The Chronicles Of A Bohemian Teenager

Hei juuri sinä. Blogini on jo yli vuoden ikäinen. Tarkistin juuri äsken. Merkintöjen tyyli ja taso ovat muuttuneet radikaalisti joten on aika tarkastella muutama hakusana ja sitten jäädä lomalle.

Tietenkin alussa on perinteiset koiran kullit ja Baker’sin kuoharitarjoukset variaatioineen mutta sitten päästään hauskempiin osuuksiin:

Hawaijibileet Pina Coladaa, hawaijipaitoja ja ukulelemusiikkia. Naisilla kookospähkinäbikinit. Mahtavaa!

hygieniapassi questions 2008 meinasit suorittaa sen kummalla kielellä? Hei, ihan maalaisjärjellä pitäisi pärjätä siinä testissä. Jos et onnistu, se kertoo siitä kuinka paljon juuri Sinun pitääkin olla tekemisissä elintarvikkeiden kanssa.

jaajaa Eräs lapin tirpukka tuppaa sanomaan noin.

miten voi tavata bam margeran Mä tavaisin Mar-ge-ra mutta tuohan on vain yksi vaihtoehto.

olen mies seaching varten nainen suomi lepuutan juttuani.

rouva sai kullia ja toivottavasti nautti siitä. Tulee mieleen YUP:n Homo Sapiens niminen biisi, en tiedä miksi.

surevien omaisten ilta eli ns. kenraaliharjoitus teatterissa.

tik oireet Heh, onkohan tuo tik pakkoliike vai päänsisäinen ääni? Yhtä paha kumpainenkin vaihtoehto.

tyttöystävälläni on koira, lähden kävelemään biisi Kieltämättä tuollaiset äkilliset yllätykset saavat joskus toisen osapuolen lähtemään suhteesta. Jos lähtöbiisin haluat, suosittelisin esim. jotain reipasta musiikkia jonka tahtiin laittaa tossua toisen eteen.

you pornonne en ole ihan varma siitä, että mitä tässä nyt oikein haetaan. Pornoa varmasti löytyy miltei kaikilla mahdollisilla hakusanoilla. Kokeile vaikka omien mieltymystesi mukaisia aluksi ja siitä sitten rupeat laventamaan hiljalleen vähän epäsovinnaisempiinkin juttuihin.

Siinä ne parhaat. Nyt alkoi tauko. Pidä huolta itsestäsi, palaillaan sitten myöhemmin.

(Otsikkona mahtava biisi brittiläiseltä yhden miehen yhtyeeltä Get Cape. Wear Cape. Fly.)

Viimeinen näytös

Hei. Puhutaanko vähän kuolemasta? Puhutaan toki. Tuo äskeinen oli retorinen kysymys, jos jäi mietityttämään. Mutta siis, itse asiaan:

Kymmenen päivää sitten ystäväni tappoi itsensä. Tunsimme noin 15 vuotta ja vaikka emme olleet varsinaisesti läheisiä, meillä oli hyvät hetkemme. Olen alkanut nyt vasta kaivata häntä, hänen hassuja hokemiaan (joista Kesikselle tilitinkin), suhteellisen huoletonta menoa ja sellaista… tuuliajolaisuuttaan. Aina sitä jotenkin odotti kuulevansa, että mitä se Niko tällä kertaa on mennyt sekoilemaan, onko se taas soittanut pomolle valehdelleensa työterveydessä saadakseen sairaslomaa vai mitä hassua? Lähtenyt ilman rahaa Kreikkaan?

Äitini on pelastanut erään hyvin läheisen ystävättärensä itsemurhasta, intuitio kai sittenkin toimii.

Sain tänään juuri kuulla erään ystäväni äidin tappaneen itsensä aikoja sitten. Eipä ollut koskaan tullut puheeksi.

Muutama tuttu on lähivuosina (keskiarvoltaan kerran vuodessa) kuollut subutex-övereihin, piripäissään aseella leikkiessä tai sitten vain rehellisesti oman käden kautta.

Olisi varmasti aiheellista kysyä, mikä tätä maailmaa vaivaa? Mikä minun ystäväporukkaani vaivaa? Mikä minua vaivaa? Mistä kaveriporukkaani aina tunkee näitä samanlaisia ihmisiä?

