Punaisia roiskeita

Eilen oli mukavaa. Töiden jälkeen tulin kotiin, kuten edellisessä merkinnässä tulikin mainittua. Merkinnän jälkeen kulutin tarpeettoman paljon aikaa ja lähdin erään ystäväni luokse Kamppiin. Kahvikupillista myöhemmin lähdimme Hakaniemeen mukanamme alkoholipitoisia juomia.

Hakaniemessä istuimme iltaa, katsoimme telkkaria ja joimme juomiamme pois. Sangriaakin oli tarjolla. Lähdimme Baseen käymään ja matkalla törmäsimme Kesäminkkiin, Nuuhun ja joihinkin muihinkin joiden nimet vain löyhä pääni on pudottanut jo pois. Nuu lähti mukaamme Baseen ja siellä joimme yhdet. Paikalle plussaa piripintaan asti täytetyistä tuopeista.

Matkamme jatkui syntisen yön turmeluttaviin paikkoihin. Menimme herrasmiesten kerhoon eli Gentleman’s Clubiin. Tämä oli ensimmäinen kerta allekirjoittaneelle strippiluolassa. Järjettömän sisäänpääsymaksun maksettuamme ja saatuamme kalliit juomamme, pääsimme pöytään istumaan ja koko homman kuvio alkoi selvetä.

Baarissa on keskellä pienehkö esiintymislava jossa pari messinkiputkea pystysuorassa. Ehkä vartin välein lauteille nousi joku timmikroppainen mimmi soljumaan putkea pitkin edestakaisin, vähitellen paljastaen kehonsa vaatteiden ikeestä. Tanssiesityksen jälkeen kyseinen mimmi sitten lähti kerjäämään rahaa pöytäseurueilta. Ehkä hivenen antikliimaksinen juttu. Nuu herkutteli idealla ostaa oma tyttö pöytään tanssimaan, onneksi siitä kumminkin luovuttiin.

Sitten lähdettiin baarista pois ja koska seuranneet tapahtumat kuuluvat osastolle ”ei tapahtunut minulle mutta olin aitiopaikalla seuraamassa ja joku saattaisi näitä asioita luonnehtia yksityisyydensuojan sisältämiksi”, en aio niistä itse raportoida. Nuu kertokoon jos asiakseen näkee. Mutta harvoin jos koskaan olen nukkunut tammikuussa ikkuna auki koko yön.

Tänään Kesiksen kanssa eläviin kuviin, toivottavasti leffa on enemmän viihdyttävä kuin verijuttuja sisältävä. Olen nähnyt aivan tarpeeksi punaisia roiskeita jo tälle viikonlopulle.

Lisää retostelua. Hah!

Hei vain täältä. Olen ollut vähän matkoilla. Haluatko arvata missä? Et keksi kumminkaan niin kerron. Olin pikaisesti käymässä itsepetoksen saarilla. Siellä oli mukavaa: Olutta juotiin heti kun työpäivä päättyi, tupakkaa polteltiin paljon ja oltiin ihan tosi päissään.

Kotiin ei päästy yöksi vaikka tarkoitus olikin vain käydä ottamassa pari tuoppia töiden jälkeen. Sen sijaan päädyin jälleen työkaverille yöksi ja jos tämä homma ei nyt pian saa päätöstään, epäilen hyvinkin erään tietyn askeleen ottamista loogisesti jatkumossa ja tiettyjä normeja ylläpitäen. En ymmärrä itsekään tuota lausetta.

Aloitetaan tämä merkintä alusta (olen muuten hivenen huolestunut tämän blogin muuttumisesta siveellisestä ruikuttamisesta seksiviittauksia purskahtelevaan egosentriseen hedonismiin).

