Hei. Ei ole oikein mitään kerrottavaa. Lauantai meni aluksi krapuloidessa ja myöhemmin nousuhumaloidessa. Tapahtumapaikkana oli Mimmun synttärit ja seura oli mukavaa ja luonnollisesti kaunista. Olut menikin kovasti päähän ja yllättäen olinkin matkalla tapaamaan Kesistä, pitkästä aikaa.
Kävelymatka Monte Rossosta Keskuskadulle oli lyhyt mutta mukava, pankkiautomaatilla hätkähdin rahatilanteen heikkoutta ja en ole sen jälkeen uskaltanut tarkastaa tilannetta. Onneksi huomenna tulee lisää täytettä tuohon synttärikakkuun jota tiliksi kutsuttakoon.
Kesiksen kanssa olin juomassa ensimmäistä olutta kun aivan yllättäen Pianisti otti yhteyttä ja yhytti minua siirtymään vanhaan kunnon Looseen. Kesis lähti omia menojaan (eli keinuttamaan) johonkin kantikseensa joten minä siis siirtymään Fredrikinkadulle. Matkalla näin Nuuniksen, Panun ja kaiketi Panun siskon. Sitten onkin muistikuvat hakusessa.
Loosessa oli kai ihan kivaa, sieltä lähdin oluen jälkeen kotiin. Varmasti oikein hyvä ratkaisu. Reppu on edelleen Mimmulla ja siellä olevaa kaulaliinaa kaipailen kovasti.
Kuluneet kaksi päivää töissä ovat olleet opettavaisia ja osittain kiireisiä. Tänään olen elänyt mielikuvitusmaassa jonkin verran, olen harrastanut villiä tekstiviestiseksiä ja ajanut Tokion yössä kiiltelevällä autolla The Prodigyn soidessa autostereoissa. Olen myös puhdistanut asioita, istunut palaverissa ja ollut itsestäni hivenen ylpeä. Kolme viimeksi tapahtunutta on siis tapahtunut oikeasti, noita asioita on aika heikkoa mielikuvittaa. Paitsi sitä ylpeyttä. Se on vaikeata kuin... ööh, peurat?
Harkitsen vakaasti matkaamista Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin lauantaina töiden jälkeen. Tai no, en kauhean vakaasti, mutta harkitsen kumminkin. Tuntuupa oudolle laittaa pilkku mutta-sanan jälkeen.
No niin, kiitos taas ja lähden tästä eteenpäin.
Ah niin, The Wire taistelee tällä hetkellä maailman parhaan tv-sarjan tittelistä päässäni. Se on paljon se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti