Oi aikoja, oi tapoja (O tempora, o mores på svenska)

Olipahan päivä. Lähdin eilen töistä hyvissä (etu)ajoin ja tulin kotiin. Olen aloittanut tauon aikana uuden harrastuksen, vihannekset. Ei, en tarkoita niitä hellyttäviä kuolaavia pieniä paralyyttejä vaan ihan oikeita vihanneksia ja hedelmiä. Joka aamu alkaa nykyään omenalla ja banaanilla, klementiinit ovat myös löytäneet kotiini ja kaiken huippuna vielä Omega 3-valmiste. Kyllä on muuten kohta Miero niin hyvässä iskussa, että ei oikein pysty sanoin kuvailemaan edes.

Mutta siis, uuden harrastukseni kautta olen alkanut löytää voimavaroja tiettyihin asioihin kuten taloudenhoidolliset pienet muodollisuudet. Näitä harjoitteita suoritin onnistuneesti musiikin soidessa juuri minun korviini sopivalla voimakkuudella. Vahvistimeni ja minä olemme hyvät ystävät.

Samoin olen oikein hyvää pataa Kesiksen ja Nuun kanssa. Heillä on hassu perjantaitraditio nimeltään punaviini ja osallistuin kernaasti seuraansa juomaan muutaman olusen. Tästähän seurasi tietenkin se, että me teimme kolmistaan kauneinta mitä ihmiset voivat keskenään tehdä. Tämä meidän ”Menage a trois” herätti hivenen huomiota naapuripöydissä: huutonauru, sormet sieraimissa ja erilaiset muut hassuttelut ovat näemmä normaalista poikkeavaa käytöstä (Meinasin muuten alun perin kirjoittaa että harrastimme kimppakivaa sillain seksuaalisesti, mutta se olisi ollut jo hivenen liikaa värittämistä, vähän kuin omisi tarhassa kaikki puuvärit ja sulloisi ne molempiin käsiin ja värittäisi kaikilla samaan aikaan vaikka pitäisi lyijykynällä yhdistää pisteet toisiinsa).

Sitten Kesäminkin piti lähteä kotiin ja jäimme Nuun kanssa vielä hetkeksi istumaan ja juomaan laseja tyhjiksi. Tässä vaiheessa kello ei ollut vielä yhtään mitään joten menin kotiin suunnittelemaan illan kuvioita. Harkitsin vakaasti Lepakkomieheen menemistä mutta päädyinkin McDonald’siin. Heräsin varhain aamulla lukuvalon ollessa päällä ja onneksi nukahdin hetkeksi uudestaan. Puoli seitsemältä nousin ylös, söin aiemmin mainittuja juttuja aamiaiseksi ja hallinnoin huvikseni koko internetin sisältöä.

Koska aikainen herääminen on hauskaa ja mukavaa, kellon vilkuilu kuuluu ”Babyloniin”, tein ruokaa mielestäni hyvällä hetkellä. Kello tikitti tuossa vaiheessa peräti yhdeksää ja kolmeakymmentä. Krazee.

Jääkaapissani on lavallinen kylmää kaljaa ja minun pitäisi osallistua tänään musiikkivideon kuvauksiin. Vaikea arvata millainen yhtälö tästä muodostunee.

Mutta joo, omasta puolestani tervetuloa takaisin M. Laine tänne internetiin. Täälläkin voi olla hauskaa.