On mukava saada kehuja tietyillä elämänalueilla. Viime yönä (kun olisi pitänyt nukkua) olin kylässä eräällä työkaverillani. Hän kehui vuolaasti (jos vuolas tarkoittaa raskasta hengittämistä, himon tummentamaa ääntä ja huokailua) eräitä suullisia taitojani ja käytti mm. seuraavanlaisia, kieltämättä erittäin mairittelevia lauseita: ”Miten sä voit olla edelleen sinkkuna?” ”Sä oot joka naisen unelmamies!”

Ja tämä siis ilman genitaalisiin alueisiin koskemista. Tokihan hän hetkellisen hulluutensa kourissa yritti työntää päätäni rinnoiltaan alas ja kohti naiseuden huipentumaa mutta tuli nopeasti järkiinsä ja niin minäkin sitten sain levätä.

Tänään saatan olla vain kotona tai sitten… kaupat ovat auki kyllä vielä tunnin. No mutta, ei minulla tässä nyt muuta asiaa ollut, halusin vain saada turhaa huomiota ja ylipäänsä päteä. Live long and prosper.

Haasteen paikka.

Kesäminkki minkkinen haastoi listaamaan erilaisia valkokankaan taikka telkkarin hahmoja joihin on jollain tapaa ollut (tai on edelleen) ihastunut. Huonomuistisuuteni vuoksi tästä tulee erittäin lyhyt lista ja se menee satunnaisessa järjestyksessä näin:

Lisa (Weird Science) Oli muuten M. Laineella kieli aika pitkällä kun tämän leffan näki. Monta kertaa näki. Monta kertaa pitkällä oli.

Kissanainen (Batman) Niin kuuma suoritus, ihan silkkaa seksiä. Tulisin mielelläni raadelluksi.


The Bride (Kill Bill 1 & 2) Ei tarvinne selitellä. Pidän voimakastahtoisista naisista. Myös valkokankaan ulkopuolella.



Ali Willis (Bully) Kiitos Larry Clark tästä elokuvasta. Kiitos erittäin paljon. Kiitos Bijou Phillips olemassaolostasi. Kiitos Bijoun vanhemmille onnistuneesta siittämisestä.



Jessica Rabbit (Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?) Ala-asteella olleen sarjakuvadiggarin elämän ensimmäinen rakkaus.



Aada (Joulutarina) En niinkään varsinaisesti tähän hahmoon mutta elokuvan teon aikana kylläkin iki-ihanaiseen Lauraan.

Olisihan noita muitakin varmasti mutta internet on tyhmä eikä löydä kuvia ja minä olen väsynyt enkä jaksa googlata enempää. Ylipäänsä listalleni olisi pitänyt lisätä kaikki 80-luvulla leffoissa t-paidoissa ilman rintsikoita esiintyneet, Mia Sairaan kaunis maailmasta ja kuriositeettina vaikkapa Ilsa, The She Wolf Of The SS.

Ja haastetaanpa vaikkapa Capricious, Kirmu, Kiisseli ja Ghita Ja Possutyttö, jos se vaikka innostuisi.

Kaikki kuvat otettu internet-sivustoilta omin luvin. That's rad and bad ass!!! In your face, lakimiehet!

Väsyttää.

Joo, moro. Ei tässä ole nyt mitään tolkkua enää. Eilen puolen päivän tietämillä kysyin työkaverilta, josko häntä huvittaisi lähteä kanssani käymään Kiasmassa. Juu juu, olette kaikki sitä mieltä, että ei kannata. Ajattelin asian näin: Mieluummin jonkun kanssa sinne Kiasmaan kuin yksin.

Lähdettiin sinne ja ihmeteltiin näyttely läpi. Osa jutuista meni täysin yli (kuten nykytaiteessa varmaan kuuluukin), osaa jutuista tuli ihmeteltyä paljon ja osa ohitettua olankohautuksella. Kiasman jälkeen päätettiin käydä vielä kahvilla jossain. Koska en ollut koskaan saanut aikaiseksi käytyä Tornissa, oli se hyvä paikka mennä. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa.

