Uni paras lääke on, sitä nauttikaamme

Taas on tullut aika kirjoittaa tänne sähköiseen sielunpeiliin jotain. Sinällään ei ole mitään raportoitavaa, ajatukset ovat jäsentämättä ja yleiskunto on vähän arveluttava. Ei niinkään että olisin fyysisesti luhistumassa sen kummemmin, äskeinen ateriointi vain meinaa niin sanotusti palata lähtöpisteeseen. Yksipuolinen ruokavalio ei olekaan elimistölle hyväksi.

Näin viime yönä monen monta unta. Tai sitten vain yhden unen joka on poukkoillut sinne tänne hyvin taajaan. Muistan unesta/unista vain pieniä palasia sieltä täältä, ainakin öiseen elokuvaan on kuulunut kuolemaa, auton alle jäänyt poika ja muuta mukavaa. Ehdoton kohokohta on kumminkin se että näin unessa kauniita asioita tapahtuvan kauniin ihmisen kanssa. Oli jotenkin mukavaa herätä 50 minuuttia ennen herätystä, tyyny näiden erittäin miehekkäiden käsivarsien puristuksessa, kuin lusikka-asennossa ihmisen kanssa nukkuen. Olin erittäin hyvällä päällä tästä johtuen ja hyvä olo jatkuu edelleen vaikka vähän etookin.

Ennen töihin lähtemistä (käytän tässä palkkani maksavan yrityksen maksamaa aikaa jonka yleisenä velvoitteena lienee työnteko eikä tällainen turhanpäiväinen jaarittelu) keitin normaalia enemmän kahvia, kuuntelin mm. Sinatraa ja olin kuin kesälomalla. Melkein myöhästyin töistä tästä syystä.

Nyt sitten töissä olen opetellut erään erikoisohjelman käyttöä ja vulgaaria kieltä käyttääkseni, tästä ei varmaankaan tule ns. lasta eikä paskaa. Illalla suuntaan taasen teatteriharjoitteiden pariin (oikeammin kyllä suoraan töistä eikä illalla) ja kotiudun kun aika on kypsä. Onneksi esityskausi alkaa aivan tuota pikaa sillä psyykkisesti raskaan näytelmän seuraaminen joka ilta on omalle psyykelle myös raskasta. Pitäisi melkein harjoittaa mielikuvaharjoitteita jotta oma, edes näennäisesti terve, pää pysyisi varmemmin kasassa eikä luhistuisi kuten korttitalo kun on ensiesityksen vuoro.

Agentteja vastaan.

On varmaankin taas aika tänne kirjoittaa jotain. Miksipä sitä sitten ei tekisikään alkoholin vaikutuksen alaisena, yksinäisenä perjantai-iltana? Niinpä niin. Ei tämä ehkä kannata mutta menköön. Otetaan nopea katsaus kuluneen viikon tapahtumiin:

Töissä on tullut oltua, toimeliaana ja toimettomana, väsyneenä ja ylipirteänä. Näistä neljästä termistä saa muodostettua koko työviikon, joka onneksi oli edes jollain tapaa tapahtumarikas: Ensi kesä on turvattu, vihdoin ja viimein mutta toimintatavat ovat vielä täysin hämärän tulevaisuuden hallussa.

Teatterilla on tullut oltua joka päivä töiden jälkeen ja päivän pituus onkin ollut 13 tuntia oikeastaan poikkeuksetta. Paitsi tiistaina. Tiistai oli eräs elämäni kulmakiviä, näinhän vuosien odotuksen jälkeen Killswitch Engagen vihdoinkin livenä. Takaiskuna oli se että Adam D. oli loukannut jälleen selkänsä ja oli pois soittajalaumasta. Yhtä kaikki, mahtava keikka oli ja kyllä sydäntä lämmitti Howard Jonesin (vieraskoreat?) lausahdukset, joita tuli monta kertaa keikalla: "This is no doubt, by far our best show overseas!"

Nytpä siis yksin kotona, olut ja musiikki seuranani. Tänään ei tarvinnut siirtyä teatterille lain, eilinen uurastus oli niin hyvä että ohjaaja antoi sekä itselleen että minulle myös armoa. Niinpä huomenna vasta taas valaisemaan muita. Viikonloppu tuo tullessaan myös työkiinnikkeet eli tänään pitäisi olla hillitysti alkoholin kanssa, huomenna on luvassa kansainvälisiä agentteja kymmenen jälkeen aamulla ja täytyisi olla edes joten kuten edustava. Työnantaja ei välttämättä osaa arvostaa vanhalle viinalle haisevaa krapulaista.

