En sittenkään rohjennut.

Sunnuntaita. Silmiä kirvelee ja yskittää, olen siis ollut ravintolassa. Kronologisesti näin:

Eilen heräsin vailla suurta krapulaa ja (kirjoitin aluksi eilen aamulla mutta pyyhin aamun pois, jokainenhan herää aamulla ja sitä on siis turha mainita ja alleviivata) kävinkin moikkaamassa ”ottosiskoani” Forumissa päivällä. Iltapäivällä lähdin saman ystäväni luokse jonka tykönä olimme olleet edellisenä iltana ja sama kopla kokoontui jälleen. Pohjustettuamme sopivasti, lähdimme omituiselle ekskursiolle ja kävelimme Eirassa, Ullanlinnassa ja Punavuoressa. Ensimmäinen etappimme oli joku karaokeravintola, rakennus oli takuuvarmasti entinen yleinen käymälä ja asiakaskuntansa pitkälti samaa sorttia. Me mukaan lukien.

Terassikaljojen jälkeen ryhmänjohtajamme (hän johdatti meidät ensimmäiseen paikkaan sanoilla ”En muista ihan tarkalleen missä se on, luottakaa muhun. Mennään räkälään”) johdatti meitä jälleen kertomatta määränpäätä ja kohteena oli legendaarinen Sikala eli Sea Horse. Kävelimme Sikalan vierestä ja totesimme sen olevan jokaisella meistä listalla ”ravintola jossa on ihan pakko käydä” ja kävelimme keskustaan.

Tästä merkinnästä tulisi äärimmäisen pitkä jos jatkaisin yhtä spesifiä kertomustyyliä joten lyhennellään. Joimme itsemme humalaan ja kasvatimme porukkamme kokoa yhdellä henkilöllä. Kesäminkin kanssa jo aiemmin soiteltuani, Kuudenteen Linjaan matkasimme ja siellä olisimme kohtaava. Liput olivat kalliit, samoin alkoholi. Nieminen & Litmanen oli äärimmäisen viihdyttävä takaa-ajomusiikillaan.

Koska mielessämme oli eräät asiat, siirryimme pois ”Kutosesta” ja suuntimana oli seuraavaksi Pasifico. Ensimmäistä kertaa tuli käytyä kyseisessä ravintolassa ja uskoisin, että ei todellakaan viimeistä. Viinaa myytiin kannuissa (haloo, onko kuluttaja-asiamiehellä? Mitä sanoo LAKI????) ja kivaa oli. Koska edelleen mielessämme oli eräät asiat ja Kalliosta ei tunnetusti irtoa, lähdimme taksilla ytimeen. Koplamme kutistui tässä vaiheessa kaksikoksi ja suuntasimme suoraan Baker’siin.

Paakarissa tapasimme pari tuttua ja ihan normaalia riekkumista loppuun asti. Yhtäkkiä päätimme kaikki lähteä nukkumaan ja kotimatkalla piti vielä ottaa kebardia mukaan. Kotona vasta havahduin siihen, että kello oli vähän yli neljä yöllä. Tämä on tuiki harvinaista minulle, varsinkin kun aloitimme alkoholipitoisten nesteiden kanssa touhottamisen neljän aikaan iltapäivällä. Söin sitten melko maukkaan leipäkebabini katsoen samalla YUP:n viihdyttävää livesoitantaa digitaaliselta versatiilidiskiltä.

Yöllä näin erittäin omituista unta. Yhtye oli Provinssirockissa keikalla ja emme katsoneet tarpeelliseksi treenata laisinkaan keikkaa varten. Esiinnyimme Ilosaarirock-lavalla (?!?) ja show oli silkkaa kaaosta. Olin tehnyt settilistat pojille ja kirjoittanut vääriä biisejä, yhtyeen ihan uran alkuvaiheen biisejä ja yllättäen kaikki osasivat soittaa ne, minä en laulaa niitä. Oli siinä unessa kaikkea muutakin mutta pääpiirteittäin se kulminoitui tuohon.

Onkohan silloin muuten juonut liikaa alkoholia lähiaikoina kun lottoa ostaessa menee täysin lukkoon eikä muista pankkikortin tunnusnumeroa vaikka sitä on viimeksi käyttänyt muutamaa minuuttia aikaisemmin?

Otsikko juontaa pitkään muhineesta ajatuksesta otsikoida joku merkintä sanoin "Kun Mierolainen pillua sai." En sittenkään rohjennut tänään. Ehkä joku toinen kerta.

Palékastro

Hei vain. Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko on nyt lusittu ja kiirettä on pitänyt. Työpaikallamme ei tosiaankaan turhaan perehdytetä loman aikana tapahtuneisiin asioihin ja blaa blaa. Eilen töiden jälkeen suuntasin kotiin kaljakaupan kautta ja aterioituani siirryin ystäväni kämpälle. Kuuntelimme musiikkia ja nautimme alkoholipitoisia kylmiä juomia.

Kun koko koplamme kolme henkilöä oli läsnä ja nousuhumalassa, siirryimme Gloriaan katsomaan chicksirockia (lausutaan Barbe-Q-Barbies) ja itähelsinkiläistä punkia (Hybrid Children). Koska kuulun eliittiin, oli luonnollisesti nimi listalla ja varustettuna vielä merkinnällä +1. Glorian hanaolut tuntui olevan aika pahaa ja hanat rikkoutuivatkin illan aikana. Tästä syystä baarihenkilökunta yritti olla myymättä olutta happy hourin hintaan.

