torstai 14. helmikuuta 2008

Viimeisetkin järjenhivenet menivät, tässä merkintä, ole hyvä. POR FAVOR!

Hei taas täältä peililasinsirpaleisesta palatsistani. ”Aamun hetki kullan kallis” on sellaisilla tahoilla tapana sanoa, jotka nojaavat sanontoihin usein. Minä näsäviisaana kansalaisena lukeudun tähän kastiin, onhan eräs suosikkiharrastuksistani nimenomaisesti sanontojen yleinen molestointi ja raiskaaminen.

Mutta siis, aamun hetki totta tosiaan. Inflaation kourissa olevat uneni ovat tältä erää loppu, nautinhan railakkaasta elämästä hyvässä seurassa neljän tunnin ajan. Nyt sitten valveilla miltei tunnin verran ja aamun ensimmäinen kahvikuppi on käsittelyssä.

Mitäs tässä puisin? Eilen oli mielenkiintoinen (meinasin kirjoittaa mielenterveyttä koetteleva, vaan näinhän ei ole.) hetki työn jälkeen. Saavuin asiakastyhjiöstä jota myös työkseni voi kutsua (laitetaanhan sulkuihin paljon juttuja, Panun viitoittamalla tiellä. Eipäs laitetakaan, teen tästä oman jutun.) mutta sitä ennen töissä tapahtunutta seuraava luku. Kun sinua ei kiinnosta, sen yli on helppo hypätä.

Töissä ei tapahtunut kyllä taas niin yhtään mitään. Kaikenlaista huuhaata pitää tehdä: Seinäjokisen taksikuskin sanoin, miltei suli laatikko kun koetin (Word valitti sanasta koitin. Juontaakohan tuo latinan sanasta coitus? Juu, kirjoitan Wordilla, kevyt nössö ja muutenkin luuseri.) väsäillä nettisivuja kasaan. Työtä joka sinällään on todella simppeliä, mutta ei vain tuntunut logiikat kohtaavan laisinkaan. Vähän kuin miehen ja naisen välisissä tapahtumissa. Työtehtäviin kuului myös käsittämättömän suuri luottamustehtävä. En ole ihan varma että voinko jakaa tämän kanssanne mutta jos ette hiisku tästä niin olkaa hyvät: Minä kopioin kymmenen viime vuoden toimintakertomukset!

Hyvin sinulta hypätty. Eli siis, töistä kun pääsin oli jo miltei ilta. Luulin että minulla olisi tänään kiire (enhän tiennyt että nukun tällä kertaa näin vähän) joten ajattelin olla vastuuntuntoinen ja kuten meillä ylipainoisilla on tapana, ajattelin ruokaa. Koin suorastaan filosofisen pohtimisen hetken linnani keittiössä syödessäni edellisen päivän ruokaa valmistaessani seuraavan päivän ateriaa, onhan tänään taas harrastuspäivä.

Ymmärsitkö? Söin eilistä samalla kun tein huomisen. Nythän huominen on jo tämänpäiväinen. ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” en muista miten jatkuu. Voisin googlettaa (googlata? Tuo vainoaa mieltäni ja sieluni ei tule eheäksi ellen saa vastauksia.) vaan eipä se nyt ole tässä kohtaa tärkeätä.

Projekti jatkui eilen vähäisen ja taitaa jatkua tässä aamulla kyllä lisää. Tarvitsen jätesäkkejä. Saatat kysyä aionko mahdollisesti hävittää ruumiita jätesäkeillä. Vastaan sinulle: En halua puhua kylpyseurastani sillä se on liian henkilökohtaista, mutta voin toistaa sinulle englanninkielisen suosikkilauseeni:

Don’t make this rape turn into a murder.

Näihin suloisiin pehmolelumaisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Tulipahan paljon tekstiä ja täydet nolla prosenttia asiaa.

EDIT: Niin juu, ystävänpäivä on tänään. Hyvää sitä sitten jos tunnet että juuri Sinulle sitä pitäisi minun toivottaman. Tuntemattomat älköön vaivautuko, tulee lähinnä vaivautunut olo. Ehe.

10 kommenttia:

  1. Hyvää ystänvänpäivää blogiystäväni jota en ole ikinä tavannut, ja paljon voimia ruumiiden (sitähän ne kamat siellä kaapin pohjalla on, ainakin noin metaforallisessa mielessä, ellei jopa oikeasti - juurihan pääsit itsekin kommentoimasta, ettet tiedä, mitä se ex-avokki on sinne pistänyt) hävittämiseen.

    Aika mieletön toi sun lempilause. En tiedä, olisinko sittenkään tullut siellä valssaamossa heittämään sulle mitään nenäkästä, vaan olisinko vaan juossut karkuun (ja, kuten lauseesta huomaa, minä tunnen sinut ulkonäöltä, mutta sinä et minua...scared yet?!).

    Tavataan illalla täällä blogichätissä ja lasketaan saamiemme sydänkarkkien määrä porukalla. Saldo tällä hetkellä: pyöreä 0.

    VastaaPoista
  2. Krhm.. tuota... kyllä mulla on aika iso aavistus kun ynnäilen johtoja, lankoja ja johtolankoja. Ehkä hivenen humoristisesti kannattanee suhtautua tuohon lauseeseen, sehän on kumminkin aika sympaattinen. :D

    Lähtö- ja loppusaldo on sama pyöreä nolla ainakin täällä joten mun on ainakin helppo laskea. Kokoontumisajot kuulostavat hyvälle idealle. Teatteri vie alkuillan multa mutta juhlikaa te muut?

    VastaaPoista
  3. Eiku voi vitura joo, kyllähän sä tiedä, miltä mä näytän! Perkele! (sanoo siili...) Niin siis sä tiedät miltä mun facebook-kuva näyttää. No okei. Mut se on huijausta. En mä siltä näytä. Mä tiedän miltä sä näytät OIKEASTI koska mä olen nähnyt susta oikeita kuvia enkä mitään vanhoja naamakirjakuvia missä sulla on ihan eri värinen tukka kuin nykyään ja jostain syystä silmälasit:D

    VastaaPoista
  4. Mitä helvettiä? Nyt alkoi kyllä vähän pelottamaan.

    VastaaPoista
  5. JA jos se Minkki tänne nyt eksyy niin aivan aivan, alkoi pelottaa on se oikea muoto.

    VastaaPoista
  6. Jesh!
    (nyt voinkin hyvillä mielin mennä siivoamaan).

    VastaaPoista
  7. Miksi sua pelottaa Minkki? Ei se musta ole kovin pelottava.

    VastaaPoista
  8. Ei mua Minkki pelota (kohta se inttää että pitäisi ymmärtää pelätä). Ymmärsit nyt vaihtoehtoisella tavalla tuon. Kesis on kovin tarkka tuon alkaa-verbin käytön suhteen. "Alkaa pelottaa" on oikein, "alkaa pelottamaan" on väärin.

    VastaaPoista
  9. Aaa. Sun sietäis tosiaan ymmärtää pelätä ihan defaulttina.

    Mä oon niin analfabetti että mä en vois vähenpää välittää mun välimerkeistä ja verbeistä, koska muuten mä en sais ikinä yhtään blogia ulos ja kansa ansaitsee kuitenkin mun säihkyvät mielipiteet säännöllisesti.

    Senpä takia väitänkin, että kirjoitan blogini puhekielellä. Se on täydellinen pelastus, koska sitten saa kirjottaa ihan miten vaan haluaa, ja se on oikein.

    VastaaPoista