Kahvikupillinen (ei siis mukillinen vaan sellainen yhden huikan kupillinen) maksoi vaatimattomat 4,40€ ja siiderituoppi 7,20€. Mutta nähtiin sentään samaan hintaan Pepe Willberg. Katsoin ensin että jollain on sellainen Pepe-tukka ja kyseessähän olikin ihan aito ja alkuperäinen frisyyri.

Tornin jälkeen päätettiin käydä vielä katsomassa Mikki Kuntun valoteos Senaatintorilla. Oli hyvin hieno juttu, en ihmettele Kuntun harteille asetettua ykkösmiehen viittaa. Tämän jälkeen lähdettiin lompsimaan päämäärättömästi ja päädyimme rannan kautta Kasarmitorille. Sieltä otimme suunnaksi jonkin sisätilan kylmän alkaessa kolottaa vanhoja luitamme.

Pian löysimmekin itsemme Chaplinista, tuosta verrattomasta anniskeluliikkeestä. Tiesittekö, että siellä on bissetuoppi 3€ klo. 20.00 asti? Joimme niitä neljä (onnistuu NIIN hyvin tämä uusi elämäntapa) ja polttelimme tuoppien välissä aina savukkeita. Pian oli aika lähteä pois ja jotenkin omituisesti asia kääntyi siten, että tulin kotiin vasta äsken. Ja te uteliaat kasvot siellä, emme tehneet rakkautta, kunhan nyt nukuimme lusikoiden. Tällä kertaa siis reissun pituus oli vain 16 tuntia, joten ote lipsuu yhä pahemmin ja pahemmin. Tunnin päästä pitää olla töissä, unta nautittu ehkä kolme tuntia. Tästä ei hyvä heilu.

Mutta joo, tämä vuosi alkaa uskomattoman omituisissa merkeissä ja odotan jo innolla kuinka kuseen saan itseni ajettua. Pitää nyt juoda kahvia lisää ja yrittää saada itsensä kasaan.

Parisuhteista hivenen.

Olen ollut useassa paikassa töissä elämäni aikana. Erilaisilla aloilla vielä kaiken lisäksi. Olen työskennellyt varastomiehenä optisella varastolla, kuljettanut pizzaa nälkäisille ja humalaisille, toiminut vapaa-ajanosaston myyjänä tavaratalossa, ja kaikkea todella paljon muutakin. Lähinnä asiakaspalvelua luonnollisesti (olenhan ihmisläheinen ja –lähtöinen ihminen) ja uskallankin väittää olevani siinä suhteellisen hyvä.

Työhistoriani ei varmastikaan ketään kiinnosta, joten otetaan asiaan lisäaspekti. Kutsutaan sitä vaikka nimellä kahden yksilön välinen kanssakäynti. On väistämätöntä omalla työpaikalla vähitellen katsella muita työntekijöitä ”sillä silmällä”, varsinkin jos on parisuhteettomassa tilassa elävä, kuten allekirjoittanut, nyt näin esimerkiksi.

Vuosien saatossa olen vokotellut ja tullut vokotelluksi työkaverien toimesta. Olen ollut viettämässä iltaa ihan rauhassa hyvällä porukalla ja päätynyt keskellä aamuyötä kahdestaan saunomaan himokkaan naispuolisen työkaverin kanssa, kumpikin tahollaan vielä avoliittoisena. JA EI! En pettänyt avovaimoani, paitsi henkisesti. Sillä kertaa. (Jopas olisikin muuten aineksia aika rankkaan avautumiseen tässä. toim.huom.)

