Maanantaita, ei mitään muuta arkipäivää. Viikonloppu on suoritettu alta pois ja sen tapahtumarikkauden vuoksi olisi oikeus ja kohtuus kertoa siitä myös täällä. Tapahtumien luonteen vuoksi näin en tee kuitenkaan. Jos asioiden ja tapahtumien luonnetta ja yleistä kulkua pitäisi kuvata, käyttäisin jo hyväksi todettua menetelmää, vapaan assosiaation hedelmäistä sanasalaattia:
Äänialan timantti, ystäväpariskunta ja sisko, olutta, antikvaarinen oluthuone, paikkakunnan hauskin mies, levynjulkaisu, matalahintaisia juomia, tuttavia, tunnelmallinen keikka, hymyä, kotimatka, yllättävä tunnustus, yllättäviä asioita (sensuuria sensuurin sisällä), nukahtaminen.
Tuossa oli siis muutama irrallinen (ja varmasti mielestäsi irrationaalinen) sana lauantai-illasta. Muutoin viikonloppu on mennyt kasvisruoan ja kodissa sekä työssä oleilun merkeissä. Nyt näin maanantaisena, vesisateisena aamuna, kahvin (reilun kaupan, tietenkin) ollessa hyvää ja isossa mukissa, musiikin ollessa kotimaista ja oivaltavaa Stam1naa, tekemättömyyden vapauden ollessa päivän isminä, on hyvä olla. Vaikkakin eilisen testauksen pistemäärä ei yllättänyt, se laittoi miettimään ja uskon että se kohottaa aktiivisuuttani. Sen on tavallaan pakko. Tämä vuosi on murroksen vuosi, hyvässä tai pahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti