Tuleen ajettu maa

Olen kiinnostunut omituisista asioista. Tai siis, asioista joista valtavirta ei ehkä niin välitä taikka joihin eivät uhraa kallisarvoista aikaansa. Jos esim. stand up-esityksen aikana yleisöstä poistetaan huoraa huuteleva mies, minua ei niinkään kiinnosta se esitys vaan se, mitä sille miehelle seuraavaksi tapahtuu.

Samoin minua kiinnostavat yhtyeiden esiintymisten valmistelut ja esitysten jälkeiset asiat, stadionkeikan rakentumista jos saisin seurata, olisin jopa valmis maksamaan siitä jonkin verran rahaa. Tai rahkaa. Päätä pahkaa.

Olipas ontuvat esimerkit. En edes keksi sopivaa vertauskuvaa ontuvaisuuksilleen.

Olipa muuten Nuu tänään suloinen. Varsinkin kun sain puhelun jossa Nuu pyyteli anteeksi puheenymmärrystään johtaen tällaiseen dialogiin:

M: Missä nähdään?
N: Forumin Mäkkärissä.
M: Okei, mulla kestää pitempään tulla sinne kuin sulla.
N: Anteeksi, en nyt ymmärtänyt.
M: Niin että odota siellä.

Nuulla oli kaiketi krapula mutta erittäin onnistuneesti osasi sen peittää. Minä peitin omani runsaalla valkosipulin käytöllä pakastepizzan päällä. Kylläpä olikin tuhti odööri kotona kun raittiista kaupunki-ilmasta sisään astui. Yhden oluen juominen herättää näköjään välittömästi sisälläni uinuvan pedon, suden, kuten Annalan Marko biisissä Sudet ihmisten vaatteissa niin hienosti asian ilmaisee: ”Susi ihmisessä on / Herättyään loputon”

Väistän viinapirun houkuttelevat (vai oliko se nyt Färsaarten seireenit sittenkin?) kutsuhuudot kuuntelemalla Moonsorrowin mahtavaa kahden biisin pitkäsoittoa Viides luku: Hävitetty (kestoa vaatimattomat 56:30) ja syön Fazerin sedän tekemiä karkkeja. Näistä on hyvä sunnuntai tehty.