”Mitäs sulle sais olla?”

”Puolen litran olut, kiitos.”

”Meidän hanat ei toimi.”

”Ihan sama, puoli litraa olutta kolmella eurolla, kiitos.”

”Ei meillä oo kuin nelosta puolen litran tölkkeinä.”

”Puoli litraa olutta kolmella eurolla, kiitos.”

Ja näinkin nopean keskustelun jälkeen ystävällinen baariemäntä avasi kaksi olutpulloa ja sai aikaiseksi minulle sen puolen litran oluen. Koko hommassa huvitti se, että jos heillä on tarjous voimassa jota mainostetaan mainostekstein sisätiloissa, ei hanan rikkoutuminen tarkoita tarjoushinnan poistumista. Olin varmaankin ainoa joka osasi tämän asian päätellä. Muut ostivat sitten pullo-olutta.

Missasin oikeastaan koko Hybridien keikan jonottamalla tuota perkeleen olutta mutta Barbit olivat kovassa iskussa. On aina yhtä ihanaa nähdä kauniita neitoja kireissä vaatteissa soittamassa rockia hien valuessa pitkin kasvojaan ja huulet sopivasti vähän töröllä.

Koplamme siirtyi Gloriasta Teatterin jonon kautta System Rockiin. Siellä oli Szigetistä tuttuja kasvoja, kaljaa ja hyvää musiikkia. Uskoisin sen olevan myös tänään potentiaalinen paikka ajanvietolle. Uskoisin päivän ensimmäisten tuoppien olevan vetomitaltaan litraiset ja paikkana Schönes Fräulein. Litran tuoppi 5€, hinta on siis sama kuin Roskapankissa. Nam.

Nyt Sir Miero siirtyy tekemään jotakin, vielä tietämättä mitä ja laittaa loppuun hauskan, hivenen ehkä stereotypioissa marinoidun linkin. Hyvää viikonloppua juuri Sinulle, olet ainutlaatuinen.

Tik tak tik tak tik tak...

Kultaisia noutajia tällä kertaa näillä sanoilla:

pussari on aivan älyttömän kiva harrastus. Teininä jäi niin vähälle, että nyt eläkeikää lähestyessä on pakko kiriä. Pussarikursseja pitäisi järjestää kansanopistoissa tai yläasteella.

vadelmavenepakolaiset on joku kirja. Minkki varmaan tykkää siitä.

vattenfall juomapeli on aivan mieletöntä. Crazy madness!

”saat tehdä mulle” esim. siivoustöitä palkatta. Ruokaa kanssa. Jos oot über-hottis, jonkinlaiset muutkin ”sihteeripalvelut” voivat tulla kyseeseen. ;)

aivan turhaa tietoa suurin osa tiedosta. Tunnetaan myös knoppitietoutena. Tiesitkö muuten, että Sziget-festivaali kuluttaa viikon festaroinnin aikana 300 000 kWh sähköä?

ammunta on paska harrastus jos ei osu mihinkään.

assosiaatiot eläin Mä assosioin itseni manaattiin. Mihis sä?

estoinen on hyvä. Estoton on paha. Estoja on monenlaisia ja erittäin mielenkiintoisia. Mulla esim. tuntuu olevan estona toimiva parisuhde. Ei onnistu vaikka kuinka yrittää ja kirveellä uhkailee.

homo osku lähetti viestin kuninkaansa puhelimesta. Piti antaa koppia. Kuulemma. Itse olin silloin töissä. Pojat olivat vahvasti terassilla.

ihmisyys inhimillisyys lyövät kättä keskenään. Ihmisen ja eläimen ero on hiuksenhieno. Välillä ainakin. Meillä manaateilla se ei ole niin justiinsa.

mustiolla keulimista harrastetaan varmasti. Uskon, että siellä harrastetaan myös autojen ”tuunaamista” ja leikkimielistä kisailua kyseisillä vehkeillä.

paras treffipaikka on kovasti riippuvainen parista. Osa pitää Ullanlinnanmäkeä romanttisena kokemuksena, toiset taas saattavat pitää parhaana paikkana jotain S&M-studiota. Jos kävisin treffeillä, menisin varmaankin johonkin kivaan kahvilaan (esim. Looseen) aluksi ja sieltä sitten kotiin itkemään.

työporukan naitavana Lähinnä nyt kiinnostaa, että onko tätä hakenut joku aisan tarpeessa oleva nymfomaani joka valmistautuu firman pikkujouluihin vertaisryhmää etsien?

yleinen ilmatila menettää hohtoaan jos paikalla on esim. monta rantojen miestä taikka kokonainen komppania hernekeittoa syöneitä ja maitoa juoneita laktoosi-impotentteja.

ärsyttävä sukulainen on kumminkin samaa verta joten pidä pintasi! Älä luovuta vielä, testamentissa sitten sinuakin muistetaan. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä.

Tällaiset olivat labradoreista parhaimmat. Minä jatkan seinäkellon tikityksen kuuntelemista ja piakkoin todennäköisesti vaivun transsiin.

Minihameita ja hiekkaa.

Ave Caesar! Nyt kun kesäloma on vain vauhdikkaasti haaleneva muisto jossain horisontin takana siirtymässä näkyviltä manan maille, on aika taputella näppäimistöä ensimmäisen työpäivän turvin. Koulua on nyt käyty muutama päivä, arkkua on kannettu ja kahvia juotu. Työpaikalle saapuminen tänään aamulla oli oikein helppoa, yllättävänkin oikeastaan.

Herääminen ennen kuutta ei tehnyt vaikeaa (kuulostaapa ontuvalle ja amerikkalaiselle) ja bussimatka sujui rattoisasti ilmaisjakelulehdestä uutisia tavatessa. Ennakko-odotuksista poiketen en saakaan kouluhommia sysättyä työajalle vaan minun täytyy istua konttorissa ylimääräistä aikaa, tehdä tunnit sisään ja blaa blaa blaa. Piakkoin on Ahteeri ja Sissistentti-messut ja siellä tulee sitten oltua edustamassa firmaa ja naurattamassa minihameisia kahvinkeittämisen ammattilaisia.

Firmassa on tehty radikaaleja päätöksiä loman aikana, yksi tärkeimmistä on varmaankin aukioloaikojen typistäminen pelkkiin tilauksiin. Talouspuoli on ollut aika tiukahko (yhtä tiukka kuin kuusitoistavuoMITÄ?) ja asiaahan ei ole helpottanut päättävien tahojen logiikka. Alkuvuonna meille ilmoitettiin, ettei rahaa tule tarpeeksi kassaan. Koetin puhua markkinointiin satsaamisesta ja sen tärkeydestä. Eihän kukaan tule jos ei tiedä paikan olemassaoloa, eikö totta? Päättävät tahot olivat sitä mieltä, että ainoa tapa saada lisää rahaa kassaan on nostaa pääsymaksuja 20 %. Näinhän me sitten jouduimme tekemään ja yllättävien lisämenojen(kin) vuoksi (vuokrakalustoa ja lisääntyneitä henkilöstökuluja siitä johtuen) me ajaudumme kovaa vauhtia suoraan helvettiin.

On tullut aika jolloin Mierolainen alkaa tosissaan etsiä uutta työtä. Jos vaikka löytäisi hommia tulevan ammatin saralta, se olisikin jotakin.

Mitäs sitten vielä? Ei kai tässä mitään, vielä tunti kahvitaukoon, kolme tuntia kotiinlähtöön. Pitkiä aikoja kyllästyneen tiimalasissa, hiekanjyväset eivät millään halua valua juoksevana norona vaan yksi kerrallaan vähitellen pyörähtelevät alaspäin, jääden välillä kahville siihen kapeimpaan kohtaan ja vaihtelemaan kuulumisia:

- Mitäs kuuluu?

- Mitäs tässä, olin just fiilistelemässä Normandiassa maihinnousupaikalla.

- Oliko paljon veteraaneja?

- No joo, jonkin verran vuorovesi on huuhtonut pois konkareita mutta oli siellä ylempänä pirtsakkaa sakkia jota on tallonut niin saksalaisten kuin liittoutuneidenkin rautasaappaat. Mitäs ite?

- Mitä täs, oon ollut rantsussa tsiigaamassa tissejä ja perseitä. Aika heikkoa laatua ollut. Pari hyvää vakoreissua tuli kyllä tehtyä. Ihan ok loma, vähän tylsää täällä töissä. Pitää vissiin varata aika psykologille.

Is That All?

Hei vain pitkästä aikaa. Olen nyt virallisesti aloittanut koulunkäynnin pitkähkön (7-8 vuoden toim.huom.) tauon jälkeen. Kaksi päivää koulua on takana ja ensitunnelmat ovat aika hyvät. ”Luokkatoverit” ovat mukavia ja opettajat erittäin sellaisia myös. Ruokailu on halpaa ja kivaa. Eilinen meni orientoituessa ja selvitellessä koulun kuvioita.

Tänään sitten alkoi itse aherrus. Heti ensimmäiseksi aamulla oli tasokokeet englannin ja ruotsin kielistä. Uskalsin arvata, että enkku menee läpi takuuvarmasti ja niinhän se menikin. Huitaisten tehty koe antoi tulokseksi 81/100 pistettä joten prepata ei tarvitse. Ruotsia vähän jännitin (hallussani taitaa olla lukioni epävirallinen ennätys edelleen, viisi peräkkäistä nelosta todistuksessa. Opettajat kyselivät etenemisesteestä, valehtelin AINA ettei sitä ole. Kyseessä ei ole se, ettenkö oppisi kieltä, kapinoin vain vahvasti tällaista(kin) pakkoa vastaan ja opettajiksi aina jotenkin tuli kuivia patonkeja.) ja koinkin olleeni hivenen hukassa kokeen aikana. Sanasto oli täysin kadoksissa ja taivutusmuodot samoin. Ihme tapahtui, pääsin läpi minimipisteillä. Ajattelin kyllä mennä preppaamaan silti, en tule todennäköisesti selviytymään muutoin tulevista kursseista.

Heti tasokokeen jälkeen pitikin sitten lähteä ruokatunnilla suhailemaan koko pääkaupunkimme läpi julkisilla opintotoimistoon toimittamaan tarpeellisia papereita. Iltapäivä menikin sitten tietotekniikan perusteisiin tutustuessa. Taidan ottaa näyttökokeena kyseisen homman.

Bussimatkalla kohti keskustaa ja kotia tapasin sattumalta erään naisen elämäni nuoruusvuosilta. Kutsutaan häntä vaikka The Licksiksi. Oli hauska kuroa reilussa vartissa yhdeksän-kymmenen vuotta kiinni. The Licks opiskelee tätä nykyään teologiaa ja olikin menossa heprean tunnille. Aika paljon on muuttunut neiti niistä nuoruusvuosista kun minä hänen impeään puhkoin. Ei ole enää vihreätä punkkaritukkaa, kihlat on ostettu ja elämä on mallillaan kaiketi muutoinkin.