Ah niin, olen siis ollut kahdesti avoliitossa. Kumpikin reissu on ollut hyvä ja tuntunut oikealle. Kummankin naisen kanssa olen ollut myös samassa työpaikassa, toisen kanssa suhteen alkumetreiltä alkaen ja toisen kanssa vasta ihan suhteen lopulla. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia ujuttaa näitä kahta asiaa yhteen. Ei edes silloin kun erosin toisesta avoliitostani (elämäni erikoisin jouluaatto) ja olimme edelleen pienen tovin samassa työpaikassa. Kaikkeen tottuu kumminkin. Jopa siihen, että olen avovaimon kanssa ollut samassa yhteisöllisessä ja aikaa vievässä harrastuksessa ja täten viettänyt yhdessä käytännössä melkein sen 24 tuntia vuorokaudesta.

Olen vokotellut varaston tyttöjä hyväntahtoisesti asian päätyen hyvin pikaiseen ja salamoivaan ”parisuhteeseen”, olen vokotellut harrastuksena pitämäni sivutyön kollegaa erittäin yllättävin lopputuloksin, oikeastaan aina kokeillut onneani missä piireissä sitten milloinkin olen ollut.

Nyt näin elämän ehtoopuolella tarkastellen asiaa, olenkin ollut onnekas. Osa naisista on vastannut hymyyni, osa vienyt ihan kädestä pitäen työpaikan hämäriin paikkoihin ja vaatinut tutustumaan kehonsa erinäisiin sopukoihin ja paikkoihin jylhissä maisemissa, milloin mitäkin. Hyvä reissu on ollut tältä osin.

Ainoastaan se harmittaa, että tapahtumien välinen jänneväli on niin kammottavan pitkä. Ja varmasti pitemmäksi käy vuosien vyöryessä eteenpäin varmasti kuin yksinäinen hiiliveturi pellon poikki vedetyillä kiskoilla. Vain erinäiset rikkaruohot heiluvat ilmavirran mukana ja sankka savuvana vähitellen haihtuu kohti sinistä taivasta. Kuten ihmisen unelmat.

Minä ja James.

No mistäs tänään kirjoiteltaisiin? On ihan outoa kun on jatkuvasti näitä vapaita. Kohta onneksi alkavat työkoitokset taas. Vaikka tällä kertaa en mitenkään ihan kauheasti odotakaan töitä, tiedän joutuvani opettelemaan todella nopealla aikataululla erään asian ja se ei ole yhdellekään osapuolelle kivaa. Työnkuva kun on vielä sellainen, että tietyissä asioissa puolen sekunnin myöhästyminen on pahasta.

Äsken söin paahtoleipiä chilimetvurstilla ja juustolla ja juomana nautin mustikkakeittoa. Ostan ihan liian harvoin mustikkakeittoa. Hassua ja typerää. Olen kuunnellut eilen ja tänään oikeastaan koko päivät seuraavia levyjä:

Opeth: Ghost Reveries
Opeth: Watershed
Textures: Silhouettes
Textures: Drawing Circles
Soilwork: Figure Number Five
Soilwork: Stabbing The Drama
Soilwork: Sworn To A Great Divide

Mitä levyjä sinä olet kuunnellut?

Olen vähän väsynyt. Kirjoitan hajanaisia lauseita. Tekisi mieli siteerata musiikkitekstiä mutta nyt ei ole sellainen kirjoituspuuska päällänsä. Kirjoitin aiemmin kaksi sopivaa siteerausta muistikirjaani ylös, jotta voin sitten tarpeen tullen siteerata.

Katsotaanko hauska video tähän väliin? Okei sitten. Yllättäen juuri tällainen huumori jaksaa naurattaa aina vain.



Pitäisiköhän alkaa vokotella työkaveria? Tajusin muuten tänään erään maailmani isoimmista totuuksista ja harmittaa, etten voi jakaa sitä kanssanne. Tämä totuus tuli tajuntaani kuin salami kirkkaalta taivaalta kävellessäni kirjastosta kotiin. Niin, kävin ensimmäistä kertaa eräässä kirjastossa täällä Helsingissä. Ei laisinkaan hullumpi kokemus. Seuraavalla kerralla jätän villasukat maihinnoususaappaista pois, hiertyy kantapäät auki. Kirjastosta lainasin vain kaksi kirjaa, toisen vielä oikeastaan ollessa novellikokoelma.

Onpa mielenkiintoista. No mutta, se on tämä M. Laineen elämä tällaista, riskitilanteesta toiseen ajautumista, kuin jollain salaisen palvelun agentilla kuunaan. Minä käyn vain vähän harvemmin ulkomailla, juon vähän vähemmän tyylikkäitä drinkkejä mallichiksien seurassa ja myöskin fornikoin kyseisten gasellien kanssa vähän vähemmän. Mutta muuten ollaan ihan samanlaisia, minä ja James.

Snap, Crackle, Pop.

Ikääntyminen verottaa pahasti. Otteeni alkaa ruostua vääjäämättä ja tällä kertaa treffit olivat suorastaan tynkämittaiset, vain 21 tuntia kestoltaan. Treffit itsessään olivat erittäin mukavat, puhuimme kielellisistä asioista ja muutenkin hirmuisen mielenkiintoisia ja järkeviä. Toivottavasti jatkoa seuraa.

On muuten aina yhtä mukavaa kuulla se naksahdus, kun oma selkäranka katkeaa. Tipaton tammikuuni kesti kolme päivää, uusi elämäni savuttomana samoin. Vanha koira ei opi uusia juttuja.

Jos rauhoittumisen aikakausi nyt alkaisi tästä hetkestä?

Pakastepizza sulaa ja uuni lämpenee, hieno mielenterveysongelman metafora oikeastaan.

Onneksi huomenna tulee verikokeen tulokset. Laitetaan Miero takaisin elävien kirjoihin 2009 – kiertue alkakoon kunnolla.

Kolme suurta muutosta ja seksihakuja.

Hyvää huomenta, pikkuiset. Tai hyvää päivää oikeammin. Tänään ei ole läheskään yhtä kova itseinho päällä kuin eilen, joten ajattelin tässä paskarrella kasaan merkinnän. Olisi hyvä luodata taaksepäin vuotta 2008 ja sen huippukohtia mutta en oikein muista mitään. Vuosi oli varmaankin hyvä, seksiä oli vähän ja muutenkin kaikki oli ennallaan. Ainakin melkein ennallaan. Jos joitain juttuja nyt väen vänkää kaivetaan esiin, mainitaan nyt kolme suurinta muutosta. Kirmu varmasti pitää tästä joten numeroin ne:

1. Muutto pienestä ja tavallaan kuolleesta kaupungista suureen metropoliin nimeltä Helsinki

2. Työpaikan vaihto äärimmäisen itseään toistavasta toimistotyöstä enemmän kulttuurin puolelle, työhön jossa jokainen päivä on erilainen

3. opiskelujen aloittaminen miltei eläkeiässä työn ohessa.

Noissa riittää yhdelle vuodelle aika reilusti muutosta. Tämä vuosi lienee huomattavasti rauhallisempi. Tänä vuonna voisin vastapainoksi sitten järjestää synttärit. Ehkä.

Koska en ole taas vähään aikaan tarkastellut hakusanoja, otetaan muutama hauskin niistä. Aina vain sitä seksiä ihmiset googlettavat näköjään:

”sanan säilä on miekkaa mahtavampi” näin totisesti on, haluan uskoa siihen ainakin itse.

banaaninlastaajan laulun sanat En osaa auttaa tässä. Harry Belafonte tietää ainakin.

blackout tissit Haetaanko tässä nyt tietoa siitä, että onko kyseisessä kotimaisessa rainassa maitorauhasia näkyvillä? Toivottavasti on. Enemmän tissejä ylipäänsä, toivoo M. Laine elämältä. Turhaan.

glögin terästys + runo Jos keksin tässä runon? ”Sekaan Marlin punaisen, sisältöä lasikylkisen, metallikorkki kun narahtaa, suupielet nopsaan kohoaa.”

hugh grant kylvyssä taitaa olla enemmän Nuun fantasioita.

krapula vainoharha tuttu juttu vaikka en kauheasti krapuloikaan.

mitä mieltä dante’s highlightista kuinka laiskaksi ihmiset menevät? Älä kysy internetiltä vaan käy itse muodostamassa oma uniikki mielipiteesi.

näin muiden kullit pukuhuoneessa ja kiihotuit? Vai oksettiko? Tunsitko kovaa halua etsiä sahan ja lasipurkkeja käsiisi?

onnelassa soivia biisejä varmaankin ne kaikkein rapeimmat ja tuoreimmat hitit. Minä en tiedä kummastakaan asiasta yhtään mitään. Olen jäädyttänyt kaikenlaiset suhteeni radioihin ja televisioihin.

pallea huutaminen auttavat toinen toistaan.

pernod vaikutus seksiin onko tämä kompakysymys? Pernodin avulla naiset haluavat enemmän ja miehet pystyvät vähemmän.

pimppi lainassa muista palauttaa eräpäivään mennessä, ettei tule sakkoja.

tissejä on täällä ja tissejä on siellä, biisi voisi helpolla olla kyllä tämän fanaatikon suosikkibiisejä.

Sellaisilla mentiin joulukuussa. Taidan nyt siirtyä ottamaan aamupalaa eli Saarioisten mikrovalmista puuroa ja ruisleivän. Juomaksi valitsemme luonnollisesti appelsiinimehun. Hyvää ja aurinkoista lauantaina(?) sinulle, ehkä elämä sittenkin voittaa tänään.

"Niinku mikäkin vitun idiootti."

Minä en aina ihan ymmärrä. En ymmärrä itseäni, en miehistelyä, en naisten aivoituksia, en yleistä logiikkaa, en mitään. Tällä kertaa en nyt lähinnä ymmärrä naisia enkä itseäni.

Naisilta välillä tuntuu puuttuvan kyky ymmärtää tätä ensimmäistä kotimaista kieltä. Kuullun- ja/tai luetunymmärtäminen olisi hyvä tietenkin ottaa haltuun mutta näin ei vain tunnu tapahtuvan. Pari malliesimerkkiä.

1. Osa teistä itsepintaisista lukijoista saattaa muistaa tapaus D:n. Vietettyämme massiiviset treffimme, hän seuraavana päivänä lähestyi minua tekstiviestillä: ”Haittaisiko sua jos mä olisin todella ihastunut suhun?” Vastasin hänelle kutakuinkin seuraavin sanavalinnoin: ”Ei tietenkään, ikävää tosin, että tunne on kovin ohimenevä. Yleensä noin viikon jälkeen olen vain hämärä muisto takana horisontissa.” Hän väitti asian olevan tällä kertaa aivan toisin. Kuinkas sitten kävikään?

Aivan. Noin viikko ja kommunikaatiotiet olivatkin laitetut poikki. (Hänen toimestaan toim.huom.)

2. Kun olen joskus jossain joutunut kuvailemaan itseäni sanoin (en osaa piirtää), olen käyttänyt hyvin tosia termejä ja painottanut faktaa, että en ole oikeasti kovinkaan kummoinen mies, ensivaikutelma vain saattaa hieman huijata. Tähän yleensä saan vastauksen: ”Vaatimattomuus kaunistaa. ;)” En ole keksinyt tapaa olla enemmän rehellinen, ei oikein varmaan edes voi.

Tänään minulta kysyttiin kannattaako minuun ihastua. Vastasin totuudenmukaisesti että todennäköisesti ei kannata. J. lupasi laittaa asian harkintaan. Toivottavasti harkitsee hyvin ja pitkään sillä en näe tässä mitään tulevaisuutta. Olen kammottava hirviö varmasti monen mielestä, mutta minulla on huomenna treffit. Seuraavan henkilön kanssa. Mitäs siihen sanotte? En ole ikinä osannut olla mikään sarjadeittaaja, enkä totisesti kuunaan haluakaan osata olla. Tästä nyt sitten muodostuu oikea todellinen ongelma. Kuinka minä voin tästä tilanteesta saattaa itseni kunnialla ja toisia ihmisiä satuttamatta pois? Vihjeitä otetaan vastaan myös.

