Minä ja James.

No mistäs tänään kirjoiteltaisiin? On ihan outoa kun on jatkuvasti näitä vapaita. Kohta onneksi alkavat työkoitokset taas. Vaikka tällä kertaa en mitenkään ihan kauheasti odotakaan töitä, tiedän joutuvani opettelemaan todella nopealla aikataululla erään asian ja se ei ole yhdellekään osapuolelle kivaa. Työnkuva kun on vielä sellainen, että tietyissä asioissa puolen sekunnin myöhästyminen on pahasta.

Äsken söin paahtoleipiä chilimetvurstilla ja juustolla ja juomana nautin mustikkakeittoa. Ostan ihan liian harvoin mustikkakeittoa. Hassua ja typerää. Olen kuunnellut eilen ja tänään oikeastaan koko päivät seuraavia levyjä:

Opeth: Ghost Reveries
Opeth: Watershed
Textures: Silhouettes
Textures: Drawing Circles
Soilwork: Figure Number Five
Soilwork: Stabbing The Drama
Soilwork: Sworn To A Great Divide

Mitä levyjä sinä olet kuunnellut?

Olen vähän väsynyt. Kirjoitan hajanaisia lauseita. Tekisi mieli siteerata musiikkitekstiä mutta nyt ei ole sellainen kirjoituspuuska päällänsä. Kirjoitin aiemmin kaksi sopivaa siteerausta muistikirjaani ylös, jotta voin sitten tarpeen tullen siteerata.

Katsotaanko hauska video tähän väliin? Okei sitten. Yllättäen juuri tällainen huumori jaksaa naurattaa aina vain.



Pitäisiköhän alkaa vokotella työkaveria? Tajusin muuten tänään erään maailmani isoimmista totuuksista ja harmittaa, etten voi jakaa sitä kanssanne. Tämä totuus tuli tajuntaani kuin salami kirkkaalta taivaalta kävellessäni kirjastosta kotiin. Niin, kävin ensimmäistä kertaa eräässä kirjastossa täällä Helsingissä. Ei laisinkaan hullumpi kokemus. Seuraavalla kerralla jätän villasukat maihinnoususaappaista pois, hiertyy kantapäät auki. Kirjastosta lainasin vain kaksi kirjaa, toisen vielä oikeastaan ollessa novellikokoelma.

Onpa mielenkiintoista. No mutta, se on tämä M. Laineen elämä tällaista, riskitilanteesta toiseen ajautumista, kuin jollain salaisen palvelun agentilla kuunaan. Minä käyn vain vähän harvemmin ulkomailla, juon vähän vähemmän tyylikkäitä drinkkejä mallichiksien seurassa ja myöskin fornikoin kyseisten gasellien kanssa vähän vähemmän. Mutta muuten ollaan ihan samanlaisia, minä ja James.

Snap, Crackle, Pop.

Ikääntyminen verottaa pahasti. Otteeni alkaa ruostua vääjäämättä ja tällä kertaa treffit olivat suorastaan tynkämittaiset, vain 21 tuntia kestoltaan. Treffit itsessään olivat erittäin mukavat, puhuimme kielellisistä asioista ja muutenkin hirmuisen mielenkiintoisia ja järkeviä. Toivottavasti jatkoa seuraa.

On muuten aina yhtä mukavaa kuulla se naksahdus, kun oma selkäranka katkeaa. Tipaton tammikuuni kesti kolme päivää, uusi elämäni savuttomana samoin. Vanha koira ei opi uusia juttuja.

Jos rauhoittumisen aikakausi nyt alkaisi tästä hetkestä?

Pakastepizza sulaa ja uuni lämpenee, hieno mielenterveysongelman metafora oikeastaan.

Onneksi huomenna tulee verikokeen tulokset. Laitetaan Miero takaisin elävien kirjoihin 2009 – kiertue alkakoon kunnolla.

Kolme suurta muutosta ja seksihakuja.