Monta kysymystä, hyvin vähän vastauksia.

Tässä olisi varmasti aineksia syvällisempäänkin pohdiskelemiseen, enpähän nyt jaksa. Kuuntelen surumielistä musiikkia ja koetan päästä pois humalasta. Kaikenlaista kaveribändin levyn ennakkokuuntelutilaisuudessa tarjottu ilmainen kalja teettääkin.

Joo, aika huono merkintä kieltämättä.

(otsikko Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä)

Pikainen katsaus menneisiin päiviin, varmasti tylsää sinulle.

Hei. Ei ole oikein mitään kerrottavaa. Lauantai meni aluksi krapuloidessa ja myöhemmin nousuhumaloidessa. Tapahtumapaikkana oli Mimmun synttärit ja seura oli mukavaa ja luonnollisesti kaunista. Olut menikin kovasti päähän ja yllättäen olinkin matkalla tapaamaan Kesistä, pitkästä aikaa.

Kävelymatka Monte Rossosta Keskuskadulle oli lyhyt mutta mukava, pankkiautomaatilla hätkähdin rahatilanteen heikkoutta ja en ole sen jälkeen uskaltanut tarkastaa tilannetta. Onneksi huomenna tulee lisää täytettä tuohon synttärikakkuun jota tiliksi kutsuttakoon.

Kesiksen kanssa olin juomassa ensimmäistä olutta kun aivan yllättäen Pianisti otti yhteyttä ja yhytti minua siirtymään vanhaan kunnon Looseen. Kesis lähti omia menojaan (eli keinuttamaan) johonkin kantikseensa joten minä siis siirtymään Fredrikinkadulle. Matkalla näin Nuuniksen, Panun ja kaiketi Panun siskon. Sitten onkin muistikuvat hakusessa.

Loosessa oli kai ihan kivaa, sieltä lähdin oluen jälkeen kotiin. Varmasti oikein hyvä ratkaisu. Reppu on edelleen Mimmulla ja siellä olevaa kaulaliinaa kaipailen kovasti.

Kuluneet kaksi päivää töissä ovat olleet opettavaisia ja osittain kiireisiä. Tänään olen elänyt mielikuvitusmaassa jonkin verran, olen harrastanut villiä tekstiviestiseksiä ja ajanut Tokion yössä kiiltelevällä autolla The Prodigyn soidessa autostereoissa. Olen myös puhdistanut asioita, istunut palaverissa ja ollut itsestäni hivenen ylpeä. Kolme viimeksi tapahtunutta on siis tapahtunut oikeasti, noita asioita on aika heikkoa mielikuvittaa. Paitsi sitä ylpeyttä. Se on vaikeata kuin... ööh, peurat?

Harkitsen vakaasti matkaamista Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin lauantaina töiden jälkeen. Tai no, en kauhean vakaasti, mutta harkitsen kumminkin. Tuntuupa oudolle laittaa pilkku mutta-sanan jälkeen.

No niin, kiitos taas ja lähden tästä eteenpäin.

Ah niin, The Wire taistelee tällä hetkellä maailman parhaan tv-sarjan tittelistä päässäni. Se on paljon se.

Syvemmälle

Tervepä terve. Ei varsinaisesti mitään asiaa ole, kunhan nyt sitkuttelen hereillä ja odotan kahvin valmistumista. Huomaatko sinä jo tämän blogin ja kahvin välisen yhteyden? Mainostanko esimerkiksi jonkin kahviyhtiön palkkalistalaisena täällä, että ”aamulla elämä sujuu paremmin juomalla Kulta Pokkaa”

Nyt olisi kahvi valmista.

Minulla on usein tapana nukahtaa kesken elokuvan, tämän päivän osalta se olisi jopa ihan suotavaakin. Minun pitäisi olla töissä tällä hetkellä mutta eilen sain kuulla olevani tänään vapaalla. Eilen tuli sitten täten juopoteltua ihan kivasti ja kovasti ja nukuttua huonosti. Nyt sitten kokeilenkin miten käy kun juo ekaksi kahvia ja sitten katsoo elokuvan. Kumpi voittaa, karhu vai leijona? Kysyy minulta töissä…

En saisi syödä karamellejani nyt, ne on tarkoitettu vasta huomiselle krapulalle. Huomiselle on myös valikoitunut roskaruokaa jo jääkaappiin ja pari varmasti huonoa komediaa. Maanantaina voin sitten kaiken ahmittuani julistautua uudeksi Marianneksi ja syödä itseni räjähdyspisteeseen. Ja sitten räjähtää. Jos räjähdys on tarpeeksi iso, syntyy maapalloon reikä. Hienoakin hienommalla aasinsillalla todella hienoon biisiin:

Deftones – Hole In The Earth

Ja näin se käy kun sen oikein osaa (en itsekään ymmärrä).

