Pienistä iloisista hetkistä.

Elämän todelliset hienoudet paljastuvat ja valjastuvat pienien hienouksien kautta. Eräskin allekirjoittanut pitää nykyistä työpaikkaansa äärimmäisen mahtavana paikkana. Sen lisäksi, että olen nyt kännissä kotona ja palkka juoksee, minulle sysätään sellaisia työtehtäviä joista en varmastikaan suoriudu ihan kunnialla. Minun esimieheni ymmärtää tämän ja koettaa toimia (itse asiassa kolme lähintä työkaveriani) jonkinlaisena puskurina etten lähtisi lätkimään töistä näiden tehtävien takia ja pitävät minun puoliani. Ennenkuulumatonta.

Tänään ollessani juomassa kaljaa Kalliossa työkaverini kanssa, melkoinen (mutta otsikonmukaisesti elämän pieni ja hienoinen) pommi putosi. Minulta kysyttiin, (en tiedä kuuluuko tuohon pilkku. Minkki auta!) missä haluan tehdä jatkossa töitäni. Haluanko tehdä samassa osassa taloa vaiko siirtyä muualle. Työpanokseeni ja asenteeseeni ollaan kuulemma erittäin tyytyväisiä ja tästä johtuen minusta aletaan leipoa eräänlaista pikkupomoa. Miltei lensi kaaressa kolmen euron olut pitkin vallitsevaa ilmatilaa.

Mitäs muita pieniä ilonaiheita? Nyt niitä sitten ei näköjään tulekaan enää mieleen. Kotimatkalla oli hatarassa mielessäni monta. Taidan lähteä baariin etsimään niitä selkeästi matkalla pudonneita aihioita. Miero selvänä marraskuun 2008 –kiertue onnistuu näköjään uskomattoman hyvin.

Ei lähde nyt otsikkoa.

Hyvää ja toivottavasti hyvin alkanutta iltaa. Tässä lähipäivinä en ole tehnyt mitään erikoista. Lähinnä kärsinyt päänsärystä, opetellut yhden produktion, juonut liikaa kahvia ja polttanut liikaa tupakkaa. Ei siis mitään mainitsemisen arvoista.

Olen alkanut tutustua vähitellen työkavereihini ja eräiden toimien jäljiltä olen jo kahdelle ihmiselle oluen pystyssä ja tänään tuli eräältä työkaverilta kutsu oluelle jonain iltana. ”Entä minun selväpäisyyteni?!?” huusin ja sain kasvoilleni märän rukkasen lailla osuvan naurun. Tämä siis tapahtui mielessäni, kutsu kyllä tuli ihan oikeasti.

Lauantaina tosiaan kyllä sorruin juomaan alkoholia. Ei tarvittu kuin koko Stadin siisteimmältä näätäeläimeltä yksi tekstari ja taas viinapiru veteli Mieroa lieassaan pitkin kaupungin katuja. Sorkkansa löivät kipinää ja hiilihangolla tökki päätä yhä ahnaammin oluen ääreen. Mikä minä olen näitä hommia vastustamaan?

Eilen himosin niin kovasti jotain syötävää, että minulla oli vielä aamullakin nälkä. Tänään töiden jälkeen (taisi muuten olla kolmas tahi neljäs kerta kun olin töissä työajan loppumiseen asti eli saakka ja itse asiassa vähän ylikin meni) menin sitten kauppaan ja hetken mielijohteesta ostin hapankorppuja. Kylläpä mieleni huuteli myös Oivariinin tms. perään mutta olen elänyt kieltäymyksessä muistaakseni vuodesta 2000 joten enpähän ostanut. Tietty rasvakerros hapankorpun päällä kyllä tekisi niistä huomattavasti maultaan parempia ja mukavampia syödä. Ostin myös jotain keksejä. En aio siis syödä oikeata ruokaa enää tänään. Hapankorppuja vaan.

Muutama merkintä sitten kovasti mainostin aloittaneeni hedelmien, vihannesten ja sen sellaisten syömisen. Tämä on edelleen totisinta totta elämässäni mutta samassa merkinnässä mainostin klementiinejä ja tänään aamulla sitten heitin ne samaiset klementiinit pois vihdoinkin. Olivat muuttamassa muotoaan aika kovasti jo.

No niin, nyt loppuu tämä lepertely. Hei vaan kovasti.

Neljäs yritys.