Hyvää huomenta, pikkuiset. Tai hyvää päivää oikeammin. Tänään ei ole läheskään yhtä kova itseinho päällä kuin eilen, joten ajattelin tässä paskarrella kasaan merkinnän. Olisi hyvä luodata taaksepäin vuotta 2008 ja sen huippukohtia mutta en oikein muista mitään. Vuosi oli varmaankin hyvä, seksiä oli vähän ja muutenkin kaikki oli ennallaan. Ainakin melkein ennallaan. Jos joitain juttuja nyt väen vänkää kaivetaan esiin, mainitaan nyt kolme suurinta muutosta. Kirmu varmasti pitää tästä joten numeroin ne:

1. Muutto pienestä ja tavallaan kuolleesta kaupungista suureen metropoliin nimeltä Helsinki

2. Työpaikan vaihto äärimmäisen itseään toistavasta toimistotyöstä enemmän kulttuurin puolelle, työhön jossa jokainen päivä on erilainen

3. opiskelujen aloittaminen miltei eläkeiässä työn ohessa.

Noissa riittää yhdelle vuodelle aika reilusti muutosta. Tämä vuosi lienee huomattavasti rauhallisempi. Tänä vuonna voisin vastapainoksi sitten järjestää synttärit. Ehkä.

Koska en ole taas vähään aikaan tarkastellut hakusanoja, otetaan muutama hauskin niistä. Aina vain sitä seksiä ihmiset googlettavat näköjään:

”sanan säilä on miekkaa mahtavampi” näin totisesti on, haluan uskoa siihen ainakin itse.

banaaninlastaajan laulun sanat En osaa auttaa tässä. Harry Belafonte tietää ainakin.

blackout tissit Haetaanko tässä nyt tietoa siitä, että onko kyseisessä kotimaisessa rainassa maitorauhasia näkyvillä? Toivottavasti on. Enemmän tissejä ylipäänsä, toivoo M. Laine elämältä. Turhaan.

glögin terästys + runo Jos keksin tässä runon? ”Sekaan Marlin punaisen, sisältöä lasikylkisen, metallikorkki kun narahtaa, suupielet nopsaan kohoaa.”

hugh grant kylvyssä taitaa olla enemmän Nuun fantasioita.

krapula vainoharha tuttu juttu vaikka en kauheasti krapuloikaan.

mitä mieltä dante’s highlightista kuinka laiskaksi ihmiset menevät? Älä kysy internetiltä vaan käy itse muodostamassa oma uniikki mielipiteesi.

näin muiden kullit pukuhuoneessa ja kiihotuit? Vai oksettiko? Tunsitko kovaa halua etsiä sahan ja lasipurkkeja käsiisi?

onnelassa soivia biisejä varmaankin ne kaikkein rapeimmat ja tuoreimmat hitit. Minä en tiedä kummastakaan asiasta yhtään mitään. Olen jäädyttänyt kaikenlaiset suhteeni radioihin ja televisioihin.

pallea huutaminen auttavat toinen toistaan.

pernod vaikutus seksiin onko tämä kompakysymys? Pernodin avulla naiset haluavat enemmän ja miehet pystyvät vähemmän.

pimppi lainassa muista palauttaa eräpäivään mennessä, ettei tule sakkoja.

tissejä on täällä ja tissejä on siellä, biisi voisi helpolla olla kyllä tämän fanaatikon suosikkibiisejä.

Sellaisilla mentiin joulukuussa. Taidan nyt siirtyä ottamaan aamupalaa eli Saarioisten mikrovalmista puuroa ja ruisleivän. Juomaksi valitsemme luonnollisesti appelsiinimehun. Hyvää ja aurinkoista lauantaina(?) sinulle, ehkä elämä sittenkin voittaa tänään.

"Niinku mikäkin vitun idiootti."

Minä en aina ihan ymmärrä. En ymmärrä itseäni, en miehistelyä, en naisten aivoituksia, en yleistä logiikkaa, en mitään. Tällä kertaa en nyt lähinnä ymmärrä naisia enkä itseäni.

Naisilta välillä tuntuu puuttuvan kyky ymmärtää tätä ensimmäistä kotimaista kieltä. Kuullun- ja/tai luetunymmärtäminen olisi hyvä tietenkin ottaa haltuun mutta näin ei vain tunnu tapahtuvan. Pari malliesimerkkiä.

1. Osa teistä itsepintaisista lukijoista saattaa muistaa tapaus D:n. Vietettyämme massiiviset treffimme, hän seuraavana päivänä lähestyi minua tekstiviestillä: ”Haittaisiko sua jos mä olisin todella ihastunut suhun?” Vastasin hänelle kutakuinkin seuraavin sanavalinnoin: ”Ei tietenkään, ikävää tosin, että tunne on kovin ohimenevä. Yleensä noin viikon jälkeen olen vain hämärä muisto takana horisontissa.” Hän väitti asian olevan tällä kertaa aivan toisin. Kuinkas sitten kävikään?

Aivan. Noin viikko ja kommunikaatiotiet olivatkin laitetut poikki. (Hänen toimestaan toim.huom.)

2. Kun olen joskus jossain joutunut kuvailemaan itseäni sanoin (en osaa piirtää), olen käyttänyt hyvin tosia termejä ja painottanut faktaa, että en ole oikeasti kovinkaan kummoinen mies, ensivaikutelma vain saattaa hieman huijata. Tähän yleensä saan vastauksen: ”Vaatimattomuus kaunistaa. ;)” En ole keksinyt tapaa olla enemmän rehellinen, ei oikein varmaan edes voi.

Tänään minulta kysyttiin kannattaako minuun ihastua. Vastasin totuudenmukaisesti että todennäköisesti ei kannata. J. lupasi laittaa asian harkintaan. Toivottavasti harkitsee hyvin ja pitkään sillä en näe tässä mitään tulevaisuutta. Olen kammottava hirviö varmasti monen mielestä, mutta minulla on huomenna treffit. Seuraavan henkilön kanssa. Mitäs siihen sanotte? En ole ikinä osannut olla mikään sarjadeittaaja, enkä totisesti kuunaan haluakaan osata olla. Tästä nyt sitten muodostuu oikea todellinen ongelma. Kuinka minä voin tästä tilanteesta saattaa itseni kunnialla ja toisia ihmisiä satuttamatta pois? Vihjeitä otetaan vastaan myös.

Ja koska Nuu laittoi oman merkintänsä loppuun haasteen listauksesta, listataan nyt sitten myös oma pieni iloinen lista:

1. 10000 (Nuun kävijälaskurin lukema omalla kohdalla)
2. vieroitusoireet (etäiset merkit todellisesta elämästä)
3. itseinho (todellisemmat merkit todellisesta elämästä)
4. kananugetit ja ranskalaiset (eilisen ja tämän päivän menu)

Ja totutusti haastan aivan kaikki. Myös sinut siellä Kuopion seudulla. Ja sinä myös siellä Kajaanissa. Tehkää hyvin.

Kyllä se rehentelee sittenkin.

Tuossa ne nukkuvat, koira ja uusin treffiseuralaiseni tässä M. Laineen surkuhupaisassa saagassa. On taas aika keksiä joku koodinimi. Minulla ei ole ideoita.

Treffit menivät hyvin, istuimme Loosessa miltei kolme tuntia ja saatoin kutsua hänet viettämään kanssani vuoden vaihtumista. Joskus ne kemiat vain natsaavat hyvin yhteen. Tai taas. No kumminkin, aattona oli töitä ihan normaalisti ja kävin työterveydessä antamassa verikokeen ja nieluviljelyn (miten jotkut mimmit voivat oikeasti deep throatata?) ja pääsin iltapäivällä viikon mittaiselle lomalleni. Juuri ennen kotiinpääsyä, sain ystävältäni viestin jossa hän joutui valitettavasti perumaan perinteisen uuden vuoden vastaanottonsa poikansa jouduttua sairaalaan. No minkäs teet?

