Hei taas oikein lyhyesti. En nyt jaksa jaaritella etkä sinä lukea. Tämän kirjoituksen suurin osuus tullee käsittelemään työtäni joten om det nappar inte, ole hyvä ja sulje selain (sulje samalla myös ne lapsipornosivustot, eikö sinua hävetä?).
Minulla oli eilen työpaikallani tylsän ajan lisäksi kehityskeskustelu. Tämä kaksituntinen oli hyvinkin äärimmäisen turhauttava ja siinä tuli enemmän takkiin kuin positiivista. Ei, minua ei haukuttu enkä saanut mitään varoituksia, työtehtäviäni lisättiin mutta palkkani ei nouse senttiäkään. Se päivä on lähellä, kuten tätini miesvainaa tapasi saksansuomalaisittain murtaen sanoa.
Työpäivän ainoa valopilkku (huom. viittaus tulevaan teatteriaiheiseen) olikin sitten täysin maaninen asiakas. Vanha rouva tuli taksilla paikalle ja kysyi esimiestäni. Pomoni onneksi hän ei ollut paikalla. Rouva jätti ottamansa valokuvan työpaikastani meille ja muistutti että hänellä on näyttely tiloissamme 2010. Tämän jälkeen hän innostui puodistamme ja halusi tehdä ostoksia:
- 3 kpl t-paitoja (katsomatta kokoa sen tarkemmin)
- kourallinen sulkakyniä (13 kpl loppujen lopuksi)
- 5 identtistä jääkaappimagneettia (meillä olisi ollut 3 erilaista versiota)
- 4 Mannerheim-aiheista kirjasta (1 keltainen ja 3 sinistä)
- Erikoisnäyttelystä kertova kirja (näkemättä erikoisnäyttelyä)
- Lasinen ikkunakoriste
Tämä kaikki edulliseen 118,50€ hintaan. Pankkikortti ei yllättäen mennytkään läpi joten hän tänään lupasi tulla hakemaan tavarat. Odotan innolla. Odotan myös innolla saanko häneltä toisen omistuskirjoituksella varustetun käyntikortin.
Teatterista piti kirjoittamani mutta en jaksa. Valot ovat nyt kaiketi valmiit, taas, kunnes lauantain harjoitukset tulevat ja tuomio niiden mukana. Olen ollut teatterilla pakertamassa jokainen ilta työn jälkeen, työpäivälle on täten kertynyt pituutta keskiarvoisesti 13 tuntia ja alan olemaan väsynyt. En saa myöskään nukutuksi edelleenkään. Ehkäpä alkuviikosta hakemaan sairaslomaa jos asiat eivät muutu mihinkään.
Tänään on onneksi perjantai ja teatterista vapaa ilta. Kuvioon kuuluu lankomiehen yhtyeen livekunnon tarkastaminen Helsingissä ja rutkasti alkoholituotteita. Anteeksi jos kompastut minuun, en tahallaan makaa maassa. Käännäthän kylkiasentoon?
kiitos tarkemmasta infosta koskien maanista asiakasta. mania on aina hauskaa seurattavaa.
VastaaPoistakunnon univelkaantuneena järkevintä, mitä voi tehdä, on hankkiutua humalaan. sen avulla ainakin nukkuu, ehkä iäti jos on onni myötä. ja sovitaanko, että ens viikolla nukut paremmin?
VastaaPoistaja anteeks, kielipoliisi minussa nostaa jälleen rumaa, karvaista päätään (ai eikun se olikin peili. anteeksi): sanotaan "alkaa ottaa", ei "alkaa ottamaan". tästä lähin ainakin, jooko.
Parahin minkki! Tiedän tuon, kyseessä on tahaton lapsus joka on jäänyt huomaamatta, olenhan puhekielellä ajatteleva. Pyydän mitä nöyrimmin anteeksiantoanne.
VastaaPoistaNyt minulle on enää epäselvää että mitähän kohtaa parahin näätäeläin tarkoittaa, mietin myös että mikäköhän on elämän tarkoitus?
VastaaPoistaolet oikeassa, en mäkään Sitä kohtaa tästä enää löytänyt! en siis osaa vastata kysymykseen, olen kovin pahoillani, ja lupaan ensi kerralla olla tarkempi!
VastaaPoistanyt mä oon sulle yhden piikin pydessä.