumaan. Lauantaiaamuna sitten muistelin edellisen illan saldoa ja totesin sen olleen hyvin äijämäinen. Päädyimme kavereiden kanssa mm. teesiin ”Naiset ovat kuin koirat. Kumpiakin pitää lyödä, että ne oppii.”. Tämä tietenkin nyt siellä herkimpiä lukijoita ärsyttää. ”Miten voit sanoa noin?” ”Ei ole hauskaa huumoria tuollainen.” No yhyy. Olen naisen kasvattama ja ne teistä jotka minut tuntevat, tietävät kyllä mielipiteeni naisista ylipäänsä.

Lauantain tylsän työpäivän jälkeen oli tarkoituksena lähteä katsomaan Von Hertzen Brothersia mutta koska samaiset perjantai-illan ystäväni jatkoivat heti aamusta ns. raipiskelua, vaihtoivat he päivän aikana kolmasti mielipidettään lähtemisestä. Emme sitten lähteneet. Sain kylläkin keskellä päivää pari hauskaa tekstiviestiä heiltä:

lähetetty 14.6. klo. 12.12

Mä olen terassilla mutta sinä et. Hmm.

lähetetty 14.6. klo. 12.29

Etruski nandroidi pyyhältäen ohitti konditorian ja penseä meno mannet kiittää virgellä nostraaliin.

lähetetty 14.6. klo. 12.43

Haha. Homo osku lähetti viestin kuninkaansa puhelimesta. Täytyy antaa koppia.

Eihän tuollaisia viestejä lähettävien ihmisten seurassa voi olla tylsää. En kumminkaan viettänyt heidän seurassaan iltaa vaan menin kaverini luokse saunomaan. Kylläpä oli mahtavaa. Oluen kyytipojaksi ostin Spumantea, olenhan kaupungin kiistatonta eliittiä. Spumanten viipyilevä jälkimaku on aika pitkä. Maistuu vieläkin.

Humalassa tuntui hyvälle idealle lähteä viettämään Juhannusta jonnekin keskelle-ei-mitään täysin ventovieraassa seurassa. Olen itse asiassa tehnyt niin pari vuotta sitten. Siitä syntyi parisuhde joka kantoi juuri ja juuri kesän yli. O tempora, o mores.

Nyt sitten istua kökötän työpaikalla, pikkukaupungin julkisen liikenteen mahtavuuden takia, tuntia ennen työajan alkua ja taidan kohta keittää kahvia. Vajaan seitsemän tunnin päästä olen onneksi kotona. Siellä ei ole mitään syötäväksi kelpaavaa eikä myöskään siivottu. Täytyy syytellä jotakuta.

4 kommenttia:

  1. HEI arvaa, mun juhannus kuulostaa aika pitkälti juuri tuommoiselle myöskin! mutta kivaa jos sillä keinoin vois saada vaikka seuraakin siis.
    jotain muutakin piti sanoa, mutten muista millään. ehkä sun pitää lyödä mua, että oppisin olemaan?

    VastaaPoista
  2. :D

    Mä en tiedä mille mun juhannus kuulostaa näin selvinpäin.

    VastaaPoista
  3. ryhtykää tipattomalle, jos haluatte yhtä freshin mielenterveyden kuin mulla.

    VastaaPoista
  4. Sehän on kyllä ajatus joka on silloin tällöin käynyt mielessä. Mutta kun todellinen maailma tuntuukin niin kovalle, että ihan eskapismin välikappaleena jos juo kaljaa? Eikä mun mielestä kyllä kesällä voi oikein pitää tipatonta. Syksyllä voiskin.

    Eikä sun mielenterveydessä oo mun mielestä mitään vikaa, tai jos onkin niin ei välity tänne asti kyllä.

    VastaaPoista