M. Laine teki näin. Kutsui treffiseuralaisen (nyt se nimi jooko?), käytetään vaikka lyhennettä J, tämän koiran ja J:n pari kaveria luokseen. Tiesin nopeasti ihmisten saapumisen jälkeen illan olevan hauska, kyllähän jokainen osannee arvostaa sanoja ”Meitä on tässä siis kolme naista ja yksi mies, kaikki sinkkuja. Tästähän tulee hyvä foursome.” Ei tarvinnut siis turhaan jännittää seuran huumorintajua. Ja hauskaa meillä olikin. Muutama kuohuviinipullo tyhjeni keskusteluvolyymin noustessa vähitellen, musiikin soidessa ja ulkoilmassa räjähteiden tehdessä työtään eli räjähdellessä.

Vuoden vaihtuminen todettiin kadulla ja tehtiin asioita joista en tässä voi sanoa mitään. Olen itsestäni vähän yllättynyt. Mutta siis, juhlat jatkuivat ja vähitellen vieraat alkoivat siirtyä omiin paikkoihinsa, paitsi J. ja koiransa. Viihdytimme toisiamme käsittääkseni noin puoleen viiteen ja voin nyt näin rehentelemättä sanoa, kyllä se tatsi on edelleen tallella. Siitä kertovat kohonnut hengityksensä ja tärisevä keho. Osaisinpa käyttää käsiäni yhtä hyvin myös keittiössä.

Aamupäivällä heräsimme ja hän lähti kotiinsa käymään. Tulivat takaisin, kävimme Makuunissa hakemassa elokuvan ja tuossa ne nyt nukkuvat, musiikki soi hiljaa taustalla ja valot ovat himmeät. Pöydillä lojuu tyhjiä pulloja ja tölkkejä, irtokarkkipusseja, pari puoleen väliin koluttua dippiä, pari sipsipussia. Huominen arki on varmasti kova isku vasten kasvoja.

Lazarus

Minä kuolen pian. Tämä on perusolettamus, sillä en ole taaskaan malttanut olla ilman alkoholia. En tiedä mikä siinä on, mutta tunnen olevani oikeasti elossa vain rokkikeikoilla nousuhumalassa. Kaikki muut ajat ovat vain tapahtuvien elämien välisiä koomakausia.

Olin siis eilen loppuunmyydyllä Tavastialla katsomassa Godsplagueta, Diabloa ja Stam1naa. GP:n keikan aikana yleisö oli vielä vähän jähmeähköä, totuttelemassa tilanteeseen niin sanoakseni. Diablon keikka oli loistava, Heikki Malmberg rumpujensa takana kuin tikittävä kello ja ainoa asia mikä häiritsi, oli se tosiasia, että mielestäni heavyorkesterin ei kuuluisi käyttää taustanauhoja. Diablolla narulta tulee kosketinosuuksia ja taustavokaaleja mutta silti ihmetyttää missä on se vaaran tuntu, improvisoinnin mahdollisuus? Lisäiloa keikalle toi takanani seissyt enkelkuoro eli Mokoman kitaristit jotka osasivat eittämättä tallinsa bändin kertosäkeet ulkoa ja rohkaisivat yhtyettä biisien välissä lauseella ”ihan hyvä”.

Stam1na oli taas jälleen kerran paras suomalainen bändi livenä. Bassotaiteilija Kaikka on aivan mielipuoli keikalla, oikeasti pelottaa katsoa miehen pään- ja elimistönpyöritystä. Milloinkohan joku osa putoaa irti?