Kotimatkalla kävin ostamassa kaljaa.

Nyt sitten istun kotona ja mietin elämän suuria kysymyksiä: Otanko oluen nyt vai syönkö ensiksi pinaattilettuja? En todellakaan tiedä. Kaljaa tekisi yllättävän paljon mieli mutta täytyy olla rautahermoinen, aamulla on vuorossa autolla ajamista ja arkunkantoa. Taidan ensiksi ottaa niitä lettuja.

Taiteiden yö on alkamaisillaan ja perinteestäni kiinni pitäen en aio osallistua. Ehkä vain datailen kuten maailman tylsimmän ihmisen kuuluukin ja menen aikaisin nukkumaan.

No eipä tässä muuta. Kiva kun kävit.

Pullot täynnä pöytiä!

Hei täältä kotoa. Käväisin ulkomailla ja merkkailin silloin tällöin jotain paperillekin joten tässä merkinnät tulevat.

11.8. 5:42

Herääminen alle 6 tunnin unien jälkeen. ”Vihdoinkin!” Reisitaskut jalkaan, kahvia elimistöön, passi ja forintit taskuun. Tästä se reissu alkaa, rautatieasemalla pitää olla 7:20.

11.8. 16:11

Kämpässä katsomassa naisten lentopalloa (BRA-RUS) ja ensimmäinen käynti Burger Kingissä eli paikallisessa Hesessä on nyt suoritettu. Ensimmäinen Arany Ászok maistuu kylmälle, muttei ihan yhtä hyvälle kuin muistin. Pojat ovat aika väsyneitä ja jutut sen mukaisia: ”Oli kerran orava ja sillä krapula, oksensi se verta, eikä edes eka kerta.”

12.8. 09:22

Eilen mentiin mukavaan puistoon juomaan pussareita ja tuttua porukkaa alkoi kertyä paikalle. Ryhmän koko alkoi olla parinkymmenen henkilön luokkaa joten paljon kaljaa ja huonoja vitsejä. Lopulta Oopperalle ja lisää porukkaa pykälään. Menimme paikalliseen Möljään eli Morrison’siin. Jos sisäänpääsy maksaa 500 HUF ja hintaan sisältyy kolme (3) olutta, voi arvella meiningin. En ole ikinä juonut yhtä pahaa kaljaa. Morri oli myös karaokehelvetti. Mutta ei pahaa ettei jotain hyvääkin.

Tulipahan tutustuttua natiiviin ja lähdettyä hänen kanssaan johonkin toiseen baariin. Sieltä päädyimme nukkumaan vanhempiensa(!) luokse ja lyhyiden unien jälkeen tuli herättyä kattohuoneistosta Oopperan vierestä. Humalassa löysin kuin löysinkin Oktogonille ja Whopper Meal (Mikä McDonald’s on sellainen, josta ei saa aterioita aamulla?) aamupalaksi. Harhailun jälkeen löysin kämpille takaisin. Eilisillan ehdottomasti hauskin lause oli ”Viinalaiset on täyttäneet pullot pöydillä.”

13.8. 09:02

Festivaalin nollapäivä (eli itse festivaalia edeltävä päivä) oli oikein onnistunut. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja krapula oli heikko. Päivälämpötila keikkui jossain +35°C paikkeilla. Iron Maiden oli erittäin uskomaton. Keikka alkoi Aces High:lla ja päättyi Hallowed Be Thy Nameen. Erityisesti sydäntä lämmitti Rime Of The Ancient Mariner, biisi jota en olisi uskonut heidän soittavan livenä. Kulkureitit ja -välineet festivaaleille on selvitetty pääosin. Viikkolippu julkisiin maksaa 4000 HUF ja suosittelenkin sitä kaikille lämpimästi. Illalla festivaaleilta takaisintulo oli tietämättömyydestä johtuen pitkä ja hidas.

15.8. 11:15

Toissapäivästä ei muistiinpanoja, aurinko paistaa jatkuvasti ja kuuma on. Luminariumissa käytiin, viime vuonna katseltiin neuvostoliittolaisessa hengessä, että ”pakko siellä on olla jotain hienoa kun on niin pitkä jonokin”. No, ei se kyllä ollut mikään kovin hieno juttu. Muovin sisällä värejä ja tunkkainen ja kuuma ilma. Positiivista oli se, että Luminariumin jälkeen ulkoilma tuntui raikkaalle ja viileälle muutaman minuutin ajan.

Ekan festaripäivän nähdyt bändit olivat Anti-Flag, Flogging Molly, Volbeat, Rotkreis ja varmaan muitakin.

Eilen (14.8.) The Presidents Of The United States Of America oli paras mahdollinen aloitus päivälle. Millencolin oli semihyvä, Alamaailman Vasarat oli hauska kokemus ja musiikkinsa viittasi enemmän juutalaismusiikkiin kuin luulin. Jamiroquai oli ihan ok, märkä t-paitakilpailun voitti väärät tissit. Taksi festivaalialueelta Oktogonille maksoi 2400 HUF.

16.8. 11:50

Eilen käytiin Budan puolella, nyppylän päällä. Iskuryhmästämme kuului kevyttä kitinää urheilusuorituksen johdosta. Käytiin maanalaisessa labyrintissä (pituutta yli 1 km) ja sieltä poistuessamme tapasimme hyvän ystäväni Serj Tankianin. Vaihdettiin Serson kanssa kuulumiset ja otettiin pakollinen ryhmäpotretti myöskin. Menimme syömään Cactus Juiceen (jo viime vuonna hyväksi todettu paikka ja toteamme edelleen samoin) ja mätöt olivat äärimmäisen herkulliset. Annoskateutta oli havaittavissa. Kananrintaa ja kermaperunoita, limua ja kaljaa. Koko paketti n. 3000 HUF eli sellaiset 12€. Ryhmämme eräs jäsen (jolle annettiin lisänimi Huumorin musta aukko) oli vastuussa kuolemattomasta lausahduksesta ”Lue välistä rivien: vittuilua.”

Ruokailun jälkeen mentiin kämpille ja juotiin vähän olutta. Sieltä sitten festivaaleille ja päälavalla soitti Sex Pistols. Tylsähkön keikan aloitti Pretty Vacant ja setissä kuultiin mm. No Fun, Holiday In The Sun, Anarchy In The UK. Positiivinen yllätys oli Belsen Was A Gas. Apocalyptica kärsi uskomattoman puuroisista lähtösoundeista, setin ensimmäinen biisi oli Sepulturan Refuse/Resist jonka pystyi tunnistamaan vasta aivan viime hetkinä. Samaan aikaan soittanut Danko Jones oli oma äijämäinen itsensä ja energinen sekä viihdyttävä. Taxilla kämpille ja gyrokset yöpalaksi.

17.8. 12:31

Eilen juhlittiin kovaa. Stereon ja Jossun kanssa mentiin katsomaan Pannonia All Stars Ska Orchestraa ja juotiin samalla muutamat kaljat. Meininki oli aivan uskomattoman hieno. Viilein päivä tähän mennessä, illalla oli ostettava huppari myyntikojulta. Meshuggahin keikka oli pienoinen pettymys, Destroy Erase Improvelta ei tullut kuin Soul Burn. Taksimatka yöllä Oktogonille on hinnoittelun mukaisesti 2700 HUF mutta kuski koetti nyhtää 3300. Pienen väittelyn jälkeen hänellä on kuulemma ”paljon rahaa” ja me olemme ”köyhiä suomalaisia” ja kuski ei suostu ottamaan tarjoamaamme 3000 rahaa. 2700 siis maksettiin. Heh. Märkä t-paita kisaa on (näköjään, ei muistikuvaa) tullut seurattua ja muistiossa lukee vain ”hyvät tissit kisassa”.

On tullut nukuttua paljon ja hyvin. Parina aamuna aamupalat läheisestä Hesestä ja tänään aamuna ensimmäinen Mäkkäriveto. Paino on noussut ehkä 5 kg tällä reissulla. Tänään on suunnitelmana olla selvin päin ja käydä jossain hyvässä ravintolassa.

Tähän loppuivat merkinnät mutta mennään loput muistin varassa. Sunnuntaina siis oli viimeinen festivaalipäivä, selvin päin tuli oltua mutta hyvän ravintolan virkaa sai ajaa Subway. Kävimme katsomassa akrobaattijuttuja, Exodusta, Carcassia, Killersiä ja palelimme. Festivaalin lippukujalla laskettiin jo maiden lippuja ja kun oli Suomen lipun vuoro, menimme kuuliaisesti puolikaareen ja lauloimme Maamme-laulun. Meistä otettiin paljon kuvia tämän vuoksi. Johtui mahdollisesta polyvireestä joka syntyy humalaisista laulajista.

Maanantaina 18.8. kävimme taas Budan puolella nyppylän päällä, tällä kertaa maanalaisessa salaisessa sotilassairaalassa tutustumassa ja kikkailimme. Huumorin mustan aukon mukaan: ”Nyt tuli tippa täyteen” ja taas hirnuttiin. Menimme jälleen Cactus Juiceen syömään ja porukka oli aika väsynyttä. Syömässä oli ruhtinaalliset 12 henkeä ja sen jälkeen menimme juutalaiskortteleissa sijaitsevaan Kertiin eli puutarhabaariin. Ei ollut kovin erikoinen paikka ja sieltä olikin aika siirtyä sitten hakemaan rinkka omasta majoituksesta ja siirryttävä kavereiden majoitukseen.

Tiistaina 19.8. lähdimme kämpästä aamupäivällä, rinkat säilöön juna-asemalle (150 HUF /6h) ja tallailtiin pitkin katuja. Käytiin kaupunginpuistossa juomassa vettä ja Tumpille iski krapula. Tilasimme lopulta taksin tyylikkäästi Radisson SASin eteen ja emme ihan näyttäneet hotellin asiakkaille. Taksilla lentokentälle, viimeiset ostokset kentältä ja lentokoneella kotiin. Lentokoneessa tarjoiltu Soproni ei ollut kauhean hyvää olutta.

Siinäpä siis reissu. Yhteenvetona voi sanoa seuraavaa: Lähde ensi vuonna mukaan. Rahaa paloi päivässä noin 40€ ja sillä hinnalla syö ja juo hyvin. Kelit olivat kuumat ja naiset kauniita. Maisemat uskomattoman hienoja ja arkkitehtuuri on mieletöntä. Kaikki rakennukset ovat Ateneum-tyylisiä, joskaan eivät ihan yhtä hyvässä kunnossa.

Paljon jää varmasti sanomatta ja hyvä niin. Onpahan paljon asioita, joille sitten muistikuvien tullessa esiin voi hymähdellä ruuhkaisessa bussissa. Kuten se yksikin juttu kun… ja sitten "raha ymmärtää. Tonni pöytään ja mela käteen."

Kiitos eli köszönöm osallistujille, ensi vuonna taas uudestaan!

Au revoir, fuckers!

Olen päättänyt lähteä ulkomaille. Päätös ei ole ihan uunituore mutta silti se on kutkuttava. Tavarat ovat ympäri bunkkeriani, rinkka lepäilee sohvalla ja odottaa, että siihen työnnetään tavaroita kuin… no, en sano mitään. Matkafiilistä syö isoäitini (todennäköinen) kuolema mutta pakko nyt on vain koettaa.

Lähipäivinä olen tehnyt ostoksia, juonut kaljaa siskon kanssa, kätellyt Ville Valoa, juonut kaljaa kavereiden kanssa, siirtänyt pakkaamista, hamstrannut korvatulppia, pyykännyt vaatteita ja koettanut olla tekemättä muistilistaa ja vain luottanut omaan muistiin. Naurattaa varmasti sitten perillä kun huomaa mitä kaikkea jäi kotiin.

Nyt alan siis pakkaamaan Porcupine Treen tahdissa, sitten tiskaan ja hermoilen. Jos haluat postikortin reissusta, laita osoitteesi tekstarilla. Pyrin pitämään jonkinlaista matkapäiväkirjaa mutta en kauheasti laittaisi luottoa asialle. Jos ei enää nähdä niin kiitos kaikille ystäville, olitte hyvää ja hauskaa seuraa. Levyhylly sisältöineen menee sitten kitaristille, muu perhe jakakoon loput.

EDIT: Kuolema varmistui, suvun vanhin ja sukupolvensa ainoa edustaja siirtyi ajasta ikuisuuteen pari tuntia sitten. Hyvää matkaa tuonpuoleiseen, E.

Pitäisi tehdä jo muuta.

Hak hak.

vadelmavenepakolaiset on vissiin kirja ja liittyy Ruotsiin jotenkin. En ole lukenut sitä. En ole myöskään lukenut Raamattua, Koraania enkä yhtään Mika Waltarin kirjaa. Kevyesti moukka ja tukeva.

hauskat värssyt + saunominen ööh… tota… mites ois: Satu meni saunaan, vittumätapankaikki.

jätkäjätkät länkytystä.

kesälomani ”Kesälomani alkoi hyvin. Aurinko paistoi sekunnin verran. Sitten taivaankansi repesi kappaleiksi, vettä satoi kuin Nooan aikoina ja sairastuin. En ikinä parantunut enää. Tein lopullisen ratkaisuni. Hautajaiseni olivat yhtä juhlaa. Kaikki nauroivat ja sylkivät arkkuuni.” –Mierolainen 1b

kulli jotkut halajavat, toiset jakelevat. Symbioosi on hieno asia. Minä en tee kumpaakaan.

mattersville on NoFX:n biisi, hyvää punkia. Tarkasta myös Lagwagon ja Propagandhi.

mie muutan tänne tsaddiin ja alan seukata jonkun ihkun lätkäpellaajan kanssa. Tai jotenkin sillain se meni.

nekrologi eli muistokirjoitus. Tekaisisin tähän jonkun hauskan jutun mutta olen jo tässä merkinnässä retostellut itsemurhallani. Tänään ei ole karkkipäivä.

siivoojat komedia Rennyn leffa Cleaner ei käsittäkseni ole ihan komedia. En tiedä mistä johtuu mutta assosioin hakusanasta suoraan myöskin Vintiöiden Varjomiehet.

Siinähän noita taas. Pyykit pyörivät koneessa ja minun pitäisi olla ihan muualla kuin tässä tietokoneella.

Mierolaisen ”mielenkiintoiset” nettilinkit

Hei vain. Koska minulla on kova kiire, en nyt linkitä kuin yhden sivuston. Hauskaa siitä sai aikaiseksi. Ehkä vielä joskus kuulen kaduilla ihmislaumojen huutavat yhteen ääneen: ”Mierolainen makes me hot!” Nääh, laitetaan nyt vielä toinenkin linkki.

Nyt on mentävä jo syömään aamupalaa, muutoin myöhästyn transportaatiosta. Kiitos ja kiva kun kävit täällä. Pidä huolta.

Synttäreitä ja pari näkökohtaa naisille.

Tulipahan eilen oltua sitten synttäreillä. Lähdimme ystäväni Myr De Nomsin kanssa illalla juhlimaan On The Rocksin syntymäpäivää. Seurueeseemme liittyi (suunnitelman mukaisesti, ei sattumalta) Myrin mies ja eräs ystävä. Tämä villi nelikkomme käveli hitaasti (johtuen kuumeisesta olotilastani) läpi massiivisen rautatientorin ja siirtyi jonottamaan ulkopuolelle. Jonoa olikin ihan kiitettävästi.

Kun olimme jonottaneet juuri sopivan verran, pääsimme sisälle. Osuvaa. Tuli huomattua jälleen kerran vanhojen kansojen tietävän asiat paremmin. Olen siis kamppaillut flunssan ja äänenmenetyksen kourissa lauantaiaamusta alkaen. Eilen saatuani ensimmäisen ilmaisen oluen käsiini ja pari hyvää huikkaa otettua, oireet katosivat tyystin. Olin kuin uusi ihminen. Siispä ei muuta kuin polttamaan paljon tupakkaa sisätiloissa ja juomaan sitä kaljaa kun se niin auttaa.

