keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Song With A Mission

Hei pitkästä aikaa. Tai no pitkästä ja pitkästä, verrattuna esim. maailmanhistoriaan koko komeudessaan, ihan justiinsa äsken oltiin tekemisissä. Paitsi tietty me jotka ei olla nähty aikoihin. Asiaa kohti voisi mennä. Än-yy-tee-nnnnnkohta.

Eipäs kun nyt.

Aloitin maanantaina uuden työn, luovalla alalla ja aika korkealle arvostetussa instanssissa. Maanantai meni aika totaalisen ohi liskojen yön takia. En ymmärtänyt oikein yhtään mitään ja pyörin varmasti kuin syysmarja sukuelimissä ja kaikkien jaloissa.

Eilinen menikin sitten paljon paremmin, löysin itse tiettyihin paikkoihin ja sain oikeasti tehtyäkin jotain. Jännittää aika lailla kyllä tämä päivä, minulta odotetaan ilmeisesti tiettyjä sähköalan töitä suoritetuksi. Päivääkään en ole niitä hommia opiskellut. Enkä kyllä tehnytkään.

Tuossa pari merkintää sitten manailin huonoa levynostotahtiani ja oikeastaan silloin heti merkinnän jälkeen (samana tahi seuraavana päivänä, en voi muistaa) meninkin pitkästä aikaa eräänkin Cdonin sivuille. Levyhyllyyn tuli eilen täytettä muutamalla cd-levyllä joten nostetaanpas nyt sen alkuperäisen ”meemin” (kuulostaa kehitysvammaiselle muumille) eipäs nostetakaan. En jaksa. Sanotaan vain näin. Tutustu sinäkin: Flogging Molly, The Sounds, Death Breath, Johnny Cash.

Tuleva viikonloppu (nyt on keskiviikko, helvetin paralyytti. Jätkä vähän innoissaan viikonlopusta kun sitä pitää jo keskellä viikkoa miettiä aamukahvin ääressä?) on koulupitoinen ja ajattelinkin olla peräti selvin päin. Ainakin näin alustavasti. Mitähän sitä sitten selvänä voi tehdä? Anyone?

Yksi vaihtoehto olisi mennä elokuvaa katsomaan, sehän voisi olla ihan kivaakin. Olin eilen Neidon kanssa parilla kaljalla ja puhuimme huomattavasti syvällisempiä kuin oli ollut tarkoitus. Sitä ennen puhuimme kepeästi mutta pontevasti de Sadesta ja Mötley Crüesta, näiden tietyistä yhteneväisyyksistä ja eroavaisuuksista. Sitten juteltiin paljon syvällisempiä ja loppujen lopuksi henkilökohtaisten teidemme viedessä meitä eri suuntiin Narinkkatorin kupeelta, tumman verhotessa meitä kumpaakin ja syksyisen ilman pyöriessä ympärillä, tapahtui jotain odottamatonta. Normaali halaus muuttui suudelmaksi. Selvin päin. Edellisestä onkin aikaa.

Alan nyt pakata tavaroita reppuun ja sitten lähden töihin. Heippa ja kulje varovaisesti.

2 kommenttia:

  1. kauhean romanttisen kuuloinen toi loppu, olin ihan fileissä vaikka vaan luin sen :)

    oon siivonnu niin hulluna et ratkean kohta ryyppäämään.

    VastaaPoista