Sanat eivät nyt riitä kuvailemaan keikkaa sen paremmin ja siksi en siitä nyt enempää kirjoitakaan. Mistä minä kirjoittaisin? Siitä, että en saanut pyykkivuoroa tälle päivälle? Ei tunnu hyvälle aiheelle. Siitä, että aion kohta avata eräällä toiselle henkilölle suunnittelemani joululahjapaketin ja maata sängyllä ja katsoa Pasilaa? Ei tuosta ole oikein mitään kertomista.

Kertoisinko siitä, että eilen messengeriini ilmestyi kaksi uutta naisihmistä ja toisen aion treffata tänään. Alun perin suunnittelimme treffejä kopiointiliikkeeseen (jep, en jaksa alkaa avata) mutta päädyimme sittenkin perinteiseen oluella käyntiin. Olen varmaan oikein älyttömän edustava. Nyt jos koskaan olisi M. Laineen aika sitten ottaa oluen asemesta jotain alkoholitonta juotavaa. Aamulla on töitä luvassa (olin tänään töissä mutta onneksi minut laskettiin kotiin kolmen pitkän tunnin jälkeen) ja illalla sitten perinteinen uuden vuoden vastaanotto kaverini luona.

Seuraavassa postauksessa voisi käsitellä kulunutta vuotta mutta katsotaan miten käy. Saatan puhua vaikka ihosairauksista tai kyborgeista, en itsekään oikein koskaan tiedä mistä haluan puhua. Se on eräänlainen heikkous. Mistä sinä haluaisit että kirjoittaisin?

(Otsikko Porcupine Treetä, juuri oikeaa musiikkia tähän tilaan.)

Plenty down, one to go.

Oltiin Nuun kanssa katsomassa HIMiä lauantaina. Alkuilta meinasi muodostua fataaliksi äärimmäisen pahan glögin takia (Jubileum Glögi 21 % ei ole mitenkään silkkaa juhlaa, en kyllä tiedä pitäisikö sitä lantrata jollain vai vain lämmittää kuten me teimme.) Fiilistelimme live-dvd:tä ja nostatimme tunnelmaa ja tietenkin nasevasti kommentoimme, kuten asiaan luonnollisesti kuuluu.

Lähdimme lopulta keikalle ja saavuimme paikalle 45 Degree Womanin soittaessa viimeisiä tahtejaan. Nautimme oluet ja hetken mielijohteesta vodkashotit. Oli muuten uskomattoman pahaa. Hyi hyi, Nosturi. Tällaisia hetkiä varten olisi hyvä pitää pullo vodkaa esim. pakkasessa tai edes kylmässä.

Keikka alkoi lopulta ja… niin, en muista millä biisillä, en setissä soitettuja biisejä myöskään. Bändi oli aivan tulessa ja fiilis oli superia. Se on tärkeintä. Keikan ehdoton kohokohta oli encorena tullut Sleepwalking Past Home ja Valon Viljon uskomattoman matalalta vedetyt lauluosiot siinä väliosassa. Villen käsi viittilöikin monitorimiksaajalle koko sen kohdan, että ”nosta nosta nosta!”

Keikan jälkeen mentiin Looseen ja nelosolut meni naamaan aivan uskomattoman kivuttomasti. Ihan huomaamatta oltiinkin täysin separeina. Jälkeenpäin puhelimesta on voinut onneksi tarkistaa olleeni kotona klo. 01.32 joten aikaisessa vaiheessa.

Sunnuntaina ei oikein ollut mitään krapulaa ja ihmettelin sitä itsekin. Tänään sitten töissä on ollut koko päivän täysin vetämätön olo ja olen iloinen, että työpäivä on osaltani jo ohitse. Illalla olisi vuorossa Tavastia ja pelottaa jo etukäteen. Pakko on pistää tämän jälkeen pieni tauko elävien esitysten kohdalle. Maksa ja lompakko huutavat, on typerää olla kuuntelematta niitä.

Kiitos vielä kerran erityisesti Nuulle, samoin Panulle ja Kalevalabätlääjälle. Nastaa oli.

Takaisin sorvin ääreen päiväksi.

No niin. Joulu on nyt juhlittu, paketit avattu, siskontytön intoilu katsottu, ruokia syöty ja perheen kesken hyvä aika vietetty. Mitä jäi tästä joulusta mieleen? Oikeastaan omituista kyllä, vahvin muisti- ja mielikuva on aattoiltana kaverin luona vietetty alkuyö. Paikalla oli muutama ihminen ja keskustelimme erään tuomiometallin suurimman nimen kanssa hyvin hyvästi.

Keskustelimme mm. mustan metallin ja äärioikeiston yhteneväisyyksistä ja omituisuuksista, niiden tuomasta uhkakuvasta ja sen sellaisesta. Taustalla soi Turbonegro. Hauskaa oli, sikäli kuin tuollaisesta aiheesta voi olla hauskaa puhua.

Nyt sitten istun töissä ja odotan työtehtävien alkamista. Miss Piggy puhuu telkkarissa taustalla ja juon vettä. Sain antibioottikuurista jotain allergista reaktiota ja se ei ole mitenkään älyttömän kivaa.

Päässäni pyörii uuden biisiaihion pari keskeistä riviä, pitäisi kirjoittaa ne ylös ja alkaa tehdä niiden ympärille lisää täytettä. Olen innoissani löytäessäni jo läpikoluttuun aiheeseen (itselleni) uuden vertauskuvan ja se täytyy hyödyntää ehdottomasti.

Ei tässä nyt oikein ole mitään merkinnäksi kelpaavaa kirjoitettavaa sittenkään, lähinnä odottelen huomista ja sen iltaa varsinkin ja olen tänään varmasti kuin kissa kuumalla katolla, varsinkin kun minulla ei ole tänään mitään tekemistä sen jälkeen kun pääsen töistä. Toivottavasti en sorru juomaan alkoholipitoisia juomia sen takia.

Hyvää päivää sinulle, toivottavasti joulusi oli oikein hyvä. Minun oli.

Kaakkua.

Tästä tulee nyt melkoinen filleri eli täytepostaus. Ei mitään asiaa, ei mitään tapahtunutta oikeastaan ja mielikuvituskin on niin köyhällä päällä, että ei taida lähteä mitään epäsovinnaista kirjoitusta jossa samaan lauseeseen ympätään ruumiita ja masturÄH.

Lauantaina olin aika lähellä kuolemaa, ainakin se sille tuntui. Käytiin Nuun kanssa mäkissä aamupalalla ja miltei mahdottomien tehtävien listalla olivat mm. chilidipin avaaminen ja hampurilaisen syöminen. Halusin vain olla kotona ja nukkua esim. Blade Runnerin läpi, täristä peiton alla ja juoda voimakkaasti hiilihapotettua limonadia. Tämä ei ollut mahdollista vaan piti tsempata kaikki reservivoimatkin ja lähteä siskontytön kanssa moikkaamaan sukua vanhalle kotipaikkakunnalle. Niinpä sitten istuimme bussissa, minä kolme päivää juopotelleena ja 9-vuotias pikkuprinsessa ja keskustelimme omituisia ja nauroimme paljon. Olin kaiketi sopivasti taantunut.

Pääsimme perille ja vaikka olin Nuulle luvannutkin, en hakenut kaupasta tasoittelukaljaa vaan menimme äitini luokse suoraan. Siellä meitä odotti Savosta saapuneet enoni ja mummoni. Paikalla oli siis neljä sukupolvea samanaikaisesti. Kivaa oli.

Jaksoin olla paikalla pari tuntia ja sitten oli pakko lähteä takaisin kotiin. Bussimatkan taittoi kanssani Amorjensin laulaja joten oli mukava rupatella musiikkijutuista koko matka. Varsinkin kun iPodini ei ollutkaan latautunut edellisenä yönä ja sen virta loppui bussipysäkillä.