Kuuntelen kuinka sade rummuttaa peltikattoon. Rytmi on hypnoottinen ja toistumaton, kuin hieno polyrytminen teos vailla kertosäettään. Tunnen oloni verrattain onnelliseksi. Minulla on nykyään siis katto pääni päällä, vatsalaukussa oleva ateria tuntuu pysyvän siellä eikä pyri yläsyöttöreittiä pitkin takaisin lautaselle, vaatteeni ovat jotakuinkin puhtaita ja kellon paristossa on virtaa kellolle riittävä määrä.

Rupean venyttelemään sateen rytmin innoittamana. Ensiksi istun haara-asennossa lattialla ja pyöritän ylävartaloani hitaasti myötäpäivään, sitten vastapäivään jottei kumpikaan suunnista tulisi vihaiseksi. Yhtä monta kierrosta siis kumpaankin suuntaan ja samalla hengitän rauhallisesti ja oikeaoppisesti: nenän kautta sisään, suun kautta ulos.

Pidän polvet suorina ja kurottelen käsilläni kohti varpaita. Otan jalkapohjasta kiinni ja taitan otsani polveen kiinni. Tunnen kuinka selkäni vetreytyy ja pakaralihakset lämpiävät. Oikaisen itseni ja nousen seisomaan, pyörittelen päätäni kumpaankin suuntaan yhtä monta kierrosta. Sateen rummutus kiihtyy, samoin hengitykseni.

Koukistan oikean jalkani ja pyörittelen nilkkaa. Nikamien rusahtelu tuntuu samalla kertaa kivuliaalle ja hyvälle. Kipu on siis hyvästä, päättelen. Vaihdan jalkaa ja suoritan saman toimenpiteen, samankaltaisia ääniä syntyy ja päättelyni lopputulos vahvistuu oikeammaksi.

Roikotan päätäni, pyrin pitämään leuan rinnassa kiinni ja heiluttelen käsiäni. Tunnen kuinka vereni virtaa raajoissa kohisten. Pian olen valmis tulevaan koitokseen. Naksauttelen rystyset ja tyhjennän mieleni. Kuulen äänien vaipuvan jonnekin, ympäristöstäni katoaa kaikki tuttu ja jäljelle jää vain pimeä tila. On tullut aika kohdata maailma sellaisena kuin se näyttäytyy vain harvoille ja valituille. Pari hypähdystä ilmaan jotta reidet tietävät olla valppaina, annan aivoistani komennon itselleni lähteä liikkeelle ja ilokseni huomaan myös lähteväni liikkeelle.

Pari ensimmäistä askelta tapahtuu vähän tunnustellen, paljaat jalkapohjani tutustuvat metallilattiaan alustana ja huomaavat sen olevan ihan hyvä alusta. Kiihdytän vauhtiani reippaaseen kävelyyn eksponentiaalisesti ja huomaan muuttavani puhelinnumeroani binääriluvuiksi. ”Mikä minua vaivaa?” kysyn ääneen, veren purskahdellessa suustani. En siis saa puhua. Kiihdytän vauhtini hölkäksi ja huomaan olevani varma suunnastani vaikka näenkin eteeni vain pari metriä kerrallaan.

Kiihdytän vauhtia yhä kovemmaksi ja kovemmaksi kunnes saavutan huippunopeuteni. Samalla huomaan edessäpäin olevan valoa. Juoksen sitä kohti ja valoalue kasvaakin askel askeleelta. Huomaan hien nousevan pintaan ja pyyhkäisen käsivarrellani hikeä otsaltani. Käsivarsi värjäytyy punaiseksi. En siis saa hikoillakaan? Pysähdyn ja kohautan olkiani. Minulta vaaditaan aika paljon suorituksia, varsinkin jos reunaehdot ovatkin tällaiset. Älä puhu, älä hikoile. Kysyn Jumalalta voisiko hän perustella ohjeitaan. Saan vastauksen heti vaikka en noudattanutkaan oikeaoppista protokollaa. ”Sinun kuuluu kärsiä sillä olet huono ihminen.”

l33t h4x0r lulzzzzz

Olen ollut selvin päin kolmetoista vuorokautta. Oloni on äärimmäisen hermostunut ja en oikein tiedä miten päin sitä olisi. Onkohan nämä jotain vierotusoireita? Koska elämäni oikea sisältö pääosin koostuu kahdesta asiasta; tietokoneen ääressä istumisesta ja alkoholin nauttimisesta, näistä toinen on nyt saavuttamassa jonkinlaista lakipistettään.

Näin lauantain kunniaksi kävin tuossa tunti sitten Verkkokaupassa ostamassa vanhaan sotaratsuuni vähän uutta ram-muistia. Nelinkertaistin määrän saman tien joten jatkossa tämä Isla J. Brave laukkaa ja ravaa jotenkin tehokkaammin. Itsellenihän ei ole ihan selvää mitä tuo lisääntynyt muistikapasiteetti tuo tullessaan. Kumminkin varmaan jotain hyvää ja hienoa.

Alustavasti olin suunnitellut siivoavani töiden jälkeen mutta töistä pääsin jo tuossa puolen päivän tietämillä (palkkaa saan vielä 40 minuutin ajalta) ja siivoaminen on edennyt imurin hakemisen verran. Tuossa se nyt kököttää. Tietokoneen sisuksia kyllä imuroin ja sitä pölyä siellä olikin ihan kiitettävän paljon.

Onko kukaan nähnyt elämää? Se on näin lähemmin tarkasteltuna kadoksissa.

Tänään olisi Blake livenä Dante’s Highlightissa mutta en vielä tiedä jaksanko lähteä itseäni kiduttamaan ja katsomaan humalaisia selväpäisenä. Jääkaapissa olisi tietenkin kaljaa myöskin edelleen. Voi tätä valintojen vaikeutta.

Ei mulla nyt sitten muuta vissiin. Lopetan tällä kertaa äärimmäisen hienoon sitaattiin (olin alun perin säästellyt tätä sitaattia johonkin ihan asiaa liippaavan merkinnän yhteyteen mutta menköön näin lauantain kunniaksi. Toisaalta epäilen kyllä kykyjäni enää blogata mistään oikeista asioista), Claes Andersson on tämän jossain runossaan kiteyttänyt ja olen samaa mieltä, näin yleisenä vastarannan kiiskenä ja kyseenalaistajana. Näihin sanoihin on erinomaisen hienoa lopettaa merkintä. Pysähdy hetkeksi ja mieti maailmanmenoa tänä kvartaalitalouden aikakautena:

”Vie ihmiseltä kaikki ja katso kuinka kummallisesti se käyttäytyy.”

Haasteellista.

Joo-o ja juu-u. Nyt on kuulkaas lapsoset tullut aika tehdä taas top-4 listaus. Tällä kertaa en listaa mitään päivän parhaita juttuja vaan polttavimpia asioita:

1. Totaalinen stressi ja oma kyvyttömyys (työasiat)

2. Olut (omien lupauksien rikkominen)

3. Sikth (polyrytmiikka)

4. Stephen King (lukukokemukset)

Ja haastetaas: Kesis, Nuu, Ghita, Kiisseli, Fenii ja Kenraali Sandels

Nyt sinne kaljalle, moro!

Varjoeläimet

Nyt vähän yli kuukauden uudessa työssä olleena, voin kertoa uutuuden viehätyksen karisevan vähitellen harteiltaan ja tuhkan karisevan vastavuoroisesti päälle. Edelleen töissä on huomattavasti mukavampaa kuin vanhassa työssä mutta produktioiden määrä kasvaa aika huimaa tahtia. Näillä näkymin minulle on tulossa neljän eri proggiksen hommia. Ajoja lähinnä mutta myös eräs suunnittelu tuli tänään kulman takaa päälle. Aikaa esitykseen on kaksi viikkoa. Sulaa laatikko ja alkoholia tekee mieli.

Mitä siis tekee M. Laine? Lähtee etuajassa kotiin ja huomaa sähköpostin ammottavan tyhjyyttään vaikka sinne olisi pitänyt tulla (mielestään) jo aikaa sitten vastine. Työhön liittymätöntä asiaa.

Töissä erästä työkaveria nimiteltiin tänään puliukoksi ja muita vastaavia asioita. Se oli hauskaa. Satuin kysymään häneltä erästä hänen työhönsä liittyvää asiaa muutama päivä sitten ja tänään hän sitten valotti minulle asian ja toimintojensa laitaa. Lopetti vielä sanoihin: ”Mene syömään, (tauko) haista vittu.” Myöhemmin sain kuulla hänen olevan kännissä edellisillan jäljiltä joten selityskin tähän hassuun hetkeen tuli. Eipä se tuolla haittaa näköjään.

Minun tekee aivan uskomattoman paljon mieli kaljaa tällä hetkellä. Jääkaapissa sitä on mutta yritän olla vahva ja näyttää kurimukselle oman paikkansa.