Jörg Haider ei osannut ajaa autolla, taisi kääntää liikaa oikealle. HAHAHAHA! Tajusitko? Oikeistolainen…oikealle… Hihihihi.

Matti Korhonen (vas.) on hyvin oikeassa ehdotuksessaan linja-autoliikenteen suhteen. Hyvä Matti. Piste sinulle.

No niin, eipä tässä nyt sitten muuta, joku pullukka huutelee minulle messengerissä.

(Otsikko Radiopuhelimia)

Hak hak.

Eilen valkeni duunin ehkäpä hienoin asia tähän mennessä. Lähin työnjohtaja ilmoitti kesken päivän ”mä lähden nyt tohon meidän työntekijöiden kantabaariin, voit jäädä tänne tai lähteä mukaan.” No jotenkin yllättäen minä, M. Laine, päätin lähteä mukaan ja niinpä sitten tuli nautittua kaksi tuoppia olutta työajalla ja sen jälkeen vasta palattua töihin. Ei olisi vanhassa duunissa ollut kovinkaan mahdollista. En tiedä miten maksaparan käy.

Mutta nyt sitten tuosta prologista itse aiheeseen:

Aallot kääntyy pois onpas poeettista ja edelleen Saran kuuloista.

Armeijatarvikkeita myydään Suomessa aika edullisesti ainakin Varustelekassa. Suosittelen kaikille.

Barbe-q-barbies on oiva mimmirockbändi, varsinkin keulakuvansa Niki Rock on varmasti ”soiva peli”.

Ellen jokikunnas minihame ymmärrän haun oikein hyvin. Kuvahaku tietenkin olisi parempi?

Honda monkey sirisee vuodesta toiseen. On se ihmeellinen laite.

Hybrid Children on pitkän linjan suomalainen yhtye. Heillä on erinomaisesti hallussa mm. tarttuvat melodiat ja hyvät stemmat. Energinen livenä.

Hyvat tissit on mielessa ainakin minulla yllattavan usein.

Hyvää viikonloppua latinaksi Hmm… Hyvius Viikoloppius?

Isla j brave video HAHAAHHAHAHHAHHAHAHAHAHAHAAAHA.

Keittiö turhuudet ainakin automaattinen purkin avaaja, ajastettu kahvin keitin ja sellainen jää kaappi jonka ovesta saa jää murskaa.

Kokoelma hauskoja tekstiviestejä ainakin edellisen ulkoministerin lähettämiä löytyy mm. Hymy-lehdestä.

Kännissä koneella niin paljon asiaa, niin monta promillea. Googlelta on tulossa muuten sähköpostiin kännilukko.

Loma oli ihana ja päättyi tulipaloon.

Perussuoma + 2008 vasemmistolii mieluummin.

Riita rististä ”Mä haluan naputella INRI:n” ”Mäpäs!” ”Mä haluan roikkumaan!” ”Mä olin hei eka!”

Samyr 200 kuulostaa jotenkin hassusti jollekin vanhalle Mossen mallille.

Sauli Kanerva Jos Niinistö ja Ike sais lapsen niin… Huh huh.

Sedu törnävä lomat Mä en kyllä tiedä järkkääkö Sedu lomia varsinaisesti ja jos järkkää, järkkääkö se niitä Seinäjoelle.

Tässä oli nyt parhaat päältä, menen hakemaan toisen kupillisen kahvia ja sitten puen ja lähden töihin.

Sanoja.

Joskus on tosi vaikeata löytää oikeita sanoja. Edellisessä merkinnässäni niitä ei ollut juuri yhtään. Pahoittelen siis nyt julkisesti ajattelemattomuuttani ja huonoa mieltä jonka olen aiheuttanut. Kesäminkki sivalsi oikeutetusti ja olen hänen kanssaan hyvin samaa mieltä.