(Nuunis soitti juuri ja kertoi maailman hienoimman uutisen! Onneksi ihan kohta on jo 27. päivä ja lauteille astuu HIM. Huh huh!!! Kerrankin onnistuvat jotkut asiat edes tässä surkuhupaisassa beta-yritelmässä nimeltä elämä.)

No niin, takaisin lauantaihin.

Pääsin kotiin ja haukottelin lähinnä jatkuvasti. Nosturin puurojuhlaan piti mennä joten oli pakko vähän jumpata maksaa. Oloani kohentaakseni nykäisin glögit tulille ja vodkapullon esille. Muutaman glögin jälkeen olo alkoikin olla jo normaalimpi, ei kyllä sillä tavalla hauska kuin yleensä kännissä vaan sillain epähieno kuten festareilla viimeisenä päivänä.

Siispä parit oluset vielä kitusiin ja sitten Nosturiin. United Underworld oli yhtä loistava kuin aina, keikalla näkyi miellyttävä määrä tuttuja kasvoja ja fiilis oli hyvä. Omituisia idiootteja tuntui saapuvan alueelle yhä enemmän ja enemmän ja päätinkin lähteä kotiin heti UU:n lopetettua keikkansa. En ollut kovinkaan vastaanottavaisella tuulella esim. tällaiselle tilanteelle: Seisoin paikallani ja katsoin keikkaa, parin metrin päässä seisoi joku täysin random-jäbä. Jäbä yritti ottaa kontaktia, itse en ollut kauhean innostunut keskustelemaan keikan aikana, en tiedä teistä muista, mutta itse pyrin keskittymään keikoilla keikan katsomiseen, en keskustelemiseen.

No kumminkin, jotain se jäbä siinä yritti keskustella ja käytti täkynä mm. lausetta ”kato miten hyvä perse tolla mimmillä on!” Olihan se kieltämättä ihan ok-perse, ei mikään älyttömän hyvä mun mielestä tosin. Seuraavaksi saan kuulla ”Mulle on ihan turha vittuilla!” samalta jäbältä ja tässä vaiheessa alkoi sitten itsellä olla mittari aika täysi. Siirryin vähän sivumpaan ja katsoin keikan loppuun. Heti kun lavalla musiikki hiljeni, kävelin narikan kautta ulkoilmaan, laitoin musiikin soimaan toisesta mp3-soittimesta (ykkösratsuni oli siis latauksessa) ja kaivoin takin taskusta oluen. Näiden apuvoimien kanssa oli mukava kävellä yllättävän hiljaisessa Helsingin yössä kotiin.

Sunnuntai menikin sitten ihan täysin kotona ja nukuin mm. Scarfacen läpi. SAY HELLO TO MY LITTLE FRIEND! Al Pacino on kyllä aivan ruokottoman hyvä näyttelijä.

Nyt sitten juon kahvia ja suunnittelen vakaasti viimeisten jouluostosten tekemistä. Kohta saa myös paketoida lahjoja, se on yksi ehdottomia suosikkipuuhiani joulussa. Varsinkin kun en osaa paketoida. Olen kyllä varannut taas isohkoja pahvilaatikoita joihin sitten laittelen oikeat lahjat. Maltan tuskin odottaa siskontytön ilmeen kun saa avatakseen massiivisen laatikon ja siellä onkin sisällä lähinnä rypistettyä ilmaisjakelua ja jossain sitten sitten se oikea lahja, paketoituna myöskin.

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa juuri Sinulle, muista olla rauhallisesti ja keskittyä vähän muuhunkin kuin materialistisiin puoliin joulussa. Itse harkitsen jopa vähäsen joulukirkkoon menoa. Edellisestä kerrasta on paljon aikaa.

Otsikko on nyt sitten kaksimielinen. Täytemerkintä eli täyttäri eli kakku ja toisaalta kuuden tonnin rajapyykki on mennyt näköjään nurin tämän blogin latauksissa. Että kaakkua siitäkin syystä. Saisipa täytekakkua. Maistuisi tämän kahvin kanssa.