Puhuisinko sydämen asioista? Tiedän että tarvetta olisi saada avautua hieman, mutta sanon vain että... unia. Uni tuo onnen.

Tähän biisiin on maailman paras lopettaa. Teksti puhukoon puolestaan.


----------------
Now playing: Kyyria - Gift
via FoxyTunes

Syksyn tuloa ei voi estää.

Sakea ilma painaa kulkijoiden päät kumaraan, sumu peittää kerrostalojen katot sisäänsä kuin kostea ja kylmä peitto kiedottaisiin ympärille. Anathema soi, kuinka sopivaa oikeastaan. Uskollinen kahvinkeittimeni on onneksi tehnyt jälleen a-luokkaista työtä ja näin saan nauttia ensiluokkaisesta makunautinnosta näin aamusta.

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantai meni valoja säädellessä ja kaverilla saunoessa. Käytiinhän me tietenkin baarissakin mutta siellä ei kaiketi tapahtunut mitään erikoista. En ainakaan muista että olisi. Lauantaina valoja lisää paikalleen, ansakset ylös ja ihailemaan omaa jälkeä. Ihan ok. Lauantaina selvisi se että sunnuntaina ei tarvinnutkaan mennä teatterille sillä vasta tänään alamme tekemään kohtauksia. Näin ollen, jälkiviisaana voin todeta, olisin voinut lähteä rakkaan ystäväni synttäreille sittenkin Helsinkiin. Hassua, koko asia ei tullut mieleeni lauantaina kertaakaan sen jälkeen kun olin päässyt kotiin.

Jälkikäteen ajatellen, olisi ollut oikein hyvä kyllä lähteä jonnekin. Ei niinkään etteikö tämä toinen vaihtoehto, eli sohvalla lojuminen ja The Officen kaikkien jaksojen katsominen, ollut oikein hyvä ja lompakko- sekä maksaystävällinen.

Tänään siis taas teatterille ja huomenna jatkuu työn melskeet.

Ja niin, ystäväni jonka juhlat jäi väliin. Jos luet tätä, ihan rehellisesti sanoen, en ollenkaan havainnut tätä uudestisyntynyttä mahdollisuutta tulla juhlimaan. Anteeksi. Olet rakas.

Vajarit

Mitenköhän jatkuva univaje vaikuttaa psyykeeseen? Allekirjoittaneen tapauksessa asialla ja sen pohtimisella ei sinällään ole kiire, onhan vajaita öitä tullut nukuttua ainakin 15 vuoden ajan. Jos joitain oireita olisikin tullut esille, ne on laitettu persoonallisuuden piiriin. En tiedä kuinka paljon ihmiset nukkuvat keskimäärin mutta normaalin 6 tunnin sijasta nyt pari viimeisintä viikkoa on menty keskimäärin jopa 4-5 tunnin unilla.

Rakkaan harrastukseni loppusuora ennen tosihetkiä on alkanut, pari viikkoa on ensi-iltaan aikaa ja toiminta myöskin alkaa olemaan sen suuntaista. Tänään, ylityövapaan kunniaksi siis harrastuksen pariin ja kaikki illathan menevät luonnollisesti harjoituksia seuratessa ja omia hommia aloitellessa. Rupesin eilen illalla miettimään että mikähän ajaa minut tekniikkapuolelle, pois lavalta ja valonheittimien paisteesta? Huonomuistisuuteni repliikkien suhteen? Pelko heittäytymisestä johonkin jota ei koe itselle mielekkääksi? Silkka voyerismi? Auktoriteettikammo? En keksinyt tähän oikein mitään tyhjentävää vastausta, ehkäpä sopiva keitos johon laitettaisiin jokaista yllämainituista ainesosista.

Tässähän olisi vaikka kuinka paljon jaariteltavaa mutta jätän nyt tässä mainitsematta työasiat kokonaan (ja sen että tänään selviää työpaikkani tulevaisuudesta hyvin paljon tuossa 08.30-10.30) ja iloitsen jo etukäteen siitä että tänään on perjantai ja sen mukana tuoma oikeutushan on kaljanjuonti ja rilluttelu. Näitä siis tänään luvassa. Psyyke vaatii niin. Ehkä. Muutenhan se olisi paloina...

----------------
Now playing: Stam1na - Likainen parketti
via FoxyTunes