tiistai 21. tammikuuta 2014

Jalka ja pedaali (eli heikohko paluu)

Stop laughing, you´re moving!” nainen sanoo ja pyyhkäisee jalkaani. Minua naurattaa silti joku typerä kasku jonka muistan. Palataan tähän kuitenkin vähän myöhemmin.

Moi, mitä kuuluu? Muistin ihan yhtäkkiä, että minullahan on tällainen blogi, johon olen joskus kirjoittanut. Mitä edellisen ja tämän merkinnän välissä eli vuoden aikana sitten on tapahtunut? Ei oikeastaan mitään sen kummempaa. Hyviä levyjä ilmestyi muutama, mutta en jaksa niistä kirjoittaa. Viime vuosi oli ainakin aika hektinen työn puolesta. Kevät meni varmaankin ihan kivasti (en muista) ja kesällä oli sopivan lämmin. Ainakin kannoin Nosturin Alakerran terassille rahaa aika lailla. Ja niin, sain kerran. Miss Kovikselta. Hurraa.

Syksyllä tein järjenvastaisen määrän töitä (n. 50 h ylitöitä/kuukausi, saldottaen koko vuoden ylityömäärän mukavaan 350 tuntiin.) ja kunnon hipsterin tavoin jätin Punavuoren taakseni. Niin joo, muutin kolmisen kuukautta sitten tänne Kallion välittömään läheisyyteen. Onpahan lyhyt matka Flow-festareille pönöttämään flanellipaidassa ja punaisessa takaraivopipossa. Muutto osui kaikkein hektisimpään kohtaan työsyksyä ja olin jossain vaiheessa varma, että joudun sairaalaan lataamaan paristoja. Mutta en joutunut, unilääkekuurin sain syödäkseni sen sijaan.

Ei, nyt ei lähde yhtään tämä kirjoittaminen. Ehkä näin pitkän tauon jälkeen ei lähde enää koskaan. Samapa tuo. Kaljaakaan en ole oikein juonut entiseen malliin. Pitäisi tsempata. Ehkä tässä on se syy-yhteys. Treffeillä (koska niistähän tämän blogin hyvät viihdyttävät hetket ainakin Tiinan, Riikan ja Kaukon mielestä on peräisin, tai siis niiden epäonnistumisista) en ole käynyt syyskuun jälkeen. Ja mitä sitä suotta sellaiseen aikaansa tuhlaamaan. Tai no, hyvä on, ollaan sitten rehellisiä. Lauantaina menen ensitreffeille. Varmasti mokaan taas kaiken, että saa pari-kolme ihmistä nauraakseen. Ja menenpähän muuten darrassakin vielä. Homma on varmaankin osapuilleen siinä. Siinähän tämä taas pääpiirteissään. Minun elämäni. Riveiksi laitettuina näköjään aika säälittävää rimpuilua. Mutta tämä sentään on minun ja onneksi voin tehdä sen kanssa ihan juuri niin kuin huvittaa. Että älä siellä ylemmyyspäissäsi rehvastele.

Ai niin sekin vielä. Siis se kesken jätetty aloitus. Nainen siis pyyhkäisee jalkaani, painaa pedaalia, neula haukkaa sisäänsä mustaa. Nainen painaa neulan jalkaani vasten, painaa jalallaan pedaalia ja sirinän saattelemana neula hakkaa mustetta ihoni sisään. Ei oikein tunnu miltään. Mikään.

Mutta jotta tämä ei päättyisi alakuloisesti, niin otetaan uusi lopetus. Terveisiä kaikille Kallion naisille: GET READY TO BE MOUNTED, BITCHES!

(Oliko parempi?)

1 kommentti:

  1. Hei, mikäs tää tämmöinen blogi on...

    Musta tuntuu, että sä olet nyt käsittänyt jotain väärin. Ei tässä toisen epäonnistumisista sentään nautita! Luulen, että konsensus (ne Tiina, Riikka ja Kauko) on sitä mieltä, että me tykätään susta ja halutaan sun olevan onnellinen.
    Mutta ala nyt treffailla kuitenkin enemmän, jos se sen vaatii, että tää blogi päivittyy. Hyvin sää vedät, sitä paitsi.

    Ai tatskan oot ottanut? Pics or didn't happen?

    VastaaPoista