Sain uuden teksti-idean töissä ja jos olisin uuttera kuin pieni sikakoira, aloittaisin sen työstämisen. Arvaa vaan kuinka käy?

(Otsikko loistavaa Tuvalua, kannattaa tutustua bändiin)

Sairaat ihmiset, lopettakaa jo.

Mikä on maailmassa vikana? Olen pitänyt hyvinkin pitkälti blogini alapääviittausvapaana alueena ja katsokaa nyt näitä hakusanoja joilla tänne tullaan nykyään:

anaalitappi + hevosenhäntä mitä tähän voi kommentoida?

fisu juoma moskova eiköhän Moskovassa ole joku paikallinen pastilli jota laittaa vodkan sekaan.

harjoittelija kullia juuri näin.

hämähäkkimies kutsukortti Tässä blogissa ei ole kutsukorteista, kutsuteksteistä, juhlapuheista tai valmistujaisista mitään asiaa. Hajaantukaa.

limainen vittu juuri näin part 2.

maailman tainat no mitä näitä nyt on?

miehet pieksi naisia, muttei huvikseen koskaan mutta hyvästä syystä kumminkin? Kuulin tässä syksyllä ensiapukoulutuksessa tositarinan vanhasta pariskunnasta jossa rouva oli aina tehnyt ruoan valmiiksi kun mies pääsee kotiin. Eräänä päivänä nainen ei ollut viitsinyt näin tehdä ja mies sanaharkan jälkeen kiivastuksissaan löi kyseistä rouvaa leipäveitsellä SILMÄÄN ja veitsi takertui kalloon kiinni. No niin, kevennyksen jälkeen jatketaan hakusanojen maailmassa:

mustien kullin naitavana koirien vai pigmentin?

pakkausteippi+imppaus onnea matkaan, voi kestää pieni tovi päihtymisen hankkimisessa.

pasila lässynlää ja Ruoholahti vasta onkin lässynlää! Entäs Meilahti? Kamppi? Kallio? Sörnäinen?

ravintolayrittäjän työpäivän pituus ei ole sieltä lyhyimmästä päästä.

vanhan talon omistaminen voi olla melkoinen riesa. Tai sitten autuus.

voyerismi finland mites olis näin alkuun vaikka ihan turvallinen masturbointi kotosalla?

Siinähän nämä helmet taas tällä kertaa. M. Laine pukee suihkunraikkaan miesmallivartalonsa nyt vaatteiden peittoon ja lähtee hakemaan jotain syötävää. Peas.

Hertz Island Escapades

Aamua on vaikea kuvitella starttaavansa paremmin kuin hyvällä kahvilla, omenalla, banaanilla, parilla klementiinillä ja tällä biisillä. Varsinkin kun nyt voi taas nyökyttää päätä musiikin(kin) tahdissa. Koko alkuviikkoon se ei olé! ollut mahdollista.

Musavideon kuvaukset olivat siis lauantaina ja siellä oli kivaa. Hikistä, ahdasta ja kivaa. Alkoholia sai nauttiakseen ja niin edelleen. Saattaa olla, että linkitän valmiin version tänne sitten joskus. Tai sitten en. Loppuilta on vähän hajanaisia muistikuvia täynnä, Painobaarissa tuli ainakin oltua. Siellä oli aivan hulluna merirosvoiksi pukeutuneita Antti Hulkko-klooneja.

Ajattelin yrittää olla selvin päin tämän koko marraskuun. Aivan mielipuolinen teesi mutta kokeillaan nyt ainakin vähän. Lähden viikonloppuna käymään vanhalla kotipaikkakunnallani ja näkemässä mm. Ghitaa ja äitimuoria. Lähdenkö seireenien lailla kutsuvien Helsingin baarien sonaatteja karkuun? Ken tietää, Ken knows.

Jos saisin itsestäni tarpeeksi irti, voisin tänäänkin kävellä töihin. Pirteällä tahdilla se vei eilen puoli tuntia. Tämä onnistuisi aikataulullisesti jos minä nyt irrottaisin itseni tästä tietokoneen kurimuksesta ja ryhtyisin tehokkaasti toimiin. En tiedä jaksanko. Uutisia pitäisi lukea ja… äääh, ei tästä tule mitään. Tapan its

En lopetakaan noin.