Havaintojeni mukaisesti Ellen Jokikunnas (pienempikuinkolme) asuu On The Rocksin miesten vessassa. Näköhavainnot hänestä siellä olivat jotakuinkin 80 % käyntikerroista. Ellen myöskin totesi mieleenpainuvan lauseen: ”Koettakaa itse olla nainen ravintolassa yhden illan verran.” Tuota… no, ei se nyt NIIN vaikeata ole varmastikaan. Saatte nopeammin palvelua, ystävällisempää palvelua narikassa, alennuksia juomista, paljon huomiota ja katsekontaktia esim. tisseihin. Jos vastineeksi te joudutte laskemaan housujanne käydessänne virtsaamassa, ei ole minun mielestä ihan hirveän huono diili. Ja teillä on myös se etu, että jos tuleekin virtsatessa yllärikakka, se ei tule housuun.

Hostel Turhuuksien Taival oli jälleen avoinna, tällä kertaa majoituspalvelua käytti Myrin ystävä, toimistotöihin aamulla singonnut ohjus, joka oli alkuillasta jo sanonut monesti ja kovasti: ”Mä en sitten juo yhtään alkoholia puolenyön jälkeen.” Heh heh. Viimeinen juna Vantaalle meni meidän juodessa alkoholia joten vaihtoehdot olivat aika vähissä hänen osaltaan. Oli kyllä mukavaa juttuseuraa ja ihmettelen hänen sitkeyttään: Lopetimme rupattelun kaiketi joskus viideltä ja hänellä oli herätys kahta tuntia myöhemmin. Heräsin kyllä hänen lähtöönsä ja uudemman kerran tuossa yhdeltä iltapäivällä. En tiedä koska olen viimeksi nukkunut iltapäivään asti.

Sain myöskin Rocksissa uuden ystävän, nuori nainen täynnä keskeneräisiä leimoja ja kasvot täynnä metallia. Lupasimme mennä hengailemaan tässä jossain vaiheessa. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että hän on 21 vuoden iässä ollut jo kolme vuotta naimisissa. Todella hienoa. Hänhän yllättäen oli etsimässä kaiketi miesseuraa, en tiedä. Voi olla. Tai sitten ei. EN TIEDÄ.

Nyt sitten juon kahvia vailla krapulaa, kuuntelen kanadalaista Threat Signalia ja harkitsen kovasti Rocksia myös tänään. Siellä olisi nimittäin Musta Joutsen! Vihdoin ja viimein. Siellä en ole myöskään yhtään flunssainen, toisin kuin nyt.

Sadaskahdeksaskymmenes merkintä.

Huomenta. Onpas nyt vähän sateista. Ihan kuin olisi jo syksy. Nyt jo. Kesälomani alussa. Lomani aikanahan ei ole varsinaisesti paistanut aurinko ollenkaan. Jos ei tästä ala kuviot muuttua, menee hommat vääjäämättä itsem… tiettyyn suuntaan.

Vaikka juuri äsken lupasinkin toisen blogin kommenttikentässä kuuntelevani tällä hetkellä Jonna Tervomaata, en jaksanut puuttua soittolistaan joten Isis soi ja sillä hyvä. Kahvi on hyvää ja syön harvinaisuutta eli aamupalaa.

En jaksaisi enää sairastaa. Onko joku taho jolle voisi soittaa ja valittaa? ”Haluaisin reklamoida kesälomastani. Sehän oli ihan päin helvettiä, elimistöni on ihan perseestä ja hyödytön. Vaadin (Rangifer tarandus tarandus) uudet kaikki."

Tänään olisi On The Rocksin syntymäpäivät ja siellä on kuulemma ilmaista virvoketta tarjolla. Sehän minulle maistuu. Ilmainen siis. Virvoke ei niinkään, en pidä humalasta tilana. Minua etoo kaikki se vaappuminen ja putkinäköisyys, sammaltaminen, hienomotoriikan puute, yksinkertainen huumorintaju, tunteiden ailahtelevaisuus, toistaminen, omituiset mielihalut, moraalittomuus, onhan noita vielä vaikka kuinka. Mieluiten tarkkailen ympäristöäni selvin päin, teen muistiinpanoja kanssaihmisistä pieneen mustaan kirjaani ja nyökkäilen tietäen. Kirjan sivut ovat jo vähän hiirenkorvilla, kansi on mustaa nahkaa ja siihen on painettu kullattu otsikko: Syyllisyys.

Ei kahvia tänään? Outoa.

Heippa jengi! Sunnuntaiehtoo se tässä käy parahultaisesti ja on tullut aika laittaa pari sanaa ylös tännekin.

Pari sanaa. Noin.

Ehe ehe.

Lauantai-illan vietin ihan täysin kotosalla, yskiessä lähinnä. Puhelin otti vastaan tasaisin väliajoin kutsuja jos jonkinlaisiin alkoholipitoisiin tilaisuuksiin mutta olin periaatteen mies ja tiukkana (lausutaan: kipeänä).

Lauantai-sunnuntaiyönä heräsin kesken makoisten unieni ja menin tapojeni vastaisesti tupakalle. Vettä satoi kovasti ja ihmiset harhailivat kaduilla. Tämä innoitti minut pyörittelemään päässäni biisi-ideaa ja loppuyön levottomuus yhdistettynä tuohon kokemukseen saivat minut tekstittämään Yhtyeelle pitkästä aikaa tekstin. En ole vielä lukenut sitä uudelleen läpi mutta uskon sen olevan oikein hyvä.

