Uni paras lääke on, sitä nauttikaamme

Taas on tullut aika kirjoittaa tänne sähköiseen sielunpeiliin jotain. Sinällään ei ole mitään raportoitavaa, ajatukset ovat jäsentämättä ja yleiskunto on vähän arveluttava. Ei niinkään että olisin fyysisesti luhistumassa sen kummemmin, äskeinen ateriointi vain meinaa niin sanotusti palata lähtöpisteeseen. Yksipuolinen ruokavalio ei olekaan elimistölle hyväksi.

Näin viime yönä monen monta unta. Tai sitten vain yhden unen joka on poukkoillut sinne tänne hyvin taajaan. Muistan unesta/unista vain pieniä palasia sieltä täältä, ainakin öiseen elokuvaan on kuulunut kuolemaa, auton alle jäänyt poika ja muuta mukavaa. Ehdoton kohokohta on kumminkin se että näin unessa kauniita asioita tapahtuvan kauniin ihmisen kanssa. Oli jotenkin mukavaa herätä 50 minuuttia ennen herätystä, tyyny näiden erittäin miehekkäiden käsivarsien puristuksessa, kuin lusikka-asennossa ihmisen kanssa nukkuen. Olin erittäin hyvällä päällä tästä johtuen ja hyvä olo jatkuu edelleen vaikka vähän etookin.

Ennen töihin lähtemistä (käytän tässä palkkani maksavan yrityksen maksamaa aikaa jonka yleisenä velvoitteena lienee työnteko eikä tällainen turhanpäiväinen jaarittelu) keitin normaalia enemmän kahvia, kuuntelin mm. Sinatraa ja olin kuin kesälomalla. Melkein myöhästyin töistä tästä syystä.

Nyt sitten töissä olen opetellut erään erikoisohjelman käyttöä ja vulgaaria kieltä käyttääkseni, tästä ei varmaankaan tule ns. lasta eikä paskaa. Illalla suuntaan taasen teatteriharjoitteiden pariin (oikeammin kyllä suoraan töistä eikä illalla) ja kotiudun kun aika on kypsä. Onneksi esityskausi alkaa aivan tuota pikaa sillä psyykkisesti raskaan näytelmän seuraaminen joka ilta on omalle psyykelle myös raskasta. Pitäisi melkein harjoittaa mielikuvaharjoitteita jotta oma, edes näennäisesti terve, pää pysyisi varmemmin kasassa eikä luhistuisi kuten korttitalo kun on ensiesityksen vuoro.