Porcelain Heart

Terve taas. Elämä alkaa asettua vähitellen takaisin uomiinsa. Antibioottikuurin viimeinen (jalkapallokentän kokoinen) tabletti odottaa ottamistaan, olen palannut takaisin töihin ja olen juopotellut kolmena edellisenä iltana. Eilinen oli kyllä vähän vahingossa alkanut juttu, töissä oli tarjolla glögiä ja siihen sai makua leikkaamaan mustikkakossua. Siitä se ajatus sitten lähti.

Töiden jälkeen pika pikaa Looseen ottamaan ”yksi taikka kaksi tasoittavaa” ennen kotiutumista, soitto Nuunikselle seurankipeänä ihmisenä ja arvaattekin varmasti lopun. Panun takia juovuimme ja yhtäkkiä vedimme luonani snapseja ja siirryimme Heavy Corneriin. Sitten onkin taas aika hämärät muistikuvat mutta varmasti on hauskaa ollut ja aamulla olo oli sen mukainen myöskin. On vieläkin aika heikko happi. Juuri mietin tukitoimintona glögin laittamista liedelle ja kirkkaan pullon esiin kaivamista.

Olin keskiviikkona ja torstaina katsomassa Von Hertzen Brothersia Tavastialla, kyllä se bändi sitten osaa hommansa erinomaisesti. Koska ketään teistä ei kiinnosta, laitankin tähän kummankin illan settilistat. Siitäs saatte!

keskiviikko:

1. Brother
2. Freedom Fighter
3. Somewhere In The Middle
4. I Came For You
5. River (akustisena)
6. Beside You
7. Silver Lover
8. Endlessly
9. Let Thy Will Be Done
10. Faded Photographs
11. Experience
12. Dreamworld
13. Kiss A Wish
14. Discipline Of The Sun
15. Willing Victim

torstai:

1. Bring Out The Sun
2. Spanish 411
3. Somewhere In The Middle
4. I Came For You
5. River
6. I Gave Up – Dreamworld
7. Freedom Fighter
8. Brother
9. In Your Arms
10. Let Thy Will Be Done
11. Kiss A Wish

Encore: Discipline Of The Sun

toka encore: Willing Victim

Kyllä kelpasi noiden tahtiin juoda alkoholia ja hymyillä kilpaa muiden kanssa. Universaalin rakkauden tunne klubitiloissa on mahtava kokemus. Mitäs muuta on lähipäivinä tapahtunut? Neiti D. on feidannut minut tyylipuhtaasti vissiinkin joten suhdetoimintapuolella on aivan yhtä hiljaista kuin ennenkin.

Ai niin, näin eilen kuolleen ihmisen kun menin töihin. Kahden ambulanssin värivalot maalasivat asfalttia nopeaan tahtiin, askeleeni johdattivat minua kohti maassa makaavaa kalmoa. Perinteisesti valkoisen kaavun alta pilkotti toinen kenkä. Oli pakko töissä masturÄH.

Eiköhän tämä merkintä ollutkin sitten tässä. Täytyy hakea varmaan jotain juotavaa nyt.

Ai niin, ikäkriisini kohosi aivan uusiin ulottuvuuksiin tänään. Täytin syksyllä pyöreät 30 vuotta ja näin enoni tänään ja hänen sanojaan lainatakseni: ”Olet jo kohta neljäkymppinen ja minä vasta täytin sen verran.” KOHTA NELJÄKYMMENTÄ! Se sairas sika, 46-vuotias vääräleuka. Kylläpä nyt ahdistaakin.

Eiköhän tämä merkintä ollutkin sitten tässä. Täytyy hakea varmaan jotain juotavaa nyt.

Täytyy hakea varmaan jotain.

Täytyy.

(otsikko Opethia)