Ei lähde nyt otsikkoa.

Hyvää ja toivottavasti hyvin alkanutta iltaa. Tässä lähipäivinä en ole tehnyt mitään erikoista. Lähinnä kärsinyt päänsärystä, opetellut yhden produktion, juonut liikaa kahvia ja polttanut liikaa tupakkaa. Ei siis mitään mainitsemisen arvoista.

Olen alkanut tutustua vähitellen työkavereihini ja eräiden toimien jäljiltä olen jo kahdelle ihmiselle oluen pystyssä ja tänään tuli eräältä työkaverilta kutsu oluelle jonain iltana. ”Entä minun selväpäisyyteni?!?” huusin ja sain kasvoilleni märän rukkasen lailla osuvan naurun. Tämä siis tapahtui mielessäni, kutsu kyllä tuli ihan oikeasti.

Lauantaina tosiaan kyllä sorruin juomaan alkoholia. Ei tarvittu kuin koko Stadin siisteimmältä näätäeläimeltä yksi tekstari ja taas viinapiru veteli Mieroa lieassaan pitkin kaupungin katuja. Sorkkansa löivät kipinää ja hiilihangolla tökki päätä yhä ahnaammin oluen ääreen. Mikä minä olen näitä hommia vastustamaan?

Eilen himosin niin kovasti jotain syötävää, että minulla oli vielä aamullakin nälkä. Tänään töiden jälkeen (taisi muuten olla kolmas tahi neljäs kerta kun olin töissä työajan loppumiseen asti eli saakka ja itse asiassa vähän ylikin meni) menin sitten kauppaan ja hetken mielijohteesta ostin hapankorppuja. Kylläpä mieleni huuteli myös Oivariinin tms. perään mutta olen elänyt kieltäymyksessä muistaakseni vuodesta 2000 joten enpähän ostanut. Tietty rasvakerros hapankorpun päällä kyllä tekisi niistä huomattavasti maultaan parempia ja mukavampia syödä. Ostin myös jotain keksejä. En aio siis syödä oikeata ruokaa enää tänään. Hapankorppuja vaan.

Muutama merkintä sitten kovasti mainostin aloittaneeni hedelmien, vihannesten ja sen sellaisten syömisen. Tämä on edelleen totisinta totta elämässäni mutta samassa merkinnässä mainostin klementiinejä ja tänään aamulla sitten heitin ne samaiset klementiinit pois vihdoinkin. Olivat muuttamassa muotoaan aika kovasti jo.

No niin, nyt loppuu tämä lepertely. Hei vaan kovasti.