Joskus on tosi vaikeata löytää myöskin sanoja kun joku ystävä on päätynyt lopulliseen ratkaisuun. Näin oli käynyt eilen ja kuulin siitä tänään. Mitäpä muuta voisin sanoa kuin ”kepeät mullat”? En oikein mitään.

Yhdentoista tunnin työpäivän jälkeen on hyvin vaikea löytää ylipäänsä mitään sanoja. Uusia haavoja syntyi ja oli todellinen tekemisen meininki päällä. Minä todella paljon nautin uudesta työstäni.

Noin, ei tässä nyt oikein mitään synny joten menen hakemaan lisää maitoa. Palaillaan.

Naiset. P.S. Foto ois plussaa.

Hei, olen Laineen Miero ja minä pidän naisista. Pitää voi olla ehkä liian laimea verbi mutta kumminkin ainakin sinnepäin. Millaisista naisista minä sitten varsinaisesti pidän? Helppoa ja lukijaa miellyttävää olisi vastata ”kaikenlaisista” mutta se olisi vähän väärin. Vai olisiko sittenkään? Olisi se. Minua miellyttävät muutamat erilaiset naistyypit ja ajattelin jakaa tätä tietoa juuri Sinun kanssasi.

Itseilmaisun saralla pidän voimakkaista naisista. En tarkoita mitään steroideilla pumpattua hirviötä joka ilmaisee itseään vetämällä muita ns. napolinpataan vaan sellaisia ihanaisen voimakkaita ilmaisijoita kuten Angela Gossow, Otep ja Sandra Nasić esimerkkejä mainitakseni. En tiedä mikä tuolla tavalla voimakkaissa naisissa edes viehättää, viehättävät nyt vain. Ehkä se jonkinlainen ihmisen riippumattomuus toisesta/toisista ja ylipäänsä ympäristön asettamista normeista ja ihmisen vapaus olla sitä mitä oikeasti haluaa paistaa heidänlaisissa tulkitsijoissa läpi.

Toisaalta minä pidän heikoista naisista. Juuri sellaisista pienikokoisista ja mielellään tummista (tai vaaleista, punatukkaisista, rastapäisistä, ylipäänsä hiuksekkaista) taskuvenuksista. Vahvoja mieleltään, siroja ulkokuoreltaan. Tiedäthän sen tunteen kun et uskalla oikein koskettaa jotain asiaa taikka esinettä kun pelkäät sen menevän pirstaleiksi kosketuksesta? Siinä on se naismalli.

Pidän myös alistuvista naisista. Mielestäni naisella (tämä ei voi päättyä kauhean hyvin, toim. huom.) ei pidä olla liian vahva käsitys tasa-arvosta. Rintaliivinsä jollain barrikadilla polttanut militaristifeministi ei todellakaan ole mieleeni. On olemassa naisten hommia ja miesten hommia ja niin kuuluukin olla. Jos sitä tasa-arvoa penätään, niin menkää perkeleet armeijaan ja raksalle duuniin. Sillä tavalla kyllä pidän ylitasa-arvoa huutavasta naismallista, että olen ihan valmis jäämään kotiin jos akka tekee tarpeeksi kovaa tiliä. Ehkä ostan jo valmiiksi PS3:n.

Mutta siis, pidän alistuvista naisista jotka eivät uhkaa heiveröistä miehuuttani kyseenalaistamalla totuuksiani julkisesti tahi muuten saata minua naurunalaiseksi. Heidän täytyy kyllä pystyä ottamaan piikittelyäni vastaan ja olla suivaantumatta siitä, muuten pääsee helvetti irti ja valloilleen (kuka pitää helvettiä kiinni?).

Minulla olisi tästä aiheesta varmasti kerrottavaa lisääkin mutta en nyt jaksa. Olen tullut kotiin puolitoista tuntia sitten ja minun pitää lähteä oppimaan asioita puolen tunnin päästä. Siispä nyt kaikki Angelaa kuuntelemaan ja ihmettelemään että ”miten se Miero voi vieläkin olla sinkku? Sehän on jumalauta täydellinen mies.”

