Rutiininomaista iltaa sinulle! Tänään kävellessäni töihin, huomasin masentavan rutiinin olevan osa elämääni. Arkipäivät tuntuvat kulkevan jo aiemmin mainittujen rutiinitoimenpiteiden lisäksi seuraavat asiat:
Lähde kävellen töihin. Kävele 7 minuuttia. Pysähdy liikennevaloihin odottamaan omaa vuoroasi. Kävele 5 minuuttia. Saavu töihin. Vie eväät jääkaappiin. Merkitse itsesi saapuneeksi. Mene työpisteelle. Avaa tietokone ja työpuhelin. Vie ulkovaatteet kaappiin. Istu päätteelle. Tarkista sähköposti. Ole aivokuollut vähän aikaa ja vastaa mahdollisiin sähköposteihin. Mene kahville. Polta savuke ulkona. Ole aivokuollut ja tee jotain työtä. Mene syömään. Polta savuke ulkona. Ole aivokuollut. Avaa kassa. Avaa ovi. Ole aivokuollut. Mene kahville. Polta savuke ulkona. Palaa työpisteelle. Ole aivokuollut. Sulje kassa ja ovi. Tee päivän lopetustyöt. Kävele kotiin.
Jos en olisi näin laiska, ahdistuisin järkyttävissä määrin tästä ”elämästä” jota elän. Onneksi on välillä edes joitain kokokohtia joita odottaa. Huominen on erinomainen esimerkki tästä.
Huomenna on aika siirtyä maamme pääkaupunkiin heti kun työstä on mahdollista irtaantua. Siellä sitten tapaan verbaliikan mestarin ja uskon kovasti että ilta tulee olemaan hyvä. Myöhemmin illalla on aika nauttia mahdollisesti virkistäviä juomia ja käydä kuuntelemassa suomenkielistä raskasta musiikkia. Jos virkistäviä juomia maistaa monta ja raskas musiikki on hyvää ja aiheuttaa jo geeneissä olevaa pään liikuttelua toistuu otsake perjantain kohdalle koko päivän tehtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti