Là où Naissent les Couleurs Nouvelles

Hei kaikki! Ajattelin nyt kertoa eilisistä treffeistäni, vielä kun niistä jotain muistijälkiä hatarassa pääkopassani lojuu. Mutta joudun itse asiassa käsittelemään perjantai-illan tässä ensin alta pois, jotta pääsette oikeaan tunnelmaan. Perjantai-ilta siis vierähti Virginissä livemusiikin parissa, sieltä Baseen, sieltä himaan, jonne piakkoin takaisin kotikonnuilleen muuttava Aussi tuli myös käymään. Vähän ehkä miehissä siinä kyynelehdittiin ja juotiin kaljaa. Pääsin lauantaiaamuna puolen kuuden aikaan nukkumaan.

Heräsin puolen päivän aikaan ja tajusin, että edessä on vielä työasioita ennen treffejä. Siispä kahvia elimistöön ja kerrankin työpäivä oli suotuisa. Olin työpaikan pihassa menossa sisään 13.55 ja uudelleen pihassa poistumassa kotiin 14.08. Edellisen päivän pohjatyö kannatti jälleen kerran. Mutta siis, palasin kotiin Hesarin Hesburgerin kautta ja makasin ”sohvallani” syöden hampurilaista ja katsellen dokumenttia huumeiden salakuljetuksesta. Jo toinen dokkari samasta aiheesta viikon sisään itsellä. Onkohan alitajuisesti alanvaihtoa prosessorissa jo?

Lopulta lähdin kohti tuota tapaamista, jota jännitin aika kovasti. Ja krapula tuntui pahenevan mitä pidemmälle kello eteni. Olimme sopineet tapaavamme rautatieasemalla, joten krapula, jännitys, ihmismassat, kuumuus, pelkotilat, paranoia, säpsähtely ja muut asiat olivat oikein hyvin läsnä.

Kiertelimme vähän aikaa pitkin keskustaa etsien ruokapaikkaa jonne mahtua, mutta lopulta päädyimme Stone´siin. Toisen tuopin kohdalla elämä alkoi voittaa. Treffiseuralaiseni, kutsutaan häntä nyt vaikka sitten Virveksi (nimi muutettu), oli juuri niin kuin olin ajatellut/uskaltanut toivoa. Nainen joka ymmärtää raskaan musiikin päälle, kuuntelee sujuvasti Devin Townsendiä (henk.koht. musiikillinen guruni), rakastaa matkustella ja omaa aika kieroutuneen huumorintajun. Stone´sissa olimme noin 22.30 saakka, mutta sitten alkoi kutsua Korjaamolla soittanut Alcest. Olin ajatellut etten ole menossa sinne, mutta lopulta päätimme lähteä katsomaan. Siitä älyttömästi Virvelle plussaa, että uskaltaa lähteä ensitreffeillä ex-tempore katsomaan itselle täysin tuntematonta pumppua ja maksaa lipusta 26€ vielä.

Korjaamo ei mielestäni oikein toimi keikkapaikkana, sen hallin infra ei ole suunniteltu tuollaista toimintaa varten., mutta Alcest! Kuin auditiivista kultaa ja auringonsäteitä keskellä pimeintä talvea olisi kaadettu ylleni. Ääniaallot vyöryivät ylitseni ja keinuttivat mukanaan. Kerroksittain rakentuva kaunis musiikkinsa oli niin uskomattoman hyvää, että olin vain yhtä typerää virnettä koko keikan.

Keikan jälkeen kävelimme keskustaan ja arvoimme, että vieläkö sitä jossain pitäisi käydä. Ja kävimmehän me eli Prahassa tappiin asti. Sieltä sitten kohti rautatientoria ja hyvästejä. Pienen rupattelun jälkeen päätimme että menemme suosiolla samaan paikkaan yöksi, niinpä matkasimme yöbussilla Itä-Helsinkiin. En muista bussimatkasta oikein mitään koska olin aivan tuhannen päissäni (luonnollisesti) tässä vaiheessa. Heräsin sängystään puolen päivän aikaan ja tilailimme pitsaa ja katsoimme loistavan Kuninkaan puheen. Sitten tuli aika lähteä kotiin ja jälleen kerran myönnän, että kyllä tällaiset n. 24 tunnin treffit vain ovat todella rankkoja. Erittäin viihdyttäviä ja kivoja, mutta olen aika puhki tällä hetkellä. Huomenna töissä varmasti taas puhallututtaa ja aivo käy hitaana. Vaan kerranhan sitä eletään?

Otsikkona ja youtube-linkkinä kyseistä Alcestia. Nauti.