Ja koska Nuu laittoi oman merkintänsä loppuun haasteen listauksesta, listataan nyt sitten myös oma pieni iloinen lista:

1. 10000 (Nuun kävijälaskurin lukema omalla kohdalla)
2. vieroitusoireet (etäiset merkit todellisesta elämästä)
3. itseinho (todellisemmat merkit todellisesta elämästä)
4. kananugetit ja ranskalaiset (eilisen ja tämän päivän menu)

Ja totutusti haastan aivan kaikki. Myös sinut siellä Kuopion seudulla. Ja sinä myös siellä Kajaanissa. Tehkää hyvin.

Kyllä se rehentelee sittenkin.

Tuossa ne nukkuvat, koira ja uusin treffiseuralaiseni tässä M. Laineen surkuhupaisassa saagassa. On taas aika keksiä joku koodinimi. Minulla ei ole ideoita.

Treffit menivät hyvin, istuimme Loosessa miltei kolme tuntia ja saatoin kutsua hänet viettämään kanssani vuoden vaihtumista. Joskus ne kemiat vain natsaavat hyvin yhteen. Tai taas. No kumminkin, aattona oli töitä ihan normaalisti ja kävin työterveydessä antamassa verikokeen ja nieluviljelyn (miten jotkut mimmit voivat oikeasti deep throatata?) ja pääsin iltapäivällä viikon mittaiselle lomalleni. Juuri ennen kotiinpääsyä, sain ystävältäni viestin jossa hän joutui valitettavasti perumaan perinteisen uuden vuoden vastaanottonsa poikansa jouduttua sairaalaan. No minkäs teet?

M. Laine teki näin. Kutsui treffiseuralaisen (nyt se nimi jooko?), käytetään vaikka lyhennettä J, tämän koiran ja J:n pari kaveria luokseen. Tiesin nopeasti ihmisten saapumisen jälkeen illan olevan hauska, kyllähän jokainen osannee arvostaa sanoja ”Meitä on tässä siis kolme naista ja yksi mies, kaikki sinkkuja. Tästähän tulee hyvä foursome.” Ei tarvinnut siis turhaan jännittää seuran huumorintajua. Ja hauskaa meillä olikin. Muutama kuohuviinipullo tyhjeni keskusteluvolyymin noustessa vähitellen, musiikin soidessa ja ulkoilmassa räjähteiden tehdessä työtään eli räjähdellessä.

Vuoden vaihtuminen todettiin kadulla ja tehtiin asioita joista en tässä voi sanoa mitään. Olen itsestäni vähän yllättynyt. Mutta siis, juhlat jatkuivat ja vähitellen vieraat alkoivat siirtyä omiin paikkoihinsa, paitsi J. ja koiransa. Viihdytimme toisiamme käsittääkseni noin puoleen viiteen ja voin nyt näin rehentelemättä sanoa, kyllä se tatsi on edelleen tallella. Siitä kertovat kohonnut hengityksensä ja tärisevä keho. Osaisinpa käyttää käsiäni yhtä hyvin myös keittiössä.

Aamupäivällä heräsimme ja hän lähti kotiinsa käymään. Tulivat takaisin, kävimme Makuunissa hakemassa elokuvan ja tuossa ne nyt nukkuvat, musiikki soi hiljaa taustalla ja valot ovat himmeät. Pöydillä lojuu tyhjiä pulloja ja tölkkejä, irtokarkkipusseja, pari puoleen väliin koluttua dippiä, pari sipsipussia. Huominen arki on varmasti kova isku vasten kasvoja.