Song With A Mission

Hei pitkästä aikaa. Tai no pitkästä ja pitkästä, verrattuna esim. maailmanhistoriaan koko komeudessaan, ihan justiinsa äsken oltiin tekemisissä. Paitsi tietty me jotka ei olla nähty aikoihin. Asiaa kohti voisi mennä. Än-yy-tee-nnnnnkohta.

Eipäs kun nyt.

Aloitin maanantaina uuden työn, luovalla alalla ja aika korkealle arvostetussa instanssissa. Maanantai meni aika totaalisen ohi liskojen yön takia. En ymmärtänyt oikein yhtään mitään ja pyörin varmasti kuin syysmarja sukuelimissä ja kaikkien jaloissa.

Eilinen menikin sitten paljon paremmin, löysin itse tiettyihin paikkoihin ja sain oikeasti tehtyäkin jotain. Jännittää aika lailla kyllä tämä päivä, minulta odotetaan ilmeisesti tiettyjä sähköalan töitä suoritetuksi. Päivääkään en ole niitä hommia opiskellut. Enkä kyllä tehnytkään.

Tuossa pari merkintää sitten manailin huonoa levynostotahtiani ja oikeastaan silloin heti merkinnän jälkeen (samana tahi seuraavana päivänä, en voi muistaa) meninkin pitkästä aikaa eräänkin Cdonin sivuille. Levyhyllyyn tuli eilen täytettä muutamalla cd-levyllä joten nostetaanpas nyt sen alkuperäisen ”meemin” (kuulostaa kehitysvammaiselle muumille) eipäs nostetakaan. En jaksa. Sanotaan vain näin. Tutustu sinäkin: Flogging Molly, The Sounds, Death Breath, Johnny Cash.

Tuleva viikonloppu (nyt on keskiviikko, helvetin paralyytti. Jätkä vähän innoissaan viikonlopusta kun sitä pitää jo keskellä viikkoa miettiä aamukahvin ääressä?) on koulupitoinen ja ajattelinkin olla peräti selvin päin. Ainakin näin alustavasti. Mitähän sitä sitten selvänä voi tehdä? Anyone?

Yksi vaihtoehto olisi mennä elokuvaa katsomaan, sehän voisi olla ihan kivaakin. Olin eilen Neidon kanssa parilla kaljalla ja puhuimme huomattavasti syvällisempiä kuin oli ollut tarkoitus. Sitä ennen puhuimme kepeästi mutta pontevasti de Sadesta ja Mötley Crüesta, näiden tietyistä yhteneväisyyksistä ja eroavaisuuksista. Sitten juteltiin paljon syvällisempiä ja loppujen lopuksi henkilökohtaisten teidemme viedessä meitä eri suuntiin Narinkkatorin kupeelta, tumman verhotessa meitä kumpaakin ja syksyisen ilman pyöriessä ympärillä, tapahtui jotain odottamatonta. Normaali halaus muuttui suudelmaksi. Selvin päin. Edellisestä onkin aikaa.

Alan nyt pakata tavaroita reppuun ja sitten lähden töihin. Heippa ja kulje varovaisesti.

Viikonlopun loppu loppujen lopuksi.

Olipahan viikonloppu. Lauantaina blogimerkinnän jälkeen lähdin Kallioon. Metromatkalla iski armoton paranoiadarra ja olo oli kuin normaalisti Provinssirockin sunnuntaiaamuna: Tärisevä, pelokas, täynnä pahaa oloa ja muutenkin kaikki päin väärää. Mentiin parin (kirjoitin ensin muutaman mutta meitä oli yhteensä neljä eli minä plus kolme ja kolme ei ole muutamaa) kaverin kanssa syömään Kallionhoviin ja tarkoituksena oli ottaa ”vähän hapanta” siinä samalla.

Tarkoitus tosiaan oli. Hirveän darran iskiessä kasvoille kuin miljoona volttia sain syötyä puolikkaan pizzan jonka jälkeen minun oli pakko lähteä kotiin pelkäämään. Pidättelin oksennusta koko ratikkamatkan keskustaan ja jäätyäni oikealla pysäkillä pois, koko kävelymatkan kotiini olin puhuva Yhtyeen kitaristin kanssa. Oli pakko saada puhua jollekulle jotta saisi ajatukset pois siitä olosta. Kitaristilla oli hauskaa kustannuksellani, kerrankin näin päin.

