keskiviikko 16. tammikuuta 2008

"You have not seen the last of me, I'm breeding thorns."

Tuijotettuani minuuttikaupalla tyhjää ruutua, hörpittyäni hyvää kahvia ja kuunneltuani hyvää musiikkia, en ole vieläkään keksinyt nasevaa tapaa aloittaa merkintää. Olenko muuttunut tylsästä äärimmäisen tylsäksi kynäksi kertaheitolla? Mitä jos tuo pätee kaikkiin elämänaloihin?

Millaista tämä potentiaalinen terätön elämä sitten olisi? Jo silkkana ajatuksena se on inhottava: kaveriporukan hidas hämäläinen jolle aina saa ns. taivuttaa rautalangasta jutut, mielikuvitukseton mielikuvitus, ennakoitavat argumentit keskusteluissa, vahvat ja yllättämättömät perusteet teoille jotka olivat nähtävissä jo kaukaa…

Tietenkin osa tuollaisesta käyttäytymisestä tulee iän myötä automaattisesti, sitä ei käy kieltäminen. Jokainen meistä jää osittain maneeriensa vangiksi. Maneerit ovat kyllä hyvä asia loppujen lopuksi, täytyyhän meillä olla jotain josta ennakoida tulevia asioita. Ennakointi tuo turvallisuutta, tai ainakin sen tunnetta. Eihän tästä tulisi yhtään mitään jos ei osaisi ennakoida tilanteissa tulevia tilanteita, käyttää ns. sosiaalista silmää. Luodaanpa tästä esimerkki jotta seuraisit paremmin (minä kyllä siis tiedän mitä tarkoitan).

Normaalissa kanssakäymisessä ihmisen kanssa osannet arvioida kuinka vastapeluri reagoi ärsykkeisiin joita luot. Jos esimerkiksi kerrot vitsin, (Ei, en kerro tässä esimerkkivitsiä. Keksi itse.) on odotettavissa että vastapeluri nauraa vitsille jos hän ei koe vitsiä omia arvojaan loukkaavaksi. Tämä on ennakoitavaa käyttäytymistä, ja hyvä niin. Entä jos näin ei olisikaan? Kerrot harmittoman ja hyväntahtoisen vitsin jonka olet kuullut päivällä aiemmin, tarkoituksenasi pelkästään levittää hyvää mieltä ja iloa lähiympäristöön. Vastapelurisi reagoikin yllättäen lyömällä ruosteisella naulalla kurkkuusi, lihakoukun avulla kaivamalla selkärankasi esille ja nylkemällä sinut vielä kun olet tajuissasi.

Niinpä, maneerit ovat hyvästä. Näin iloisissa tunnelmissa on kiva päättää tämä merkintä ja odotella iltaa ja sen tuomaa seisontakomiikkaa. Toivottavasti pääsen kotiin asti ihollisena. Jos en, oli kiva tavata.

1 kommentti:

  1. :D ärsytettynä seisovat koomikot saattavat hyvinkin ryhtyä nahanpoistohommiin. kannattaa siis olla varovainen!
    ja vielä tuohon alkuun toim. huom.: moisilla "selitä mulle niinkun mä olisin tosi tyhmä" "no sähän olet" -ihmisillä harvemmin on kaveripiiriä. että sikäli se pelko oli aiheeton.

    VastaaPoista