torstai 12. kesäkuuta 2008

Köh köh.

Räjähdän kappaleiksi. Massiivinen ruumiini muuttuu nanosekunnissa pienen pieniksi osasiksi. Nuo osaset sinkoilevat valtaisalla nopeudella päin lähellä olevia ihmisiä, esineitä ja asioita. Sormenpääni lävistää pahaa-aavistamattoman rouvan posken ja penetroituu kurkkuunsa kuin merimies vanhoina hyvinä aikoina. Keuhkojeni palaset vaurioittavat auton ikkunaa, puhumattakaan omistajansa psyykestä. Luitteni sirpaleet jakavat tuhoa mihin ikinä osuvatkaan. Vereni maalaa ison alueen punaisellaan ja kaikkialla on yhtäkkiä todella hiljaista. Vain aivomassani tipahtelu korkeuksista muodostaa hypnoottisen äänen: huminaa ja lätsähtelyä C-duurissa.

Näin siis mielessäni. Tyydyn vain yskäisemään ja menen tupakalle. On vähän tylsää.

2 kommenttia:

  1. onko sulla jotain piilotettua vihaa mummoja kohtaan?
    mullakin on tylsä, ja nälkä joka ei suostu sammumaan.
    onneksi huomenna on perjantai.

    VastaaPoista
  2. Ei mulla oo mitään piilotettua. :D Nyt mulla ei oo enää tylsää kun tajusin, että netti-tv:stä voi katsoa kaikenlaista sontaa. Nukkumaankin pitää mennä. Onneksi huomenna on tilipäivä.

    VastaaPoista