Hyvää huomenta kaikki ja tervetuloa hittikanavan taajuudelle! Seuraavan vartin sisään tulossa kuumimmat uutuudet ainakin Amy Winehouselta, Jipulta, Kate Perryltä ja kaikilta muiltakin tusinatehtailta. Kuuntelet Piss FM:ää ja minä olen juontajanne Jaska. Nyt aivan uutta hittiä suoraan Euroopasta. Ensisoitossa lupaavan tulokkaan toinen sinkkujulkaisu. Tässä siis Johann Sebastian Bach ja Matteus-passio!

Top of the Props.

Nuukalaisen haasteesta nyt sitten mennään näillä. Päivän neljä parasta juttua:

1. Kävely aamulla Tölikän ympäri mp3:sten hakkaillessa kuuloluita.

2. Rauhallinen työpäivä (vaikka semisti paskamainen työtehtävä olikin ja jatkuu vielä oman silkan huolimattomuuteni takia vielä huomenna)

3. Textures & Strapping Young Lad

4. Kenraali Sandelsin blogin löytäminen.

Joo, en haasta muita kuin Kaikkosen ja Mimmun. Mimmu ei edes kumminkaan ota osaa. Eiku joo, haastan Ghitankin vielä. Bring it on!

Oi aikoja, oi tapoja (O tempora, o mores på svenska)

Olipahan päivä. Lähdin eilen töistä hyvissä (etu)ajoin ja tulin kotiin. Olen aloittanut tauon aikana uuden harrastuksen, vihannekset. Ei, en tarkoita niitä hellyttäviä kuolaavia pieniä paralyyttejä vaan ihan oikeita vihanneksia ja hedelmiä. Joka aamu alkaa nykyään omenalla ja banaanilla, klementiinit ovat myös löytäneet kotiini ja kaiken huippuna vielä Omega 3-valmiste. Kyllä on muuten kohta Miero niin hyvässä iskussa, että ei oikein pysty sanoin kuvailemaan edes.

Mutta siis, uuden harrastukseni kautta olen alkanut löytää voimavaroja tiettyihin asioihin kuten taloudenhoidolliset pienet muodollisuudet. Näitä harjoitteita suoritin onnistuneesti musiikin soidessa juuri minun korviini sopivalla voimakkuudella. Vahvistimeni ja minä olemme hyvät ystävät.

Samoin olen oikein hyvää pataa Kesiksen ja Nuun kanssa. Heillä on hassu perjantaitraditio nimeltään punaviini ja osallistuin kernaasti seuraansa juomaan muutaman olusen. Tästähän seurasi tietenkin se, että me teimme kolmistaan kauneinta mitä ihmiset voivat keskenään tehdä. Tämä meidän ”Menage a trois” herätti hivenen huomiota naapuripöydissä: huutonauru, sormet sieraimissa ja erilaiset muut hassuttelut ovat näemmä normaalista poikkeavaa käytöstä (Meinasin muuten alun perin kirjoittaa että harrastimme kimppakivaa sillain seksuaalisesti, mutta se olisi ollut jo hivenen liikaa värittämistä, vähän kuin omisi tarhassa kaikki puuvärit ja sulloisi ne molempiin käsiin ja värittäisi kaikilla samaan aikaan vaikka pitäisi lyijykynällä yhdistää pisteet toisiinsa).

Sitten Kesäminkin piti lähteä kotiin ja jäimme Nuun kanssa vielä hetkeksi istumaan ja juomaan laseja tyhjiksi. Tässä vaiheessa kello ei ollut vielä yhtään mitään joten menin kotiin suunnittelemaan illan kuvioita. Harkitsin vakaasti Lepakkomieheen menemistä mutta päädyinkin McDonald’siin. Heräsin varhain aamulla lukuvalon ollessa päällä ja onneksi nukahdin hetkeksi uudestaan. Puoli seitsemältä nousin ylös, söin aiemmin mainittuja juttuja aamiaiseksi ja hallinnoin huvikseni koko internetin sisältöä.

Koska aikainen herääminen on hauskaa ja mukavaa, kellon vilkuilu kuuluu ”Babyloniin”, tein ruokaa mielestäni hyvällä hetkellä. Kello tikitti tuossa vaiheessa peräti yhdeksää ja kolmeakymmentä. Krazee.

Jääkaapissani on lavallinen kylmää kaljaa ja minun pitäisi osallistua tänään musiikkivideon kuvauksiin. Vaikea arvata millainen yhtälö tästä muodostunee.

Mutta joo, omasta puolestani tervetuloa takaisin M. Laine tänne internetiin. Täälläkin voi olla hauskaa.