tiistai 30. joulukuuta 2008

Lazarus

Minä kuolen pian. Tämä on perusolettamus, sillä en ole taaskaan malttanut olla ilman alkoholia. En tiedä mikä siinä on, mutta tunnen olevani oikeasti elossa vain rokkikeikoilla nousuhumalassa. Kaikki muut ajat ovat vain tapahtuvien elämien välisiä koomakausia.

Olin siis eilen loppuunmyydyllä Tavastialla katsomassa Godsplagueta, Diabloa ja Stam1naa. GP:n keikan aikana yleisö oli vielä vähän jähmeähköä, totuttelemassa tilanteeseen niin sanoakseni. Diablon keikka oli loistava, Heikki Malmberg rumpujensa takana kuin tikittävä kello ja ainoa asia mikä häiritsi, oli se tosiasia, että mielestäni heavyorkesterin ei kuuluisi käyttää taustanauhoja. Diablolla narulta tulee kosketinosuuksia ja taustavokaaleja mutta silti ihmetyttää missä on se vaaran tuntu, improvisoinnin mahdollisuus? Lisäiloa keikalle toi takanani seissyt enkelkuoro eli Mokoman kitaristit jotka osasivat eittämättä tallinsa bändin kertosäkeet ulkoa ja rohkaisivat yhtyettä biisien välissä lauseella ”ihan hyvä”.

Stam1na oli taas jälleen kerran paras suomalainen bändi livenä. Bassotaiteilija Kaikka on aivan mielipuoli keikalla, oikeasti pelottaa katsoa miehen pään- ja elimistönpyöritystä. Milloinkohan joku osa putoaa irti?

Sanat eivät nyt riitä kuvailemaan keikkaa sen paremmin ja siksi en siitä nyt enempää kirjoitakaan. Mistä minä kirjoittaisin? Siitä, että en saanut pyykkivuoroa tälle päivälle? Ei tunnu hyvälle aiheelle. Siitä, että aion kohta avata eräällä toiselle henkilölle suunnittelemani joululahjapaketin ja maata sängyllä ja katsoa Pasilaa? Ei tuosta ole oikein mitään kertomista.

Kertoisinko siitä, että eilen messengeriini ilmestyi kaksi uutta naisihmistä ja toisen aion treffata tänään. Alun perin suunnittelimme treffejä kopiointiliikkeeseen (jep, en jaksa alkaa avata) mutta päädyimme sittenkin perinteiseen oluella käyntiin. Olen varmaan oikein älyttömän edustava. Nyt jos koskaan olisi M. Laineen aika sitten ottaa oluen asemesta jotain alkoholitonta juotavaa. Aamulla on töitä luvassa (olin tänään töissä mutta onneksi minut laskettiin kotiin kolmen pitkän tunnin jälkeen) ja illalla sitten perinteinen uuden vuoden vastaanotto kaverini luona.

Seuraavassa postauksessa voisi käsitellä kulunutta vuotta mutta katsotaan miten käy. Saatan puhua vaikka ihosairauksista tai kyborgeista, en itsekään oikein koskaan tiedä mistä haluan puhua. Se on eräänlainen heikkous. Mistä sinä haluaisit että kirjoittaisin?


(Otsikko Porcupine Treetä, juuri oikeaa musiikkia tähän tilaan.)

3 kommenttia:

  1. vähänkö treffit kopioliikkeessä olisi hieno! vaikka, onko nykyään edes kopioliikkeitä?

    mä voisin blogata seuraavaksi el nino-ilmiöstä tai meikkivoiteista, koska mäkään en tiedä, mistä haluaisin puhua. puhutaanko tatuoinneista? tai kaneista? muumeista? no niistä kyllä ei, ne vituttaa kaikkia paitsi japanilaisia.

    VastaaPoista
  2. dig, lazarus, dig!!!

    hyvä ettei kukaan huono ja tyhmä saanut pasilaa, se oli kuitenkin varattu vain parhaille.

    kopioliikkeitä on ainakin ameriikassa vielä. ja porthaninkadulla on jokin liike, jonka nimi on diivari-kopi. en tosin tiedä, mikä lie toimialansa.

    sanavahvistus on harrastelija: unpro.

    VastaaPoista
  3. "ettei kukaan huono ja tyhmä..." Kiitos, tuo lämmitti mieltä. Hassua muuten, luin ton automaattisesti että "tyhmä ja paska" ja olin sun kanssa samaa mieltä kovasti.

    Pasiloita jaettiin täten tällä kierroksella ehdottomalle eliitille, elämäni hienoimmille ihmisille.

    Parin tunnin päästä on muuten sitten h-hetki käsillä. Fist me luck!

    VastaaPoista