Kotona katsoin netti-tv:stä jotain ohjelmia ja kävin hakemassa Makuunista karkkia. Alkuillasta eli joskus viiden jälkeen alkoi puhelin osoittaa taas elämisen merkkejä ja kuulin, että oltaisiin menossa Eerikinkadulle juhlimaan. Ajattelin voivani mennä edes seuraksi jotta en olisi tällä kertaa luopio koko päivää.

Neljännen oluen aikana alkoi helpottaa olo.

Kun olimme juoneet kaikkien kaikki oluet ja Stollet, lähdimme baareja kuhisevaan keskustaan. Yhden puhelun jälkeen paikaksi valikoitui Koskisen Sepin Schönes. Muistimme siellä olevan litran olut 5€. Muistimme väärin.

Litran kaljan (9,50€) kanssa täydessä baarissa seikkailu on mielenkiintoista puuhaa. Suosittelen kokeilemaan ihan itse, sanat eivät tee sille oikeutta. Joku Paikallinen Bändi soitti tylsiä covereita tylsän rutinoituneesti ja aiheuttaen meissä lähinnä halveksuntaa ja pahaa verta. Koko homman pelasti miksaaja. Kaljuuntuva mutta pitkä tukka, nahkaliivi, mustat farkut, vähän tukeva, 80-luvun lasit, miksaustiski lavan vieressä, penkkinä joku monitori tms. kaappi ja miksaaja LAULOI STEMMAT. Oli aivan uskomattoman hienoa nähdä.

Litran oluen jälkeen oli aika lähteä pois tuosta tkk:laisten ja muiden junttien kansoittamasta helvetistä ja siirryinkin Neidon (olimme tavanneet Schönesin edessä, puhelimessa näin sovimmekin) kanssa Shakeriin jossa oli tuttu baarimikko töissä ja muutenkin hyvä meininki kaikin puolin. Shakerista lähdimme kun aika oli kypsytetty juuri sopivaksi ja pienen tuumailun jälkeen päädyin Vantaalle yöksi.

Ystäväni Stereo muisti minua tekstiviestillä aamuyöllä kolmen aikaan ”Mis vitussa oot?” johon vastasin ”Vantaalla. Mitäs siihen sanot?” Stereon vastaus sai minut repeämään liitoksistani, lihapalojen lätsähdellessä lattiaan kuivailin silmiäni. ”Mitä Stereo sitten vastasi?” sinä kysyt ja minä vastaan: ”Huora.”

Juttelimme maailman menosta jonnekin yli neljään asti ja Neito halusi mennä yöllä suihkuun. Nukahdin suihkunsa aikana. Heräsin aamulla pirteänä ja yskivänä.

Tänään sitten olen tullut yksin junalla takaisin Helsinkiin, jutellut Yhtyeen kitaristin kanssa Anna Abreusta (hän on sitä mieltä, että Annasta katosi kaikki hohdokkuus ja yleinen kiinnostavuus täysi-ikäisyyden myötä, hieno mies kerta kaikkiaan) syönyt eilen tekemääni ruokaa, tiskannut, naurattanut vähäsen Nuuta (kun sillä on niin kova darra ja jotenkin nyt osaan sympatiseerata paljon), katsonut Transformersin (melkoinen virhe) ja kuunnellut musiikkia.

Eipä tässä nyt sitten mitään, merkinnästä tuli niin pitkä, että jätän kaikki musiikkiasiat puimatta. Ensi kertaan pikkuiset!

Alk. 4,6 vol.-%

Koeta nyt sitten summata jotain. Cult Of Luna soi stereoissa, kalja on kylmää ja aamun ensimmäinen savuke meni päähän todella kovaa. Harkitsen kahvia erittäin vahvasti.

Eilen oltiin juhlimassa viimeistä työpäivääni, muistikuvat ovat hajanaisia. Bruuverissa ostin pienen oluen, Nollassa ison.

Kivaa oli.

Ei tästä nyt tule mitään informatiivista, lähinnä sekasortoa on pää täynnä. Onkohan minulla orastava alkoholiongelma?

Mene nukkumaan. Haluaisin halauksen ja kuulla sanat ”Kyllä sä oot Miero oikeasti hyvä ihminen ja kelpaavainen asioihin.”

Mulla on kova ikävä H. Le Coqia, Nuunista ja Kesäminkkiä. Miksei me koskaan nähdä?