Tsssihhhhhh. Noin se huokaisi. Illan ensimmäinen olut. Tämän oluen korkkasin juhlistaakseni raskaan työviikon hmm.. ei loppua, sillä työpäiviä on vielä kaksi ennen kuin tämä viikko on ns. ”paketissa”. Juhlistaakseni nyt sitten kumminkin perjantain olemassaoloa.
Tämä työpäivä oli kiireinen ja olin kiireeseen sopivissa määrin äreä ja pahantahtoinen. En vaivaa sinua työasioillani mutta kiirettä ja hosumista oli. Työn jälkeen revin ruhoani kaupan kautta kotiin ja valtavalla kiireellä pyykkiä koneeseen ja ruokaa kattilaan. Syötyäni äitini tekemää erittäin herkullista apetta, olin hetken paikallani ja vaihdoin muutaman sanan internetitse valheellisen naisen kanssa, mukavaa oli. Kaikenlaista.
Saatuani pyykit kuivumaan (ketä tämä nyt kiinnostaa? Voi luoja, hypätään eteenpäin.)… Saavuin teatterille neljäkymmentä minuuttia ennen ”surevien omaisten iltaa”. Huomenna on ensi-ilta ja tämä viimeinen kenraali oli hyvinkin omituinen. Otsake on suoraan tapahtumista, sattumallisista sellaisista. Näiden lisäksi tarpeistoa hajosi, lavalla oli kakofoniaa ja väärää rytmitystä, valomies ei pysynyt kärryillä lavatemmon noustessa grindmetal-tasolle, äänipuolikin täydellisyydestään poiketen teki pienen virheen ja kaiuttimista kuuluneen laukauksen asemesta tekniikkaparvella kuului hiljainen ”Vittu.”.
Esityksen päätyttyä suoriuduin pantterin lailla ulos harjoittamaan haureutta ja keuhkojeni syöpäyttämistä. Minulle tuli äärimmäisen melankolinen olo seistessäni tupakoimassa ovesta muutaman metrin päässä, pimeässä. Katsoin kuinka onnellisia lapsia ja vanhempia tuli teatterin ovista käsi kädessä ulos, hymy korvissa asti. Pienillä tytöillä keijujen taikakeppejä tms. käsissään ja kaikkea sen sellaista. Se hetki oli oikeasti synkkää totuutta vanhenemisesta ja yksinäisyydestä. En olekaan siitä ruikuttanut tänne vähään aikaan. En kyllä nytkään, halajan lisää olutta. Hyvää kaikkea.
Kiitos muuten Saaralle ideasta linkittää omiin teksteihin. Ette jaksa niitä lukea mutta kunhan linkitän. Omaksi huvikseni. Niin.
Keijukeppejä heiluttavat onnellisesti irvistävät penskat ovat vain valtion salajuoni saada meidät lisääntymään; juonen tajuaa vasta kun itse tulee teatterista kätösessä pikkukuolariiviö joka kiusaa muita lapsia koulussa ja tappaa siilejä isoilla kivillä, mutta silloin on jo liian myöhäistä.
VastaaPoistaSitäpaitti, sitten kun et enää ole yksinäinen, muistelet haikeasti karheansuloisia melankoliaan vaipumisen hetkiä hämärässä ovensuussa tupakka suussa. Silloin olet jo lopettanut (vaimo on pakottanut, etteivät lapset saa huonoja vaikutteita), ja olet aivan liian väsynyt ja vittuuntunut tuntemaan muita kuin em. tunteita (lukuun ottamatta ehkä voimatonta raivoa, kun sekä vaimo ETTÄ teini-ikäiset lapset ovat ratsanneet lompakkosi tyhjäksi neljännen kerran sillä viikolla).
Vive la liberté!
Hehee! Mukavaa että asian voi nähdä näinkin. Kiitos. Ja mukavaa että toimit kommentaattorina kun tuo vakiduo on rellestämässä ja kuuntelemassa matalavireisiä kitaroita ja voimasointuja Amerikasta asti.
VastaaPoistaJos lapset ovat kivittäneet siilejä ja sen jälkeen vieneet rahat, saako niitä kivittää?
Lapsia saa aina kivittää, mutta pitää muistaa pyytää lupa vanhemmilta jos eivät ole omia. Yleensä luvan heltiämiseen ei paljon vaadita.
VastaaPoistaOmia saa luonnollisesti kivittää milloin vain.
Mä tunnen velvollisuudekseni tuurata rellestävää Nuunista ja Kesistä, mikä ei onneksi tuota ongelmia, koska mulla on meneillään ihana koti-ilta (siivousta, peltipizzaa, Johnny Cashia ja netissä lojumista). Siinä sivussa pieni kommailu ei paljon rasita...