Eilen illalla myöskin tein päätöksen. Odotan innolla, josko maltan siitä pitää kiinni mutta tarkoituksena on aloittaa jonkin sortin peruskunnonkohotusurakka. Että jos ei vielä omilla synttäreillä kuolisikaan rasvamaksaan ja sydänkohtaukseen, hädissään temmo vieraiden keskellä kasvot punaisina ja vääristyneinä paitaa pois päältä, ennen rojahtamista rappusiin ja kallon murskaamista rappusten alapäässä olevan takan kulmaan.

Tässä on myös nyt enää viikko aikaa tulevaan ulkomaanmatkaan. Pitäisi vissiin vähän alkaa suunnitella asioita paremmin.

Tänään en ole oikeastaan tuota tekstittämistä kummempaa saanut aikaiseksi. Olen nautiskellut musiikista, irvistellyt peilikuvan vääristyneisyydelle ja pelannut väkivaltapeliä Playstation 2:lla. Aikuinen mies.

Venatkaas, yksi mun kaveri haluaa sanoa pari sanaa:

Mierolaisen ”mielenkiintoiset” nettilinkit

Tervetuloa taas tänne!

Tällä kertaa annetaan krediittiä ihan ekaksi todennäköisesti yhdelle koko internetin hauskimmista blogeista. On toi Harmaa hattu sitten ihan uskomattoman hauska! Luin koko ”tuotannon”.

Musiikkipuolelta tällä kertaa on kyseessä nettiradio. Eikä ihan mikä tahansa sellainen vaan peräti Ruotsista. Radio Bandit on vähän niin kuin Radio Rock 2.0. Laajempi soittolista ja siitä johtuva suurempi rotaatio. Hauskaa on se, että näillä kummallakin on sama slogan.

No joo, ei tässä nyt sen kummempia. Jos vaikka kohta menisi jo lukemaan, sotakirja vetelee viimeisiään ja sitten voi aloittaa taas jonkun, olisi voinut vaikka jostain Kevinistä kertovan kirjan lukaista mutta enpä taida viitsiä. Krhm.

You didn't see this one coming...

Juhannusvaimo antoi ns. kenkää juuri äsken puhelimessa. Heh.

Loma, mikä ihana tekosyy.

Köh köh. Eilen alkoi kesälomani toinen osuus. Muistattehan kaikki kuinka iltapäivällä alkoi sataa kaatamalla? Osaatko jo arvata kenen loma alkoi juuri silloin? Yläkerrassa nyt on ironiamittari vissiin aika kovalla.

Eilen tuli kaikella uhmalla oltua AussieBarin terassilla (jouduimme poistumaan palohälytyksen myötä), Henry’s Pubin terassilla myös ja Kaisaniemessä pussikaljalla. Seurassa oli Myr De Noms miehensä ja miehensä parin bändikaverin kanssa.

Pitkä tarina lyhyesti: Tulimme humalaan.

Tulipahan käytyä myöskin ensimmäistä kertaa The Dark Siden ovensuussa (suhteellisen hyvin piilotettu ravintola), Cornerin ovella pyörähdimme myöskin. Koska alkuyöstä olimme olleet luonani, oli Myr De Noms ystävällisesti avannut ikkunoita. Nyt on sitten kurkku suhteellisen kipeä ja perseestä.

Joku haki:

evaluointia kannattaa harrastaa tietyissä tilanteissa. Jos esim. eksyy, voi evaluoida, että onko fiksumpaa palata samaa reittiä takaisin vai jatkaa suuressa tuntemattomassa ihan mutu-meiningillä.

joku fighter vittu ehkä vähän hermot kireällä? Street fighter? Virtua Fighter? Christina Aguilera: Fighter? VHB: Freedom Fighter? Aziz Combat Fighter?

kahvinkeitin dementikko Tästä blogista on tulossa joku Terhokoti tms. saattohoitohomma. Pelkästään vanhuksille tarkoitettua infoa. Tässä dementikolle päivän vinkit: Keitit jo kahvia, et sammuttanut keitintä, et ole käynyt vessassa ja tyttäresi on naimisisssa arabin kanssa. Hyvä jätkä.

käsien vapina magnesiumin puute? Juotko liikaa alkoholia? Ovatko läheisesi huolestuneita?

lääke serafin Ei ole muistaakseni kokemuksia kyseisestä lääkeaineesta. Internet ei tunnu tietävän asiasta mitään. Onkohan se edes lääkeaine? Google tarjoaa pyöräilyä, ministereitä, euroviisuja ja luonnollisesti enkeleitä mutta ei lääketiedettä.

moneen kamppi on auki Alin kerros on vissiin vuorokauden ympäri ja ihan ylin vain öisin, kun Sedu haluaa jotain vip-ihmisiä (kuten Tukiaiset, Kauppila) kestitä.

skepparit suosittelen esim. päivätansseihin taikka bingoon. Mummot käy ihan totaalisen kovilla kierroksilla ja on muutenkin suorasukaisia munahaukkoja.

taival – maa soi blogspot Mun blogspot ei soi, ei värähtele edes hitaasti kuin basson kieli. Onkohan tässä nyt joku vika?

turhaan aivan turhaan Koivusalon Timppa on tuon tehnyt. Taisi olla Joel ”Korroosio” Hallikainen kun lauloi.

vattenfall juomapeli Huh huh, on muuten yksi maailman kovimmista lajeista. Täytyy tässä lomalla koettaa ottaa erä.

viidakko + seikkailu Nämä sanat voisivat olla melkein synonyymeja toisilleen. Machetet viuhuvat ilmassa, boat kiertyvät kaulalle, iho on kelmeä, aurinko on zeniitissä. Missä me oikeasti ollaan?!?!