l33t h4x0r lulzzzzz

Olen ollut selvin päin kolmetoista vuorokautta. Oloni on äärimmäisen hermostunut ja en oikein tiedä miten päin sitä olisi. Onkohan nämä jotain vierotusoireita? Koska elämäni oikea sisältö pääosin koostuu kahdesta asiasta; tietokoneen ääressä istumisesta ja alkoholin nauttimisesta, näistä toinen on nyt saavuttamassa jonkinlaista lakipistettään.

Näin lauantain kunniaksi kävin tuossa tunti sitten Verkkokaupassa ostamassa vanhaan sotaratsuuni vähän uutta ram-muistia. Nelinkertaistin määrän saman tien joten jatkossa tämä Isla J. Brave laukkaa ja ravaa jotenkin tehokkaammin. Itsellenihän ei ole ihan selvää mitä tuo lisääntynyt muistikapasiteetti tuo tullessaan. Kumminkin varmaan jotain hyvää ja hienoa.

Alustavasti olin suunnitellut siivoavani töiden jälkeen mutta töistä pääsin jo tuossa puolen päivän tietämillä (palkkaa saan vielä 40 minuutin ajalta) ja siivoaminen on edennyt imurin hakemisen verran. Tuossa se nyt kököttää. Tietokoneen sisuksia kyllä imuroin ja sitä pölyä siellä olikin ihan kiitettävän paljon.

Onko kukaan nähnyt elämää? Se on näin lähemmin tarkasteltuna kadoksissa.

Tänään olisi Blake livenä Dante’s Highlightissa mutta en vielä tiedä jaksanko lähteä itseäni kiduttamaan ja katsomaan humalaisia selväpäisenä. Jääkaapissa olisi tietenkin kaljaa myöskin edelleen. Voi tätä valintojen vaikeutta.

Ei mulla nyt sitten muuta vissiin. Lopetan tällä kertaa äärimmäisen hienoon sitaattiin (olin alun perin säästellyt tätä sitaattia johonkin ihan asiaa liippaavan merkinnän yhteyteen mutta menköön näin lauantain kunniaksi. Toisaalta epäilen kyllä kykyjäni enää blogata mistään oikeista asioista), Claes Andersson on tämän jossain runossaan kiteyttänyt ja olen samaa mieltä, näin yleisenä vastarannan kiiskenä ja kyseenalaistajana. Näihin sanoihin on erinomaisen hienoa lopettaa merkintä. Pysähdy hetkeksi ja mieti maailmanmenoa tänä kvartaalitalouden aikakautena:

”Vie ihmiseltä kaikki ja katso kuinka kummallisesti se käyttäytyy.”