keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Infernaalisia viisareita ja leipää.

Hei vain ja tervetuloa vuodelle 2008 minun puolestani. Vähäisen lupailin että informeeraan vuodenvaihteen menemisiäni. Kovin kummoista ei ollut mutta laitetaan nyt sitten jotain tähän digitaaliselle paperiarkille.

Joulukuun viimeinen päivä valkeni mustana, jos näin voi sanoa, ja allekirjoittaneen elimistö sairaustilassa. Päivän tunnit menivät sairastaessa ja ollessa ja kun viisarit alkoivat osoittaa enemmän ns. hiilikellaria kuin enkeleitä kohti, oli aika ottaa oma kohtalo hyppysiinsä. Finrexinillä murjottiin olotila väkisin siedettäväksi ja ei muuta kuin kohti pääkaupunkimme jyliseviä katuja.

Olin kutsuttu Kampissa asuvan ystäväni tykö viettämään iltaa ja tottahan toki sinne meninkin. Kymmeniä uusia nimiä ja niiden unohtamisia saman tien. Alkoholia ja joillain jopa muitakin päihteitä. Ilta oli oikein mukava ja kellon viisarit alkoivat osoittamaan keskiyötä. Skoolaamisien jälkeen oli aika siirtyä ravitsemusalan liikkeisiin ja tähtäimessä oli raskaan musiikin erikoisravintola Inferno. Sinne sohlasimme erään neidon kanssa, en muista nimeä yllättäen, ja ennakkoluuloista poiketen löysimme paikalle. Infernossa juhlimme ja juhlimme. Sain haavoja. Näin nopean poistamisen. Juhlimme.

Kun Infernon järjestyksenvalvojat eli ns. oviloikkarit kohteliaasti pyysivät asiakkaita poistumaan puoli tuntia valomerkin jälkeen sanoilla ”Painukaa nyt jo jumalauta ulos, meiltä lähtee luvat.” oli näin tehtävä. Siispä saman neidon kanssa koitimme löytää takaisin lähtöpisteeseen ja onnistuimme siinä hivenen nopeammin kuin mitä Infernoon pääsy meiltä aikaa vei.

Kampissa sitten kuuntelimme nopean yhteenvedon illan kulusta ja hymyillen menimme nukkumaan. Heräsin jossain vaiheessa sikeästä unesta vuodepaikaltani tönäisyyn ja sanoihin ”hei, mä menen nyt.”, hauskaa mutta omituista raportointia.

Seuraavana aamuna, tai puolen päivän aikaan jos ollaan tarkkoja, oli sitten aika siirtyä jo traditioksi tulleelle aamupalatreffaamiselle erään ystäväni kanssa. Söimme maittavat täytetyt leivät eräässä amerikkalaista alkuperää olevassa franchising-yrityksessä. Sieltä ystävälleni kahvittelemaan ja keskustelemaan jo kaukana menneisyydessä olevasta, hivenen enää horisontissa näkyvästä aluksesta nimeltä 2007.

Muutaman tunnin keskusteluiden jälkeen oli aika suunnata kotiin ja olla vain. Kuten huomaat, arvon lukija ja tuomari, ei kovinkaan erikoista ja varsinkin tällä kertaa kovinkin tylsästi tarjottimelle aseteltu tässä internetbuffetissa.

Hyvää tätä kuluvaa vuotta sinulle, loppukaneetit jäävät jälleen pois. Seuraavassa merkinnässä ehkä valotan odotuksiani tältä vuodelta, jos sellaisia uskaltaa omata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti