maanantai 23. kesäkuuta 2008

Touching The Absolute

Olen mierolainen ja olen alkoholista joskus pitävä ihminen. Joskus pidän vain vähän ja joskus kovasti. Joskus jopa kaksin käsin, kuten rakastettua pidetään. Nyt kun juhannus on mitä kaukaisinta historiaa, voin koettaa eheyttää pääni kovalevyä ja saada muistin palikat kohtaamaan toisensa ja täten muodostaa muistikuvien pohjalta sanojen muotoon tapahtumia.

Minulla ei ole kahvia, ei tästä tule yhtään mitään.

Juhannusaaton aattona olin grillaamassa erään ystäväni vanhempien takapihalla. Lapsia kirmaili jaloissa ja käyttäydyimme sivistyneesti. Illan kohokohtia oli yllättäen radiosta soinut Cannibal Corpse ja toisena yllätyksenä oli edullisen kaljan nauttimisen helppous. En näköjään tiedä millä olen mennyt majapaikkaani. Ei se varmaankaan ole niin justiinsa.

Juhannusaattona olin grillaamassa erään kollegani vanhempien takapihalla. Ihmisiä kirmaili jaloissa ja käyttäydyimme. Sitten joimme kyseisissä piireissä tavaksi tullutta Pernodia. Join muutaman. Muistan hajanaisia asioita. Menin nukkumaan parikin kertaa, myöhemmän kerran kello oli jotain kaiketi viisi. Heräsin aamulla puoli kaksitoista ja tiesin, että nyt on aika rajoittaa käyttäytymistä. Siispä sivistyneesti keitin kahvia ja kummastelin maailman menoa. Tilasin myös Nuulta samalla 12 kaljaa (en maksanut) ja unohdin pyytää tuomaan tupakkaa. Onneksi kuten Nuukin, on Nuun sisko mitä parhain, mukavin ja kaunein nainen päällä maan. Hänen avustuksellaan sain savukkeita (en maksanut).

Juhannuspäivänä oli myös eräät syntymäpäivät. Juhannuspäivänä olin siis käymässä siellä mutta koska muut eivät tuntuneet olevan aivan samalla aaltopituudella, oli aikani siirtyä takaisin lähtöpisteeseen. Synttärit kestivät osaltani noin 5 minuuttia ja se varmaan onkin ihan hyvä aikamääre.

Noin sata kaljaa ja skumppapullo myöhemmin kävin kotipizzasta hakemassa pizzan (en maksanut) ja rymysin taksiin (maksoin).

Koko eilinen meni sitten valveunien seassa, paniikkihäiriön partaalla ollessa ja säpsähdellessä. Olin äärimmäisen iloinen kun pääsin illalla kotiin.

Ai niin, sain melkein vaimon reissusta. Olen moraalisessa dilemmassa. Taidan kohta mennä hulluksi olotilan ja tilanteiden takia. Taidan siis uhmata villiä luontoa ja lähteä hakemaan kaupasta kahvitarpeita.

3 kommenttia:

  1. sie senkii pummi!
    ja mikä vaimo? alahan laulaa!

    sanavahvistus on kuin se lääke, jolla tämä vapina loppuu ja sisäinen rauha laskeutuu: xinaxgu

    VastaaPoista
  2. Mulla on kurkku kipeä joten en laula. :D

    Vaimosta voin kertoa jossain toisessa mediassa, tarinassa ei kyllä ole kertomista juurikaan. Et sitten kyllä moralisoi.

    VastaaPoista
  3. hei kato minuu. miun keskimmäinen nimi on rappio (ensimmäinen on lortto ja viimeinen sodomiitti), emmie voi ketää moralisoia.
    nimim. viimeisin oli syntynyt vuonna '84

    VastaaPoista